Näitä kuvia on tullut tuijoteltua aika paljon viimeisen kahden vuoden aikana. Vaikka oikea elämä painaakin päälle, sain kun sainkin vihdoin kasaan merkinnän Cainin puvusta! Henkisesti varautuminen on suotavaa, jos aiotte päästä loppuun asti. Osa kuvista on otettu kännykällä, joten laatu ei ole huippuluokkaa.
Peruukki ei ilmeisesti pitänyt viitan kauluksesta... Mustat huulet taas kärsivät syödessä. Se oli aika mielenkiintoinen projekti niillä kynsillä. Ignooratkaa myös kaunis pallonenäinen sivuprofiilini ja muu huomattava yhdennäköisyys Cainiin. :D Ensinnäkin, meikeissä nyt ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin se, että hahmolla ylipäänsä on jotain naamassa. Peruukin stailaus oli huomattavasti nopeampaa ja helpompaa, kun parien saksien ja lakkapullon (got2b) lisäksi arsenaaliin lisäsi hiustenkuivaajan. Peruukkini ei ole lämmönkestävä, mutta pohtiessani asiaa tulin siihen tulokseen, että eiköhän se siedä jonkin asteen föönausta. Jostain syystä en vaan ikinä onnistu saamaan etuhiusten pienempää puolta pysymään järkevästi, vaan se haluaa aina leijua jossain korkealla otsan yläpuolella...
Peruukki on nähdäkseni joko
tämä tai hieman pidempi versio samasta peruukista, väri 613 (Golden Blonde).
Yksi lempikohtiani puvusta? Korvakorut! Voi kuulostaa oudolta, mutta koko suunnitteluprosessin silmissäni ovat siintäneet vasemman korvan renkaat. Oikeassa korvassa on vain yksi koru, joka minultakin löytyi, ja se löytyy myös useimmilta muilta Caineilta. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt yhdenkään Cainin vasemmassa korvassa muutamaa rengasta enempää tavaraa, kun niitä on oikeasti kymmenen. (Kaikista näkemistäni puvuista en ole päässyt tarkastelemaan tätä yksityiskohtaa.) Minullakin on tosin vain yhdeksän jostain satunnaisesta syystä. Renkaat on tehty jonkin sortin korurenkaista, jotka leikkasin sopivan pituisiksi ja maalasin. Kiinnitys hoitui yksinkertaisesti puristamalla ja tavallisella liimalla. Vain yksi renkaista tippui kesken päivän, ja sekin jo peruukkia laitettaessa. Loppupäivän sekin pysyi kiltisti paikoillaan.
Posevalikoimani oli kovin laaja, suunnilleen tätä luokkaa koko päivän. Kuvaaja: Jussi Sorjonen. Veikkaan, että kangasta kului vuorikangas mukaan lukien 8-9 metriä, mutta aivan tarkkaan en osaa sanoa. Kankaan valinta oli ongelmallista. Aluksi meinasin lähteä matkaan morsiussatiinilla, mutta Cainin kuvaa katsoessa alkoi raksuttaa, ettei se taida sittenkään olla paras vaihtoehto. Päädyin siis puuvillaan. Ongelmia? Kyllä. En meinannut millään löytää kangasta, jossa ei olisi mielestäni liiallista tekstuuria, joten mihin päädyin? Samaan kankaaseen kuin Syncin kanssa, Mallorca-puuvillaan. Ongelma?
Se venyy. Jouduin vastuuseen valinnastani, kun kaikki reunat eivät olleet ihan niin suoria kuin olisivat voineet olla. Valitettavasti ompelun jälkeen työtä oli vielä luvassa, joten suurin intressini ei ollut alkaa ratkoa metrikaupalla saumaa. Harmittaa kyllä itseänikin, joten jos tapahtuu pieni ihme, ehkä näin jälkikäteen otan ratkojan kauniiseen käteen – jos siis löydän sen.
Satiininauhaa kului sellaiset vajaa 25 metriä. Takissa on myös 88 purjerengasta, kaikki äitini useaan otteeseen sprayaamia oikean värin saamiseksi. Olin positiivisesti yllättynyt, kun näin lopputuloksen!
