Tra-tra-tracon!

Hopsan, Tracon-raapustelut venähtivät olettamaani venähtämistäkin pidemmälle. Mutta ei se mitään, tässä tulee!

Kahdesta suunnittelemastani puvusta vain Jack päätyi conikuntoon (erityiskiitokset Aselealle ja Minnalle, jotka pelastivat muutaman tunnin yöuniani ompelemalla koristenauhaa ja nappeja ♥), joten lauantaina päädyin olemaan hyvin kasuaali kaappiversio Wingullista. Sen oli tarkoitus olla kouluversio, koska koulupuku-DLC tuntuu nykyisin olevan sääntö Talesien kohdalla, mutta sihteeriversioksi se taidettiin lopulta nimetä. :D Toimisi oikeastaan aika hyvin AU:na, mutta ei siitä sen enempää spoilerivaaran takia.

Teknologia, Gaiuksen suurin vastus. Kuva: Juusto

Lauantainahan meillä siis piti olla isompikin Xillia-ryhmä, mutta koska muut siirsivät pukujaan jo aiemmin enkä itse saanut omaani valmiiksi, oli ryhmästä jäljellä vain Aselean suunnilleen valmis Gaius. Loppuryhmä suunnittelee pukujen valmistumista Frostiin, itse aion tehdä Wingullin loppuun Suomeen palattuani ja ottaa revanssin ensi Traconissa! Ellen sitten innostu liikaa ja lähetytä pukua ja lankoja tänne. Saattaa meinaa hetken kestää ommella käsin parikymmentä metriä nauhaa. Itkettää jo valmiiksi.

Wingull vahtii Gaius-manjuun promokuvauksia. Kuva: Minna

Lauantai oli pitkälti mukava hengauspäivä, mutta aika tuntui silti menevän nopeasti. Nopeasti se meni sunnuntainakin, mutta eri syystä – nimittäin siksi, että kiirettä pukkasi suunnilleen koko ajan! Se alkoi heti aamusta, kun coniin ajoissa ehtiminen veti vähän tiukille aamuvalmistelujen venähtäessä. Ehdimme kuitenkin onneksi Aselean kanssa ilmoittautumaan esityskilpailuun. Aamupäivän loppu vierähti tuomarien tapaamisessa ynnä muissa kisavalmisteluissa, tämän jälkeen päivä kului kuvaillessa ja syödessä ennen kisaa.

Kisavalmisteluista puheen ollen, en voi sanoa olleeni ihan tyytyväinen kisan sääntöihin. Päätimme kauan ennen Traconin kisainfoja osallistua esityskilpailuun, jos sellainen järjestetään. Jos olisimme tuolloin tienneet, ettei pukuja arvostella, olisi päätös voinut olla toinen. Rakastan Jackin designia ja olen yllättävän tyytyväinen pukuuni, joten harmitus oli suuri, kun kävi ilmi, ettei sillä tässä kisassa olisikaan painoarvoa. Emme kuitenkaan halunneet jättää kisaamatta, koska suunnitelma olisi siirtynyt turhan pitkälle, joten päädyimme kisaamaan säännöistä huolimatta.

Lavakuvat: Tapio Matikainen

Toinen harmillinen asia oli se, etteivät esityskisaajat saaneet harjoitella esitystä lavalla ennen kisaa. Itse asiassa ennen kisaa tämä ei harmittanut minua lainkaan, mutta esiintymisen jälkeen totesin, että se olisi voinut auttaa eliminoimaan yhden ikävän virheeni. Peruukkini oli nimittäin liian alhaalla, mutta teippien säätäminen kesken päivän olisi ollut hankala projekti, joten en tehnyt asialle mitään. Siirtelin otsahiuksia silmiltäni pitkin päivää, mutten älynnyt, että lavalle menoa varten ne kannattaisi ehkä pinnittää pois tieltä. Oma mokani, mutta jos esitystä olisi päässyt harjoittelemaan lavalla, olisin ehkä osannut tehdä tämän helpon päätelmän huomattuani, että näkökykyni on hyvin heikko hämärässä.

