Muikea Mimicon

Kun ensimmäisen kerran kuulin Mimiconista, en ollut aikeissa mennä coniin. Nähdessäni Mikaelin ympäristöä alkoi kuitenkin kiinnostaa, sen verran siistiltä näyttivät maisemat! Päätimmekin sitten päivänä eräänä Aselean kanssa, että eiköhän mennä käymään. Majoituspaikat vaan tuppasivat jo olemaan täynnä suunnistuskisan vuoksi, mutta onneksemme Visulahdesta vapautui myöhemmin lomakotitaloja eikä meidän tarvinnut lähteä Jyväskylään yöksi. Matkaan ei tosin lähdetty kaksin, vaan taloon yöksi jäi lisäksemme Ella, Juusto sekä Minna. Lauantaina myös taivaspoika ja semla olivat kanssamme conissa.

O hai Juusto!

Kaikki merkinnän kuvat ovat Juuston tai Ellan ottamia. En aina kiinnittänyt huomiota siihen, kenellä kamera on... Juusto myös laittoi jo pari kuvista omaan Mimicon-merkintäänsä, mutta ei se mitään, mahtuu ne tännekin!

Conia edeltävät päivät sujuivat kerrankin rennosti, sillä en tehnyt Mimiconia varten uutta pukua. Aiemmin keväällä kävi kyllä mielessä, pitäisikö tehdä jotain uutta, mutta näin jälkeenpäin ajatellen oli hyvä idea olla tekemättä. Minun piti nimittäin palauttaa kandini viimeinen versio conia edeltävä keskiviikkona, joten puku siihen päälle olisi ollut aika stressikuolema. Ei tosin sillä, ennen Desuconia olisi vielä edessä kolme tenttiä ja maturiteetti ja pukua on hädin tuskin aloitettu... ":D" Kyyyllä se siitä! Mutta jospa pysytään Mimiconissa vielä hetki.

Mimiconin aukeaminen puolilta päivin sopi hyvin meidän aikatauluumme, koska matkaan ei tarvinnut lähteä turhan aikaisin ja saatoimme näppärästi hakea Visulahdesta avaimet ennen coniin suuntaamista. Coniin päästyämme lähdin Aselean seuraksi odottamaan tämän tuomarointia ja kuvauspalvelussa käymistä, ja siinäpä kestikin odotettua kauemmin. Onneksi on kannettava elektroniikka!

Gilbertin propit ovat aina suosittuja.

Menimme Juuston ja Ellan kanssa katsomaan Juha Paanasen haastattelun. Oli hyvin mielenkiintoista kuulla, miten ääninäyttely sujuu Suomessa ja miten moiselle alalle voi päästä. Mukavan leppoisalta tyypiltä vaikutti muutenkin! Haastattelun jälkeen ei ollut tarpeen poistua salista, koska seuraavana ohjelmassa oli cosplay-kisa. Kisaajia olisi voinut olla enemmänkin erityisesti gijinka-sarjassa, mutta oli hienoa, että pienestäkin conista löytyi tyylikkäitä kisapukuja. Kärkikolmikoista löytyi vain yksi puku, jonka en ennustanut olevan siellä, mutta enpä kyllä nähnytkään kaikkia kisapukuja läheltä joten ihmettelyä ei sen suuremmin aiheutunut.

Kisan jälkeen seurasi Pandora-pukujen kuvailua – itse taisin tosin viettää suurimman osan ajasta leikkimällä saippuakuplilla. :D Päätin myös pitää peruukkini parilla ponnarilla, jotka olin siihen sitonut automatkan ajaksi. Vince-peruukkini alkaa olla jokseenkin heikossa hapessa käyttömääränsä takia, joten ajattelin olla antamatta sen takkuuntua kunnolla. Olisi pitänyt aikanaan tilata heti toinen samanlainen peruukki, kun tuon sain... Nyt en enää muista, miltä peruukki näytti kuvassa, eikä ainakaan samalta myyjältä tunnu sitä enää löytyvän. Voisihan sitä toki tilata erilaisen, mutta tykkään tuosta nykyisestä niin paljon, etten millään haluaisi erilaista. Plus kokemukseni perusteella Vincen hiusten väristen peruukkien tilaaminen menee metsään liian helposti.

Gilbert Nightray: Aselea, Xerxes Break: Laura, Cheshire: Sona.