Kultaiset ja hopeiset purjerenkaat joutuivat salaperäisen muodonmuutoksen uhreiksi... Huivin ompelussa ei yllättäen ollut mitään mielenkiintoista, mutta sananen sen kuvioista. Satuin ostamaan piirtopöydän moisen nähdessäni n. puolitoista vuotta sitten, joten kuvioiden piirtäminen digitaalisesti kävi melko näppärästi. Paitsi etten osaa piirtää. No, tästä selvittyäni tulostin kuvat siirtopaperille ja silitin ne kankaaseen. Jouduin kuitenkin jättämään muutaman yksityiskohdan pois johtuen siitä, että parin millin kokoisten/levyisten osien silittäminen olisi käynyt hankalaksi. Idea siirtopaperista tuli alunperin Anikista, kun
Lirlys pohti erään pukunsa kuvio-ongelmia ja ratkaisuksi ehdotettiin sitä. Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi. Viisi tummalle kankaalle tarkoitettua arkkia ~12,50€.
Olihan se kiva tihrustaa pikkuruisia kuvia ja yhdistellä niistä toimiva selkärakennelma... Kaiken lisäksi mokoma veti viittaa alaspäin hakaneulaesteistä huolimatta, joten siivet valuivat liian alas päivän mittaan. Alun perin tarkoituksenani oli tehdä siipipareista irrotettavat, mutta pelkäsin, ettei selkäpanssari kestä, joten päätin läväyttää kaikki siipiparit lopullisesti kiinni siihen. Se aiheutti vähän kuljetusteknisiä ongelmia, mutta siivet taipuvat onneksi melko nätisti. Pystyin istumaankin! Selkäpanssariin kuuluu myös vuohen pääkallo, mutta irroitin sen omaksi ilokseni kuvaa ottaessa. Se on nimittäin se osa puvusta, joka yksinkertaisesti epäonnistui, ja ajattelin löytää itseni tekemässä uuden tässä lähikuukausina. Tämän tehtyäni kokeilen tämänhetkiseen kalloon ala-asteella tekemääni puunuijaa. Katsotaan, saanko tästä hilpeydestä aikaan kuvamateriaalia. :D
Panssarista puuttuvat ns. hännät, sillä pelkäsin hirttäväni itseni jos lähden yrittämään niiden väsäämistä kaiken muun lisäksi. Näkisin kyllä mieluusti niin ne kuin peitsenkin lisänä puvussani, mutta valitettavan usein nämä "teen vielä tän ja tän myöhemmin"-tapaukset (sekä "teen tän puvun vielä joskus uudestaan"-tapaukset) jäävät toteuttamatta.
Siipiin palatakseni voisin kertoa niiden muotoutumisesta. Ensin tein kaavat paperista, jotka sen jälkeen kopioin pahville. Käytin pahviversioita hyväkseni leikatessani kanaverkosta sopivat palat siipiin. Sitten leikkasin pahviversioita sen verran, että niistä jäi yläreunaan melko kapea kaistale rungoksi, ja kiinnitin kanaverkon näiden runkojen päälle. Tämän jälkeen heitin ilmastointiteippiä koko komeuden ympärille, ja sen päälle tuli vielä valkoista lakanakangasta. Sitten alkoi rasittavin vaihe eli sulat. Otin tällä kertaa mallia
Ilonasta ja tilasin
Piikusta säkillisen hanhen höyheniä. Tässäkin oli ongelmansa: en ole koskaan tehnyt siipiä, joten minulla ei ollut aavistustakaan, paljonko sulkia/höyheniä kuluu. No, heitin sitten tilaukseen kilon, ja jäljelle jäi tämän verran...
Oho, taisi tulla pieni arviointivirhe. Muutamia isompia sulkia lahjoittivat myös
Voronan hanhet, sillä Piikun pussissa on lähinnä höyheniä tai pieniä sulkia. Suurkiitos muutenkin Voronalle, joka auttoi kovasti sulkien liimaamisessa! Olisin halunnut videomateriaalia aherruksestamme, sensuuriäänelle olisi ollut käyttöä suunnilleen joka toisen sanan kohdalla...