Esitys ei sitten mennytkään yhtä hyvin kuin toivoin. Osaltaan se johtui peruukistani. En ihan oikeasti nähnyt juuri mitään puolet ajasta, minkä vuoksi oloni oli epävarma, ja moinen fiilis siirtyy helposti liikkeisiin. Kerran taisin jopa lyödä ohi Aselean miekasta, koska en yksinkertaisesti nähnyt, missä se on. Lettini jäi myös hienosti jumiin miekkani kahvaan heti alussa, joten jouduin säheltämään sitä irti, mutta irtosi sentään ajoissa. :D Ristin kaatuminenkaan ei kuulunut suunnitelmaan, ja tämänkin ongelman olisi voinut poistaa aika helposti. Ristin liimaukset pettivät matkalla Tampereelle eikä se suostunut kuivumaan, vaikka pistin sen liimautumaan yöksi. Se kuitenkin pysyi pystyssä, kunhan sen iski suoraan paikalleen. No, aamupäivästä kerroimme sitten mammallemme, että ristin kuuluu olla suorassa koristepuoli yleisöön. Emme kuitenkaan muistuttaneet tästä juuri ennen kisaa ja ristin kuljetti lavalle toinen henkilö, joten risti-info ei mennyt loppupeleissä oikeaan osoitteeseen oikeaan aikaan. Esityksen kannalta tähdellisempää oli kuitenkin viikatteen oikea asettelu, jonka kanssa ei ollut ongelmia, joten loppu hyvin! Alkuperäinen tarkoituksemme oli myös maalata ristiin teksti ”Lacie”, joka olisi ehkä selvittänyt sen tarkoitusta, mutta se jäi viime viikkojen tuiskeessa tekemättä. Josko sitten ensi kerralla vedämme selkeämmät yhteydet lavasteiden ja esityksen välille! Henkilökohtaisesti minua ei kyllä haittaa ”turha” sälä lavalla, mutta ilmeisesti teatterikoulussa opetetaan, ettei tämä ole hyvä asia. Mene ja tiedä, tykkään sälästä. :D

”Nyt tulee turpaan!!1”

Videolta katsottuna esitys meni kuitenkin paremmin kuin miten se tuntui menevän, joten eipä se sitten aivan puissa ollut, vaikka katsomossa istuessa muulta tuntuikin. Tuomareilta ja muutamilta katsojilta saanut palaute piristi kovasti, koska katsomossa istuessa fiilis oli tosiaan se, että esitys meni todella pitkälle penkin alle. Olen kyllä kovasti katkera itselleni siitä, että kämmäsin suosikki-iskuni, eli viikatteen pään yli heilauttamisen. Se on helppo tehdä oikealla tekniikalla, mutta se menee myös helposti pieleen. Ehkä heikko näkökyky verotti itsevarmuutta tai ehkä muuten vain en keskittynyt tarpeeksi, lopputulos on joka tapauksessa sama. Viikateosion kehittäminen oli muutenkin hankalahkoa, koska viikatteen terä on Finnfoamia eli se ei kestä iskuja, ja toisaalta viikate on myös hitaampi ase kuin miekka. Harjoittelu jäi myös normaalia vähemmälle pitkälti minusta johtuen, mikä harmittaa, sillä lisäharjoittelu ei ole koskaan pahasta. Josko sitten seuraavalla kerralla derppaisin aikataulujeni suhteen vähemmän pahasti…

Esityksen teosta on vielä pakko mainita, että ääninäyttely oli yllättävän hankalaa hommaa. Repliikkejä harjoitellessa ne saattoivat kuulostaa ihan hyvältä, mutta äänittäessä lähes kaikki tunne lensi jonnekin… Puhumattakaan siitä, ettei äänen muuntaminen hahmolle sopivaksi oikein luonnistunut. Ääniraita oli siis todella työläs, kun puheen lisäksi sinne piti heittää vielä muutamat kymmenet ääniefektitkin. Mutta oli aivan mahtavaa päästä sisällyttämään esitykseen Bloody Rabbit! Kestosuosikkini Pandoran soundtrackilta Willin lisäksi, ja Will tulikin jo käytettyä Gaalan esityksessä.