Kuvaamisen jälkeen oli vuorossa ruokapaussi sekä kaupassa käynti ennen palaamista coniin sarjavisaa seuraamaan. Ella ja Juusto osallistuivat tähän parina, ja Ellahan se sieltä voitokkaasti vastaili. Visan jälkeen conipäivä oli pulkassa, mutta ennen Visulahteen palaamista haimme pirtelöt ja ajelimme harhaan, koska kuvittelin löytäväni helposti takaisin ilman navigaattoria enkä kuunnellut takapenkkiä. Mutta löytyi se Visulahti hetken päästä ilman naviakin! Ilta kului mm. Euroviisujen parissa – ainakin muiden osalta, itse käytin aikaani esimerkiksi katsomalla Valvraven uusimman jakson. Harmi, että cossivuoteni on jo täynnä, tahtoisin vain cossia A-dreita uniformussaan. ;_; Tökin tosin jo Ellaa ja Juustoa Q-vieriksi ja H-neuniksi (Haa! Noin!), joten ehkä kestän ajatuksella mahdollisesta tulevasta Dorssia-ryhmästä!

Aamulla pöydältä löytyi viisutulokset koska Minna oli ainoa, joka katsoi lähetyksen loppuun asti.

Yö tuli nukuttua melko huonosti. Pyörin yli kolme tuntia sängyssä ennen nukahtamista ja heräsin itsekseni joskus ennen seitsemää, joten unta tuli tuurilla ehkä kolme tuntia. Pandora Heartsin LQ-rawien ilmestyminen tosin piristi, vaikka näitä tiirailtiinkin Aselean kanssa vasta myöhemmin conissa. Conipaikalle suuntasimme kymmenen pintaan palautettuamme ensin lomakotitalomme avaimen. Aikeissani ei ollut käydä katsomassa mitään ohjelmaa päättäjäisiä lukuun ottamatta, joten hengailua oli luvassa! (Okei, oikeasti harkitsin cosplay-deitin katsomista, mutta hengailukärpänen iski.)

Mikäs sen parempi tapa viettää coniaamua kuin kiivetä puuhun! Katselin kyseistä puuta jo lauantaina ja ajattelin, että siinä saisi kivasti kuvia puvusta. Totesin Sanzon sopivan tarkoitukseen paremmin kuin Vincen, joten kyseisen ajatuksen toteutus jäi sitten sunnuntaille. En tosin pukuineni päässyt oksalle ihan omin avuin, vaan Juusto jelppasi ja kiipesi vähän ajan päästä perässä ottamaan kuvia yläviistosta.

Sunnuntaina tein myös ainoan ostokseni conissa. Oli yllätys nähdä Urumin myyntipöydällä Tales of Nendoroid Petitejä, joten pitihän niistä yksi napata mukaan! Milla ilmestyi paketista.

MIRAAAAAAAAAAAAAA tai siis--

Kuten jo mainittu, päivä meni pitkälti hengaillessa. Tilaa riitti, sillä kävijöitä ei ollut ruuhkaksi asti. Oli mukavaa päästä vaihteeksi coniin, jossa liikkumistilaa riittää, mutta varsinkaan sunnuntaina pari lisäihmistä ei olisi haitannut. Mikaeli oli kyllä conipaikkana oikein kiva erityisesti kauniiden kuvauspaikkojen suhteen. Itseäni ei erityisemmin haitannut se, että esim. kuvauspiste oli piilotettuna käytävän päähän, vaikka aluksi tulikin vähän rapsuteltua päätä karttaa katsoessa.

Mimicon on kiva, on tilaa ja kaunista ja menisin uudestaan!

Fiilikseni conista.

Lunta alkavaan kesään

Viime kuukausina ajatukseni ovat olleet pitkälti kiinni kandin tutkielmassani ja muissa opiskeluhommissa, mutta cosplaytakin on tapahtunut! Tampere kupliissa tuli pyörittyä lauantaina, ja viikko tätä ennen kuvasimme vaihteeksi Nightrayn veljeksiä. Kupliista en aio kirjoittaa omaa merkintäänsä, joten luvassa on kuvapainotteinen merkintä sisältäen sekä Kupliin että sitä edeltävät lumiset kuvaukset.

Päätin tosiaan nykäistä kasaan Vincentin mangassa viime aikoina pitämän puvun, kun paidan ja päiväkravatinkin sain kivasti Jackin puvusta. Sama liivikin olisi melkein voinut kelvata, mutta mielestäni Vincentin liivin alareuna on suora, joten tein uuden. Housujakin olin tekemässä, mutta sitten huomasin, etteivät ne mahtuneetkaan päälleni... Onnekseni sopivat housut löytyivät tehtyäni tutkimusretken vaatekaappiini.

