Desucon Frostbite ja painava peruukki

Tällä kertaa tapahtumamerkinnän kirjoittamiseen ei mennyt kuukautta, jee!

Desucon Frostbitea edeltävät viikot kuluivat osaltani tapansa mukaan kiireessä. Jopa niin kiireessä, että noin viikkoa ennen tapahtumaa muutin suunnitelmiani eli vaihdoin Jackin tunnetuimmasta puvusta takittomaan versioon. Pari muutakin osaa saattoi jäädä pois, köhköh. Eikä se ollut edes ihan hatusta vedetty versio!

Kattokaa nyt, mangasta löytyy!

Matka Frostiin alkoi perjantaina, kun suuntasimme Aselean kanssa vanhemmilleni, joiden luona yövyimme. Matkaa näiden luota Lahteen on noin tunti, joten nappasimme lauantaiaamuna yhdeksän pintaan Voronan kyytiin ja suuntasimme kohti Sibeliustaloa. Heitin osan pukuani päälle tyylikkäästi autossa, koska esim. Jackin peruukin kanssa ajaminen on jokseenkin hankalaa. Yläosaksi jäi kuitenkin vielä Barbatos-paitani, koska avajaisten jälkeen oli suuntana Tales-luento!

Kun ohjelmakartan julkaisun yhteydessä näin siellä Tales-luennon, olin yllättynyt ja hypin riemusta. Sarjan suhteellisen hyvin tuntevana en odottanut kuulevani mitään mullistavaa, mutta tokihan luento rakkaasta aiheesta piti käydä katsastamassa. Mitään uutta ja yllättävää ei odotusteni mukaisesti paljastunutkaan, mutta luentoa oli siitä huolimatta viihdyttävää seurata. Oli myös hauska kuulla, että pelihuoneeseen oli ilmestynyt pari Tales-peliä. Itse en pelannut, mutta kävin pelihuoneessa kääntymässä ja nelinpelihän se siellä oli menossa!

Tales-luennon jälkeen oli luvassa useamman tunnin tauko ennen hall cosplay -kisaa, josta minulla ei ole sen kummempaa sanottavaa, ja nuo tunnit kuluivat tuttuun tapaan syömässä käydessä, pukuja kuvaillessa ja ihan vaan istuessa. Peruukki tuli tosiaan vähän tielle ajaessa eivätkä 10 sentin korot helpottaneet asiaa, mutta selvittiin kuitenkin keskustaan ja takaisin! Jackin saappaat olivat muutenkin aika kivat, ulkona kävellessä en muuta tehnytkään kuin liukastelin. Viikonloppu sujui tästä huolimatta kaatumatta. En edes lentänyt nurin, kun pyörin saadakseni letin liehumaan kuvissa!

Kas näin heiluu letti, ja letti heiluu näin... Kuvaaja: Minna, GIF: Juusto

Sunnuntaiaamuna alkoi jo vähän väsyttää, sillä coniviikko meni vähemmän yllättäen normaalia vähemmillä unilla. Ehkä tällä oli osansa siihen, että unohdin ottaa korvakorut mukaan coniin... Pääsimme kuitenkin conipaikalle ennen puoli kymmentä, ja saatuani peruukin päähäni kipitimme Aselean kanssa katsomaan Minnan Magi-luentoa. Luennon sisältö oli mielenkiintoista – historialliset/intertekstuaaliset/yms. viittaukset sarjoissa ovat iloinen asia. Valitettavasti luento jäi omalta osaltamme hieman lyhyeksi, sillä lähdimme etuajassa vielä selaamaan omia luentomuistiinpanojamme pikaisesti läpi. Tämän jälkeen olikin suuntana Kuusi-sali ja vuorossa oma luentomme Pandora Heartsin symboliikasta.