Siinäpä ne Traconin päätapahtumat taisivat olla! Ehkä saan heiteltyä kuvia viimeisimmistä puvuista jo ensi kuussa. :-D

PS. Esityksestä saa luonnollisesti heittää palautetta!

PPS. Etsinnässä olisi kaksi matalaäänisiä mieshenkilöitä englanniksi ääninäyttelemään kykenevää henkilöä! Jos kuvausta vastaavia ihmisiä sattuu tätä lukemaan ja on kiinnostunut jelppimään, tiputa vaikka kommenttia.

AnimagiC eli yhtäkkiä Hideo Baba

Yritetäänpäs nyt vihdoin saada kirjoitettua näitä rästiin jääneitä tapahtumamerkintöjä! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja sitä rataa. Ensimmäisenä vuorossa on AnimagiC, seuraavana Tracon ja viimeisenä tuoreempi tulokas eli CosplayGaala.

Olen jo jonkin aikaa halunnut päästä katsastamaan ulkomaisen conin ilman sen kummempia syitä. AnimagiC valikoitui todennäköisimmäksi kandidaatiksi tutustuttuani viime vuonna Bonnissa asuvaan Sandraan, jonka luona sain yöpyä matkani ajan. Tarkoituksenani ei ollut mennä AnimagiCiin vielä tänä vuonna, koska se järjestettiin alle kaksi viikkoa Japanista palattuani, mutta päätinpä kuitenkin heittää reissut samaan syssyyn. Suomessa 57 euron tapahtuma jäisi todennäköisesti väliin, mutta kun nyt kerran ulkomaille lähdettiin niin päätin katsoa kuittia sormieni läpi. Lippua tilatessani minua kiinnosti tapahtuman kunniavieraista lähinnä Kalafina, ja tältäkin kokoonpanolta tunsin ehkä yhden biisin. Lähempänä tapahtumaa innostus kunniavieraista nousi kuitenkin huomattavasti, kun Tales-tuottaja Hideo Baban ilmoitettiin tulevan paikalle. Tästäkään henkilöstä en oikeastaan tiennyt mitään, mutta hei, Tales mikä Tales!

Asia, joka aiheutti ihmetystä jo ennen conia, oli ohjelmakartta. Tapahtuman nettisivuilta ohjelmat tuntuvat löytyvän lähinnä kunniavieraiden ynnä muiden omilta sivuilta, ja ohjelmalehtisessä ne on jaettu tiloittain. Epäkäytännöllistä? Epäkäytännöllistä. En ole varma, oliko virallista kokonaista ohjelmakarttaa edes olemassa, sillä muistan vain nähneeni kävijöiden tekemän ohjelmakartan netissä. Miten vaikeaa voi olla kerätä kaikki ohjelmat yhteen listaan? Itse en edes käynyt katsomassa kamalan montaa ohjelmaa, ja silti hatutti selata eri saleja ja katsoa, missä pyörii mitäkin ja milloin. Ohjelma itsessäänkin oli erilaista, kuin mihin olen Suomessa tottunut. AnimagiCissa ei tuntunut olevan luentoja ja paneeleita harrastajien pitäminä, vaan ohjelma oli lähinnä kunniavieraiden ohjelmaa ja animen katsomista. Sinänsä harmi, ehkä olisin kerrankin saanut itseni raahattua kuuntelemaan luentoja vaikka ihan vaan kuullunymmärtämisen merkeissä.