Gilbertinä tuttuun tapaan Aselea. Ensimmäiset kolme kuvaa ovat Sannan käsialaa, jälkimmäiset kolme puolestaan Ellan.

Ei ollut hattua pöllittävänä niin vein takin!

Bonuskuvana vielä vähän Frostia, koska edellistä merkintää kirjoittaessani käsilläni oleva kuvamäärä oli melko rajattu:

Kuvaaja: Minna

Huomenna olisikin sitten suuntana Mimicon! Heitän päälleni jälleen Vincentin, mutten ole vieläkään päättänyt, kumman puvun. ":D" Aamuisten fiilisten mukaan siis! Sunnuntaiksi kaivoin kaapistani esiin pitkästä aikaa Sanzon.

P.S. En ole unohtanut Woodin heittämää haastetta. Siitä toivon mukaan lähiaikoina!

Desucon Frostbite ja painava peruukki

Tällä kertaa tapahtumamerkinnän kirjoittamiseen ei mennyt kuukautta, jee!

Desucon Frostbitea edeltävät viikot kuluivat osaltani tapansa mukaan kiireessä. Jopa niin kiireessä, että noin viikkoa ennen tapahtumaa muutin suunnitelmiani eli vaihdoin Jackin tunnetuimmasta puvusta takittomaan versioon. Pari muutakin osaa saattoi jäädä pois, köhköh. Eikä se ollut edes ihan hatusta vedetty versio!

Kattokaa nyt, mangasta löytyy!

Matka Frostiin alkoi perjantaina, kun suuntasimme Aselean kanssa vanhemmilleni, joiden luona yövyimme. Matkaa näiden luota Lahteen on noin tunti, joten nappasimme lauantaiaamuna yhdeksän pintaan Voronan kyytiin ja suuntasimme kohti Sibeliustaloa. Heitin osan pukuani päälle tyylikkäästi autossa, koska esim. Jackin peruukin kanssa ajaminen on jokseenkin hankalaa. Yläosaksi jäi kuitenkin vielä Barbatos-paitani, koska avajaisten jälkeen oli suuntana Tales-luento!

Kun ohjelmakartan julkaisun yhteydessä näin siellä Tales-luennon, olin yllättynyt ja hypin riemusta. Sarjan suhteellisen hyvin tuntevana en odottanut kuulevani mitään mullistavaa, mutta tokihan luento rakkaasta aiheesta piti käydä katsastamassa. Mitään uutta ja yllättävää ei odotusteni mukaisesti paljastunutkaan, mutta luentoa oli siitä huolimatta viihdyttävää seurata. Oli myös hauska kuulla, että pelihuoneeseen oli ilmestynyt pari Tales-peliä. Itse en pelannut, mutta kävin pelihuoneessa kääntymässä ja nelinpelihän se siellä oli menossa!

Tales-luennon jälkeen oli luvassa useamman tunnin tauko ennen hall cosplay -kisaa, josta minulla ei ole sen kummempaa sanottavaa, ja nuo tunnit kuluivat tuttuun tapaan syömässä käydessä, pukuja kuvaillessa ja ihan vaan istuessa. Peruukki tuli tosiaan vähän tielle ajaessa eivätkä 10 sentin korot helpottaneet asiaa, mutta selvittiin kuitenkin keskustaan ja takaisin! Jackin saappaat olivat muutenkin aika kivat, ulkona kävellessä en muuta tehnytkään kuin liukastelin. Viikonloppu sujui tästä huolimatta kaatumatta. En edes lentänyt nurin, kun pyörin saadakseni letin liehumaan kuvissa!

Kas näin heiluu letti, ja letti heiluu näin... Kuvaaja: Minna, GIF: Juusto

Sunnuntaiaamuna alkoi jo vähän väsyttää, sillä coniviikko meni vähemmän yllättäen normaalia vähemmillä unilla. Ehkä tällä oli osansa siihen, että unohdin ottaa korvakorut mukaan coniin... Pääsimme kuitenkin conipaikalle ennen puoli kymmentä, ja saatuani peruukin päähäni kipitimme Aselean kanssa katsomaan Minnan Magi-luentoa. Luennon sisältö oli mielenkiintoista – historialliset/intertekstuaaliset/yms. viittaukset sarjoissa ovat iloinen asia. Valitettavasti luento jäi omalta osaltamme hieman lyhyeksi, sillä lähdimme etuajassa vielä selaamaan omia luentomuistiinpanojamme pikaisesti läpi. Tämän jälkeen olikin suuntana Kuusi-sali ja vuorossa oma luentomme Pandora Heartsin symboliikasta.