Sulkien liimailu vei meiltä kahdelta reilu 20 tuntia. Jos tämä homma lasketaan yhdelle hengelle (eli reilu 40 tuntia) ja lisätään mukaan vielä tuntikausien pohjien vääntäminen, niin kestihän niissä aika kauan. Itse asiassa se saattoi kestää kauemmin kuin yhdenkään aikaisemman
pukuni tekeminen...
Pukua suunnitellessa yksi ongelma oli ylitse muiden: miten ihmeessä saada koko läjä pysymään kasassa? Lähinnä ihmettelin sitä, kuinka panssarit ja siivet saisi jokseenkin järkevästi kiinni viittaan. Halusin niistä irrotettavat, sillä viitan raahaaminen paikasta A paikkaan B kaikkine panssareineen ja siipineen oli liian tuskaisa ja pukua rikkova ajatus. Yritin kovasti tutkia muiden Cainien pukuja ja lukea niistä kirjoitettua kuvauksia, mutta ei, en löytänyt mitään ovelaa mekanismia. En itse asiassa edes enää muista, kuinka löysin ratkaisuni, mutta se on...
... magneettilukot! Vaihtoehtoisesti magneettinapit, käyttämäni nimitys vaihtelee. Nämä ovat siis niitä kapistuksia, joita löytyy mm. käsilaukuista. Ostin omani Hobby-Pointista, ja myyjä totesi, että tehtailenpas urakalla laukkuja. Tyydyin olemaan samaa mieltä, sillä en halunnut vaikuttaa täysin tärähtäneeltä vastaamalla "no eiku nää tulee panssareihin!" Puvussa taitaa olla 19 magneettilukkoa. Viitta puolestaan pysyi päällä kankaasta ompelemillani "nauhoilla", jotka kulkivat olkien ympäri ja selän takaa. Pukemisen helpottamiseksi virityksen saa auki edestä. Puvun pukeminen kesti silti kahden ihmisen voimin 45 minuuttia... Haluaisin käyttää pukuani uudestaan jossakin ensi vuoden tapahtumassa, mutta pukemisen vaikeus ja puvun koko tekevät asian hankalaksi. Saatan silti yrittää.
Seuraavaksi muutama (sata) sananen panssareista. Materiaalina niissä käytin softista. Softis yksinään ei kuitenkaan ole kovin tuhtia, joten heitin yleisliimaa panssarien nurjille puolille antamaan vähän pitoa. Muotoilu onnistui hellan päällä lämmittämällä, ja sen tein toki ennen liimausta. Pieniä yksityiskohtaympyröitä sai aikaan rei'ittimellä. Aluksi tein homman saksilla, kunnes äitini totesi, että on tuohon vähän helpompikin keino...
Keskeneräisiä panssareita ja Fabrica Theologiaen kirous – puku on erilainen jokaisessa kuvassa! Maalaaminen oli kaksivaiheinen. Maalasin ensin käsin akryylimaalilla kahteen kertaan kaiken muun paitsi purjerenkaat ja metalliketjun. Tämän jälkeen äitin sprayasi kaiken. Miksi näin? Koska mielikuvani pronssista oli enemmänkin kupari kuin pronssi. En halunnut osista puhtaan pronssisia, mutten toisaalta myöskään niin ruskeita kuin taidekirjassa. Saattaa kuulostaa tyhmältä, sillä käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että tein jotain tietoisesti eri tavalla kuin referenssi sanoisi. Idean takana on kuitenkin muutama aivosolu: kaikkien muiden Trinity Blood -hahmojen yksityiskohdat vaikuttaisivat olevan kultaisia tai hopeisia. Eikö siis ole loogista, että Cainillakin on puvussaan jokin metalliväri? Kun puku oli jo työn alla, tuli mieleeni, että olisi voinut olla helpompaa hankkia suoraan kuparimaali. Akryylimaalin ja spraymaalin yhdistelmässä oli kuitenkin etunsa: pinnasta tuli "itsestään" elävän näköinen, eikä minun tarvinnut alkaa käsin tummentamaan tiettyjä kohtia. Spraypinta on tosin joistakin kohdin liiankin epätasainen, mutta kokonaisessa puvussa se ei vaikuta pistävän silmään turhan paljoa.