Jännitän yleensä yleisön edessä puhumista ja esiintymistä, mutta tällä kertaa jännitys lähes loisti poissaolollaan. Olipa syynä tähän erityisen lähellä sydäntä oleva aihe tahi luennoitsemiseen hiljalleen tottuminen, kivaa oli! Suurimpana omana mokana mieleen jäi se, että unohdin esitellä meidät heti luennon alussa. Täydellinen esimerkki siitä, kuinka helposti unohdan asiat, joita ei lue muistiinpanoissani... Toisinaan minulta menevät myös senat sakaisin, kun innostun, mutta senkin kanssa on jo oppinut elämään. Suurimmat ongelmamme luennon suhteen liittyivätkin rakenteeseen. Aluksi tuntui kamalan vaikealta keksiä, missä järjestyksessä asioita kävisi läpi, mutta alkuun päästyämme loppu sujui helpommin. Frametkin saimme jaettua keskenämme suunnilleen ongelmitta, vaikka aluksi vaikuttikin siltä, että saatamme joutua vetämään pitkää tikkua päällekkäisten kiinnostusten ansiosta. Erään Nightrayn veljesten framen jaoimme tosin suosiolla, koska siitä kumpikaan ei halunnut luopua. :D

Toinen rakenteellinen ongelma olivat spoilerit. Suurin osa kuvistamme liittyi tavalla tai toisella tapahtumiin, joihin esim. Yen Pressin käännös ei ole vielä ehtinyt. Spoilerit ovat toki normaaleja sarjakohtaisilla luennoilla, mutta Pandorassa on useampia erityisen tärkeitä tapahtumia, joita emme halunneet spoilata pahaa-aavistamattomille conikävijöille erikseen varoittamatta. Tämän vuoksi päädyimme jakamaan luennon niin, että ensimmäisellä puoliskolla ei mainittu kovin pitkällä sarjassa olevia tapahtumia, ja toisella puoliskolla spoilereita satoi rankemmin. Ilmeisesti se oli ihan hyvä idea, sillä osa kuulijoista tosiaan lähti näiden kahden osion välissä. He säästyivät suuremmilta spoilereilta ja me saimme spoilata rauhassa, win-win!

Kuvaaja: Konsta Väänänen

Kiitos vielä kaikille luentoamme kuuntelemaan tulleille! Toivottavasti viihdyitte.

Loppupäivän ohjelmaksi harkitsin niin Norio Wakamoton ohjelmaa kuin Kaori Yuki -luentoakin, mutta hengailuksihan se meni. Godchild on ehdottomasti lempisarjojani, joten jälkimmäinen luento olisi kovasti kiinnostanut, mutta Godchildin lisäksi olen lukenut mangakalta toistaiseksi vain Ludwig Revolutionin, joten päätin jättää väliin. Meine Liebe lienee poikkeus, ja Cain Sagaa olen lukenut vasta pari pokkaria. Ai miten niin se tapahtuu kronologisesti ennen Godchildia? Loppupäivä kului siis toisinaan lähes nukahtaen ja päänsärystä valittaen.

Tämä tuokin meidät vihdoin tarkemmin aiheeseen Jackin peruukki. Se painaa. Se painaa aika paljon. Se on syönyt kaksi paksua, lantiomittaista peruukkia, ja suurin osa näistä kuiduista on letissä. Ensimmäisen päivän jälkeen otsani punoitti ja oli kosketusarka, mutta ei vielä erityisen suuressa mitassa. Toisen päivän aikana se sen sijaan ärsyyntyi kunnolla ja oireili ja punoitti monta päivää. Täytyypä ensi kerralla muistaa, ettei noin painavia kapistuksia kannata pitää päässään kahtena peräkkäisenä päivänä. Conifiiliskin vähän kärsi päänsäryn ansiosta. Letin kaulan ympärille heittäminen onneksi auttoi jonkin verran, ja siinäpä se sitten lepäilikin suuren osan viikonloppua. Letti vain valitettavasti hapsuuntui melko rankasti viikonlopun aikana, eli joudun avaamaan sen ja pesemään siitä lakat pois letittääkseni sen uudelleen. Ehkä vähän itkettää jo ajatus, koska pesen todennäköisesti samalla koko peruukin eli stailauskin menee uusiksi. Puhumattakaan siitä, etten tiedä, millaisen viritelmän kehitän, jotta saan peruukkipään tarpeeksi korkealle suihkuun...

Heittäisin loppuun hienon "tässä Frostbite tältä erää, nyt katseet kohti tapahtumaa X!"-lauseen, mutten ole itsekään ihan varma, mihin tapahtumaan hiippailen seuraavaksi. Tampere kuplii on harkinnan alla. Sitä pohtiessa!


P.S. Millä todennäköisyydellä Kuusi-salin pöydän koristenauha oli samaa, jota minulla sattui olemaan ja jota heitin väliaikaiseksi rusetiksi Jackin lettiin...