Suuntasin Bonniin torstaina 26. heinäkuuta, ja seuraavana aamuna kiroilin lämpötilalle jo meikatessani. Yli 30 astetta on minulle liikaa ilman pukuakin, saati sitten puvun kanssa... Päivän pukuna toimi Peony, koska jotain Talesia piti saada Hideo Baban ohjelmaan ja Peony oli Tales-puvuistani ainoa, jonka kelpuutin mukaan. Suuntasin tapahtumapaikalle puolilta päivin, vaihdoin lippuni rannekkeeksi ja jäin odottelemaan Shiinaa ja tämän veljeä. Nämä saapuivatkin piakkoin omissa Tales-puvuissaan, ja siirryimme istumaan ruohikolle ja odottamaan kello kahta, jolloin Beethovenhalle aukesi. Kuulemani mukaan tapahtuman piha-alue oli ennen avoinna myös liputtomille, mutta on nykyisin aidattu. Liputtomia mahtaa harmittaa, mutta itseäni ei, koska laajahkokin alue vetää vain määränsä verran ihmisiä - ja AnimagiCissa käy ilmeisesti ~15 000 ihmistä. Liputtomat cospaajat hengailevat nykyisin lähellä virtaavan Reinin rannalla.

Sunnuntaina oli mukavasti tilaa. Kuvassa vain osa aidattua aluetta.

Kahden jälkeen suuntasimme kierrokselle sisätiloihin. Ensimmäisenä vastaan tuli pelipuoli, jossa olivat esittelyssä mm. Tales of Graces f, Persona 4 Arena sekä Theatrhythm Final Fantasy. Paikalla oli myös animea pyörittävä TV. Kävelimme rakennuksen läpi myyntisaliin, mutta kuumuudesta ja suuresta väkimäärästä johtuen emme viipyneet kauaa, enkä myyntisalista mitään viikonlopun aikana ostanutkaan tarjonnan runsaudesta huolimatta. (Mukaan taisi tarttua vain pari ilmaista Tokyopopin Hetalia-pinssiä; viikonlopun aikana näkyi ilmaissälää eri sarjoista mm. julisteiden ja avaimenperien muodossa.) Pyörittyämme jonkin aikaa ulkona menimme takaisin sisään odottelemaan Hideo Baban ohjelman alkua. Luvassa oli puolen tunnin peliesittely (Tales of Graces f & Tales of Xillia), puolen tunnin kysymyspaneeli ja puolen tunnin signeeraustilaisuus. Baba vaikutti kovin sympaattiselta, ja tämän puheita oli mukava kuunnella. Jäimme istuksimaan huoneeseen signeeraustilaisuuden jälkeen odottamaan japanilaisten kunniavieraiden yhteisen signeeraustilaisuuden alkua. Kannatti, sillä minä ja Shiina saimme Baban ohjelman aikana salissa olleet kaksi AnimagiC-/Tales of Graces f -julistetta! Julisteita oltiin viemässä pois, mutta Shiinan osoitettua kiinnostusta niitä kohtaan Baba tuli itse ojentamaan ne meille. Oli aika hieno fiilis.

Allekirjoittanut, Shiina, Baba & Shiinan veli.

Kunniavieraiden signeeraustilaisuuden jälkeen luvassa oli hengausta ja syömässä käymistä, kunnes Kalafinan konsertti alkoi klo 20.45. Istuimme permannon takavasemmalla, joten näkyvyys ja äänentoisto ei ollut paras mahdollinen, mutta konsertti oli joka tapauksessa hienoa nähtävää ja kuultavaa! Spoilaannuinpa myös ilmeisesti aika railakkaasti Kuroshitsuji II:sta, sillä animebiisien aikana taustalla pyöri pätkiä kyseessä olevista animeista, ja hahmokuolemahan se siellä. :---D Mutta saapa nyt nähdä, saanko koskaan aikaiseksi edes katsoa koko animea. Konsertin jälkeen suuntasin takaisin Sandran kämpille. Sandran kaveri Nicole oli myös tämän luona, ja nämä ystävällisesti kuljettivat minua autolla conipaikalle ja takaisin kaikkina kolmena päivänä.