Panssareiden kuvioiden maalaaminen hoitui myös akryylimaaleilla ja (epämääräisillä) sabluunoilla. Lopputulos kärsii jälleen siitä, että piirtämis-/maalaamistaitoni eivät ole huippuluokkaa, mutta olisi se huonomminkin voinut mennä...
Edellä mainittujen osien lisäksi pukuun kuuluu vielä läjä kaikkea pientä sälää ja muutama vähän isompikin osa. Viitan niskassa on esimerkiksi viritys, jota nimitän piikkihärpäkkeeksi. Se ei valitettavasti näy edestä katsottuna samalla tavalla kuin sen kuuluisi. Selkäpanssarin pääkallon sarvien oli tarkoitus pitää se pystyssä, mutta ne jäivät liian alas. Tätäkin ongelmaa yritän korjailla, jotta puku on joskus kuvausvalmis. Ulkoilutettavaksi se ei tosin pääse ennen ensi kevättä, sillä en halua lähteä saapastelemaan maalatuilla kengillä keskelle lumihankea.
Softista, puutikkuja ja... purjerenkaita! Maalaminen vei nelisen tuntia, sillä yhden puolen kertaalleen maalaaminen kesti noin tunnin. Toinen isompi jäljellä oleva osa on kengät. Alun perin mustat kengät pääsivät hurjaan muodonmuutosleikkiin, kun peliin liittyi maalipurkki ja softista. Softisten kiinnitys hoitui kaksikomponenttiliimalla ja silikonilla. Isäni auttoi tässä taistossa. Kärkiosien kanssa kävely vaati harjoittelua, mutta vahingoitta ne eivät silti selvinneet: toisesta kärjestä rapisi hieman maalia ja kärjet menivät kengän oman kärjen kohdalta kuopalle. Mutta pysyivätpä ainakin kiinni!
Jäljelle jäävät vielä satunnaiset sälät – korut, vyöt, nuolet, kynnet ja muut. En koe tarpeelliseksi selittää jokaista lätkää erikseen, joten yleinen selitys kelvannee. Materiaalina toimivat softis, puutikut ja... mattohitsauslanka! Äitini on sopivasti töissä RTV:ssä, joten hän ehdotti moista, kun pohdin, mistä repäisen jotain vastaavaa. Lankaa kului kymmenisen metriä, hinta taisi olla euron tai pari metriltä. (RTV on siis Riihimäellä rautakauppaan verrattavissa oleva pulju. Järkytykseni oli suuri, kun Jyväskylän vastaavassa ei näkynyt edes ketjuja. Mutta se onkin Riihimäen Tapetti ja Väri.) Vöistä voisin vielä mainita, että tein vyölenkit itse. Kaiken maailman kiinnityksissä on käytetty liimaa, niittejä, rautalankaa, neppareita ja haaranastoja. Oli melko ikävä projekti saada rautalanka läpi lähes jokaisesta mattohitsauslangan päästä. Ensin reikä pienellä neulalla, sitten keskikokoisella, sitten isolla ja sitten vasta rautalanka läpi... Neuloilla rei'ittäminen nosti todennäköisyyttä saada rautalanka menemään läpi nopeammin ja suoremmin.
Lattiallani oli 109 puvun kappaletta. Osa ulkona kuvasta. Vielä pikainen sana hanskoista. Vorona tilasi meille molemmille hanskat eBaysta, kun kyllästyimme etsimään niitä. Hanskat olivat kuitenkin vähän turhan isot, joten pienensin niitä, ja kuviot on luonnollisesti maalattu kangasmaalilla.
Olisin varmaan voinut selittää vielä ummet ja lammet asioista, jotka eivät juuri nyt tule mieleeni, mutta ehkä tässä on tarpeeksi kertomusta tältä erää... Jos puvustani on vielä jotain kysyttävää, niin saa toki kysyä!
... Ikävä kyllä nämäkin houkuttelisivat, koska Cain on Cain. Eikä edes aloiteta pohtimaan, mitä muita pukuja voisin mahdollisesti tehdä sarjasta! Niitä on vähän turhankin monta. Materiaalia riittäisi vaikka omaksi merkinnäkseen...