Jännitän yleensä yleisön edessä puhumista ja esiintymistä, mutta tällä kertaa jännitys lähes loisti poissaolollaan. Olipa syynä tähän erityisen lähellä sydäntä oleva aihe tahi luennoitsemiseen hiljalleen tottuminen, kivaa oli! Suurimpana omana mokana mieleen jäi se, että unohdin esitellä meidät heti luennon alussa. Täydellinen esimerkki siitä, kuinka helposti unohdan asiat, joita ei lue muistiinpanoissani... Toisinaan minulta menevät myös senat sakaisin, kun innostun, mutta senkin kanssa on jo oppinut elämään. Suurimmat ongelmamme luennon suhteen liittyivätkin rakenteeseen. Aluksi tuntui kamalan vaikealta keksiä, missä järjestyksessä asioita kävisi läpi, mutta alkuun päästyämme loppu sujui helpommin. Frametkin saimme jaettua keskenämme suunnilleen ongelmitta, vaikka aluksi vaikuttikin siltä, että saatamme joutua vetämään pitkää tikkua päällekkäisten kiinnostusten ansiosta. Erään Nightrayn veljesten framen jaoimme tosin suosiolla, koska siitä kumpikaan ei halunnut luopua. :D

Toinen rakenteellinen ongelma olivat spoilerit. Suurin osa kuvistamme liittyi tavalla tai toisella tapahtumiin, joihin esim. Yen Pressin käännös ei ole vielä ehtinyt. Spoilerit ovat toki normaaleja sarjakohtaisilla luennoilla, mutta Pandorassa on useampia erityisen tärkeitä tapahtumia, joita emme halunneet spoilata pahaa-aavistamattomille conikävijöille erikseen varoittamatta. Tämän vuoksi päädyimme jakamaan luennon niin, että ensimmäisellä puoliskolla ei mainittu kovin pitkällä sarjassa olevia tapahtumia, ja toisella puoliskolla spoilereita satoi rankemmin. Ilmeisesti se oli ihan hyvä idea, sillä osa kuulijoista tosiaan lähti näiden kahden osion välissä. He säästyivät suuremmilta spoilereilta ja me saimme spoilata rauhassa, win-win!

Kuvaaja: Konsta Väänänen

Kiitos vielä kaikille luentoamme kuuntelemaan tulleille! Toivottavasti viihdyitte.

Loppupäivän ohjelmaksi harkitsin niin Norio Wakamoton ohjelmaa kuin Kaori Yuki -luentoakin, mutta hengailuksihan se meni. Godchild on ehdottomasti lempisarjojani, joten jälkimmäinen luento olisi kovasti kiinnostanut, mutta Godchildin lisäksi olen lukenut mangakalta toistaiseksi vain Ludwig Revolutionin, joten päätin jättää väliin. Meine Liebe lienee poikkeus, ja Cain Sagaa olen lukenut vasta pari pokkaria. Ai miten niin se tapahtuu kronologisesti ennen Godchildia? Loppupäivä kului siis toisinaan lähes nukahtaen ja päänsärystä valittaen.

Tämä tuokin meidät vihdoin tarkemmin aiheeseen Jackin peruukki. Se painaa. Se painaa aika paljon. Se on syönyt kaksi paksua, lantiomittaista peruukkia, ja suurin osa näistä kuiduista on letissä. Ensimmäisen päivän jälkeen otsani punoitti ja oli kosketusarka, mutta ei vielä erityisen suuressa mitassa. Toisen päivän aikana se sen sijaan ärsyyntyi kunnolla ja oireili ja punoitti monta päivää. Täytyypä ensi kerralla muistaa, ettei noin painavia kapistuksia kannata pitää päässään kahtena peräkkäisenä päivänä. Conifiiliskin vähän kärsi päänsäryn ansiosta. Letin kaulan ympärille heittäminen onneksi auttoi jonkin verran, ja siinäpä se sitten lepäilikin suuren osan viikonloppua. Letti vain valitettavasti hapsuuntui melko rankasti viikonlopun aikana, eli joudun avaamaan sen ja pesemään siitä lakat pois letittääkseni sen uudelleen. Ehkä vähän itkettää jo ajatus, koska pesen todennäköisesti samalla koko peruukin eli stailauskin menee uusiksi. Puhumattakaan siitä, etten tiedä, millaisen viritelmän kehitän, jotta saan peruukkipään tarpeeksi korkealle suihkuun...