Lauantaina pukuvuorossa oli Shingo, joka lähti mukaan ihan vain mukavuuden vuoksi. (Puvun kengät ovat kyllä vieläkin melko tuskalliset.) Tapasimme Shiinan, tämän veljen ja Chrisin kanssa yhdeltätoista. Shiina ja tämän veli katosivat puolilta päivin katsomaan ohjelmaa, joten jäin Chrisin kanssa jatkamaan hengausta ja katselemaan ihmisten pukuja. Suuntasin pääsaliin puoli kahdeksi katsomaan cosplay-kilpailuja sekä Tsuki no Senshin musikaalia. Kisoissa ei ollut mitään erityisen ihmeellistä, mutta tuomarointitekniikka oli jokseenkin... mielenkiintoinen. Ensinnäkin, yksi tuomareista valittiin yleisöstä ennen kisoja, mitä en muista ennen nähneeni. Toiseksi, tuomarointi tapahtui lavalla poseeraamisen/esityksen jälkeen. Tuomarit siis istuivat lavan reunassa, ja kisaajat kävivät pyörimässä näiden edessä. Itseäni tällainen ei vakuuttanut, sillä yleisölle tuomaroinnin näkemisestä ei nähdäkseni ollut mitään iloa, eikä seuraava kisaaja voinut tulla lavalle edellisen ollessa tuomaroitavana. Tuomarointia ei edes siis kuultu, ainoastaan nähtiin. Tylsää. Tsuki no Senshin musikaali puolestaan kärsi omalta osaltani jonkin verran välttävästä saksastani sekä lähdeteoksen vieraudesta (Viimeinen yksisarvinen), mutta sitä oli silti mukava seurata ja sen eteen oli selvästi nähty vaivaa.

Esimerkki tuomaroinnista.

Tsuki no Senshi.

Pääsin vihdoin poistumaan salista puoli seitsemän aikaan, ja loppuilta sujui jälleen ruoan ja Kalafinan konsertin parissa. Miksi kahdesti konserttiin? Miksi ei! Tällä kertaa pääsimme parvelle istumaan, joten näkyvyys ja kuuluvuus parantuivat. Korvatulpatkin tulivat lauantaina mukaan, perjantaina kun mokomat unohtuivat Sandran luo. Kymmenen aikaan oli aika hyvästellä Shiina, koska tämä ei ollut tulossa paikalle enää sunnuntaina. Sunnuntai menikin lähinnä kuljeskellessa alueella, ja satuinpa sopivasti Namco Bandain pelipisteelle yhden aikaan, jolloin Hideo Baba piti ylimääräisen signeeraustilauksen. Tämä jopa tunnisti minut perjantain Peonyksi, vaikka pukunani oli jälleen Shingo! Kukaan ei muuten osoittanut tunnistamisen merkkejä Shingoa kohtaan, ei mitenkään tuntematon ja huomiota herättämätön hahmo. :---D Käväisinpä myös aikani kuluksi katsomassa Fullmetal Alchemist: The Sacred Star of Milos -leffan. Kuudelta olikin sitten päättäjäisten vuoro, ja tähän loppui AnimagiC-kokemukseni tältä erää.

Palailin Saksasta vasta AnimagiCia seuraavan viikon loppupuolella, ja tänä aikana tuli mm. käytyä Bonnin lisäksi Kölnissä, Düsseldorfissa ja Oberhausenissa, yövyttyä Duisburgissa Nicolen luona, pelattua Dirge of Cerberus läpi sekä luettua Seven Days. Ehkä vähän houkuttaisi palata Saksaan ensi toukokuussa katsastamaan toista tapahtumaa sekä moikkaamaan kavereita, mutta ihmettelen sitä sitten tarkemmin ensi vuoden puolella.

Kölnin eläintarha.

Desucon - liikkumisvaikeuksia ja hermostuneisuutta

No niin, saanpahan minäkin vihdoin aikaan merkintää Desuconista. Viivästyminen johtuu siitä, että olin viime viikon poissa kotoa, ja palattuani tänne rakas näyttöni ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Mutta nyt se on, uuden kaapelin ansiosta. \o/

Tämän vuoden Desucon sujui omalta osaltani hieman erilaisissa tunnelmissa viime vuosiin nähden. Narikkavänkäröinnin sijaan päädyin tänä vuonna pitämään sunnuntaina luentoa Minnan kanssa, mikä mahdollisti lauantaille vaikeasti pidettävän puvun. Ja kuten viime merkinnässä totesinkin, sunnuntaina jatkoin luonnollisesti Tales-linjalla, vaikkei Peony päässytkään kolmatta kertaa mukaan. Ihan hyvä vaan, kun tuota peruukiksi kutsuttua takkukasaa katselee.