Heittäisin loppuun hienon "tässä Frostbite tältä erää, nyt katseet kohti tapahtumaa X!"-lauseen, mutten ole itsekään ihan varma, mihin tapahtumaan hiippailen seuraavaksi. Tampere kuplii on harkinnan alla. Sitä pohtiessa!


P.S. Millä todennäköisyydellä Kuusi-salin pöydän koristenauha oli samaa, jota minulla sattui olemaan ja jota heitin väliaikaiseksi rusetiksi Jackin lettiin...

Jack Vessalius eli mitä ihmettä tässä puvussa edes on

Desucon Frostbite lähestyy ja minä kiristelen tapani mukaan hampaitani, koska tekemistä olisi vielä huomattavasti enemmän kuin tarpeeksi. Kahden puvun tekemisestä olen jo suosiolla luopunut, mikä oli odotettavissa, ja onnekseni pystyn myös aikatauluttamaan opiskeluani pitkälti itse (eli siirrän mm. kaiken mahdollisen Frostin jälkeiselle ajalle). Mutta silti sitä tekemistä on ja on ja on. Toistaiseksi lippu on kuitenkin pysynyt korkealla, vaikka lipputanko onkin saanut kengästä useampaan otteeseen!

Tästä ei ole tulossa tilannepäivitys, koska puku ei ole niin pitkällä, että siitä olisi kamalasti sanottavaa. (Kertoo jotakin sen valmiusasteesta, eikö?) Sen sijaan haluan jakaa ihmetykseni erään Jackin puvun osan suhteen siltä varalta, että jollakin olisi ihmettelyyni jotain valaisevaa sanottavaa.

Kysymys on yksinkertainen: mikä tämä on?

Röyhelöinen se ainakin on.

Animessa Jackilla on suuria rusetteja, tässä... jotain. En tiedä ihan kamalasti vaatetuksesta, joten ahkeran tuijottamisenkin tuloksena paras kuvaukseni tälle asialle on "epämääräinen kasa". Tältä pohjalta ajattelin myös toteuttaa oman versioni tuosta, eli rypytän kangasta ja pyöritän sen jotenkin kivasti ja toivon parasta. Mutta jos jollakulla on oma visionsa siitä, mikä tuo asia on tai mikä sen kuuluisi olla, kuuntelen! Mangassa kyseinen asia vaikuttaisi pikaisen katselun perusteella olevan pienempi, mahdollisesti esim. leveä kaulan ympäri solmittu kangassuikale, mutta ajattelin tehdä siitä isomman ja epämääräisemmän yllä olevien esimerkkien tyyliin ihan vaan koska.

Toinen mieltäni askarruttanut puvun osa olivat Jackin takin ylileveät rannekkeet, mutta siitä ehdinkin jo avautua Oswaldilleni, joten ongelma lienee ratkaistu. Mutta katsokaapa silti animeversiota, koska itseäni ainakin huvittaa, kuinka leveät nuo rannekkeet toisinaan ovat. :D

Näihin hihoihin voisi piilottaa vaikka päivälisen.

Frostissa nähdään!

CosplayGaala eli muuttuvat suunnitelmat

Ketään ei varmaan ihmetytä, että CosplayGaala-merkintäni viimeistely pääsi venähtämään koska syyt, mutta sainpas valmiiksi oikean vuoden puolella!

Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä Gaalan yksilökisaan Richardina, mutta sattuneesta syystä heitin hanskat tiskiin noin kuukausi ennen kisaa ja istahdin lattialle murjottamaan. Aioin peruuttaa ilmoittautumiseni, mutta pieni ääni pääni sisällä ei ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Keksin toisen puvun, jonka olisin voinut toteuttaa Gaalaan mennessä tai sitten en, mutta puhuessani niin ikään yksilökisaan ilmoittautuneen Aselean kanssa päätimme vaihtaa kisakategoriamme ryhmäkisaan. Näin ollen vältyimme kumpikin mahdolliselta kisaa edeltävältä ompelukiireeltä, sillä kisaan lähtivät jo Desuconissa ja Traconissa nähdyt Vincent ja Gilbert. Oman pukuni kohdalla uudistukset rajoittuivat uuden ristin tekemiseen. Sanotaanko, että minun olisi ehkä heti kannattanut vääntää kyseinen risti softiksesta, eikä päällystää pahvia kankaalla nauhoihin täydellisesti sopivan värisävyn toivossa. Tuli ehkä huomattavasti sirompi.

Gaalan valmistelut jäivät siis lähinnä esityksen puolelle. Olen tottunut suunnittelemaan ja harjoittelemaan esityksiä jo paria-kolmea kuukautta ennen tapahtumaa, joten kuukausi tuntui melko lyhyeltä ajalta. Mutta eihän siinä mitään, ideoimme esityksen heti tilaisuuden tullen ja harjoituksia vedettiin mahdollisimman monena päivänä. "Treenausajasta" suurin osa meni tapansa mukaisesti esimerkiksi aiheen vierestä jutteluun, mutta kyllä me ihan oikeasti harjoiteltiinkin!

Kuvaaja: Kyuu Eturautti

Sunnuntaiaamuna minua jännitti suorastaan ihmeellisen vähän. Yleensä olen kisa-aamuisin vähintäänkin melko hermostunut, mutta nyt suurin osa päivästä meni suhteellisen helposti. Tuomarointi oli erittäin mukava eikä ohjelmaa katsoessa ehtinyt suuremmin pohtia tulevaa ryhmäkisaa. Suurempi hajotus alkoi vasta, kun siirryimme ennen ryhmäkisaa salin etuosaan odottelemaan, ja ryhmäkisan muita esityksiä seuratessa oli jo spagettifiilistä raajoissa. Onnistuin silti nousemaan lavalla seisomaan kaatumatta, jee! Tapani mukaan tärisin suunnilleen koko ajan lavalla ollessani, mutta yritin kovasti olla välittämättä siitä. Milläköhän tärinää saisi helpotettua? Tuntuu vähän ikävältä yrittää esim. seistä paikoillaan tai osoittaa aseella, kun tuntee, että jalat ja/tai kädet vispaavat. ":D"

Kaikkiaan kisojen seuraaminen oli viihdyttävää. Sijoituksille astihan emme itse yltäneet, mutta olimme kieltämättä jo ennen kisaa pelänneet, että esityksemme juoni voi jäädä epäselväksi (erityisesti sarjaa tuntemattomille), ja tämä vaikuttaisikin olleen suurin ongelmamme. Ehkä ensi kerralla paremmin näiltä osin! Suurin haaste esityksessä itselleni ei kuitenkaan ollut juoni, vaan ilmeet. Kirosin ehkä ihan vain muutamaan kertaan treenaamisen aikana, että minun pitäisi cospata vähemmän hymyileviä/ilmeikkäitä hahmoja, mutta Vincentin vuoksi yritin kovasti oppia. Toivon mukaan siis ilmeeni edes värähti lavalla ollessani, eikä esityksen juoni jäänyt aivan pimentoon! Palautetta esityksestä otetaan vastaan, jos vaikka joku siitä vielä jotain muistaa.

Gaalan aiheuttamaan tuomarointikeskusteluun voisin todeta seuraavaa: kaikkien kisaajien pisteitä/perusteluja on mielestäni turha tuoda julki, koska tämä tuskin saisi yleisöä yksimielisyyteen tuomarien kanssa, mutta tarkemmat sijoitusten perustelut ja mahdolliset sijoittuneiden pisteet voisivat olla mielenkiintoista kuultavaa. Kannattaa myös aina muistaa, että tuomaritkin ovat ihmisiä, ja jopa objektiivisuuteen pyrkivät ihmiset voivat tehdä erilaisia valintoja.

Siinä Gaalasta tällä kertaa! Seuraavana olisi vuorossa Desucon Frostbite, jossa allekirjoittanut pitää Aselean kanssa luennon Pandora Heartsin symboliikasta. Tarkoituksena olisi myös pukeutua aiheeseen sopivasti, eli luennoimassa nähdään toivottavasti Jack Vessalius sekä Oswald Glen Glenwald Baskerville. Kyseiset puvut tullaan myös toivottavasti näkemään kisalavalla vielä ensi vuonna. Frostin lauantain puku on vielä hieman auki. Todennäköisesti se tulee olemaan Vincentin nykyinen mangapuku, mutta jos oikein tuotteliaaksi ryhdyn, saatan jopa tähdätä Wingulliin.

Ei, ei Pokémon, vaan Tales of Xillia.