Oliko Cainin puku sitten hyvä valinta lauantain puvuksi? Jälkeenpäin ajatellen: kyllä. Lauantaina ajatellen: suurelta osin ei. Olin näemmä jo iloisesti unohtanut, millaista kyseisen puvun pitäminen on. Liikkuvuus luonnollisesti rajoittuu aika reippaasti, ja sen muistinkin, mutta unohdin esimerkiksi viitan olkapäihin kohdistavan painon. Asiaa ei myöskään auttanut se, että uusi selkäpanssarin pääkalloni painoi huomattavasti alkuperäistä enemmän. Tämä aiheutti sen, että viitta valui aika tehokkaasti alas, ja jouduin vähän väliä kiusaamaan Isaak Fernand von Voronaa, jotta tämä nostaisi viittaa. Jos siis näytin jollekulle hapanta naamaa, se johtui vain ja ainoastaan siitä, että pukuni ei ollut se mukavin pitää päällä. Ja oikeastaan vielä enemmän siitä viitan valumisesta, koska tunsin näyttäväni kovin tyhmältä, kun ylimmät siivet olivat lapaluiden sijaan jossain keskellä selkää. Oli hyvin turhauttavaa olla puvussa, jonka halusi saada näyttämään mahdollisimman hyvältä, mutta käytännössä homma ei vain toiminut ihan niin kuin olisi kuvitellut. Lopulta otinkin viitan pois jo joskus kolmen jälkeen, vaikka alkuperäinen suunnitelmani oli pitää koko pukua päällä loppuun asti.

Saumavaahtoa (tunnetaan myös nimellä uretaani), kittiä, gessoa, maalia. Kitti oli tosiaan vähän turhan painava päällystysmateriaali, mutten keksinyt tähän hätään mitään muuta. Rautalangat puolestaan olivat varakeino magneettilukolle, ja tulivatkin ihan hyödyllisiksi lukon poksahtaessa auki muutamaan otteeseen. Kallo ei ole kuvassa vielä loppuun asti maalattu, mutta ei just nyt jaksa mennä ottamaan kuvaa siitä.

Pukuvaikeuksistani johtuen en sitten päätynyt katsomaan yhtäkään ohjelmaa lauantaina, vaan vietin suurimman osan päivästä istuen Metsähallin nurkassa. EuroCosplay-karsinnat olisi ollut ihan kiva nähdä, mutten edes harkinnut sinne menemistä puvussa, joka vie vähintään kolme penkkiä tilaa. Mutta kuten jo totesin, näin jälkeenpäin minua ei harmita - Cainin puku oli sen verran suuri projekti, että oli mukavaa päästä vihdoin käyttämään sitä conissa.

Posevaihtoehtoja on monta, kun toinen osapuoli ei pysty erityisemmin liikkumaan ja on vielä liian lyhytkin toiseen verrattuna. :---D Kuvista vastaa Juusto, jollei toisin mainita. Kameroita tosin oli kaksi, joten katsomme ovelasti eri linsseihin. Otin muuten huomiooni Biitin kommentin ja hankin valkoisen jälkeen vaaleimman löytämäni kasvovärin. (Ylimääräinen punainen nauha puvussani on tyylikkäästi selkäpuolelle käännetty badge.)

Trinity Blood -pukujamme ei ikävä kyllä ole vieläkään shootattu kunnolla, ja Desussakin ehdimme ottaa vain kourallisen kuvia ennen kuin alkoi vaihteeksi sataa. Ns. oikea photoshoot on kyllä vielä suunnitelmissa, sillä minua saattaisi vaikka harmittaa, jos tällaisesta puvusta ei saa kunnon kuvia. Valitettavasti pukuni ei ole enää elämänsä kunnossa - erityisesti mattohitsauslangoista on hinkkautunut maalia irti joistakin kohtaa, ja hävitinpä yhden vyöstä roikkuvan osankin kokonaan Desussa. (Puuttui jo yllä olevassa kuvassa.) Puku on myös käytännössä korjauskelvoton, sillä olemassa olevia osia ei voi sprayata enää uudestaan, ja uuttakaan hävinnyttä osaa varten sitä spray-maalia ei yksinkertaisesti ole. Kyseistä osaa ei siis joko ole enää tulossa, tai vaihtoehtoisesti se on vaaleampi kuin muut osat. Sama koskee korjausmaalauksia. Meillä on myös hieman ongelmia kuvauspaikan ja kuvaajan suhteen - pukuni vieminen Jyväskylän ulkopuolelle on aina oma projektinsa, ja kuvaajamme taas ei vietä kesäänsä Jyväskylässä. Onpa ongelmana tosiaan ihan sekin, missä ihmeessä täällä voisi kuvata, tai missään muuallakaan. Kirkko olisi kiva, mutta edes minä en kehtaa mennä kirkkoon puvussa, jossa on kuusi siipeä ja muuta mukavaa.

Palatakseni jopa ihan aiheeseen siirryn Cainin pohtimisesta Desu-sunnuntaihin! Alkupäivästä pyörin siis paikalla Mapen Zelos Wilder -puvussa Tales of -luentomme takia. Näpertelyinnossani väsäsin pukuun sen, öh, lapaluiden kohdalla olevan jutun, jotta sain valita vapaasti kiinnitysmekanismin. Cainin jälkeen oli äärimmäisen vapauttavaa pitää päällä pukua, jota ei tarvitse olla vahtimassa joka ikinen hetki. Sen sijaan törmäsin erääseen puvusta riippumattomaan ongelmaan heti ensimmäisen kameran ilmestyessä kuvaamaan - inhoan hymyillä kuvissa, enkä ole siinä erityisen hyväkään. Ensimmäinen kuva menikin siis perusvakavalla ilmeellä, mutta muutamassa muussa otetussa kuvassa yritin sitten tsempata ja hymyillä väkinäiseltä näyttämisen uhallakin. Se oli erityisen vaikeaa kuvatessamme pientä Tales-porukkaamme ulkona, koska auringonpaiste ei juurikaan helpota ilmeiden kanssa työskentelyä.

Laiturikuva, pakollinen Desu-perinne! Decus, Zelos, Jade, Alice.

Decuksen ilme. :---D

Olin muutenkin hieman ulapalla Zeloksen kanssa, sillä vaikka tiedänkin hahmon pääpiirteet, en ollut ennen conia pelannut Tales of Symphoniaa muutamaa tuntia enempää ja olin melko hukassa esimerkiksi poseerauksen kanssa. (Ilmeeni, kun haluaisin melkein tehdä kyseisen puvun itsekin ihan vain sen käyttömukavuuden takia.) Viime päivien Symphonian tykittäminen ei tosin olisi ehkä mainittavasti auttanut, koska olen vain pelannut ja pelannut keskittymättä sen kummemmin cospaukseen liittyviin asioihin. Mitä nyt olen kävellyt ympäri asuntoa ja pohtinut, miten Yggdrasillin siivet saisi järkevästi tehtyä ja kiinnitettyä selkään, ja ehkä vähän tutkaillut paria muutakin pukua. :D

Itse luento menikin sitten odotettua paremmin! En ole koskaan erityisemmin pitänyt minkään valtakunnan esitelmien ja vastaavien pitämisestä, joten jännitin tapausta tiistaista lähtien ja pelkäsin epäonnistuvani täysin. Yllättävää kyllä jännitys katosi perjantai-iltana koska Cainin puvun hienosäätäminen oli niin vittumaista, ja sunnuntaiaamuna olinkin lähinnä hyvällä tavalla hermostunut ja enemmänkin innoissani. Asiaa varmasti auttoi myös se, että pystyimme istumaan luennon ajan - ei ollut niin koulumainen fiilis. Toki muutamaan otteeseen teki mieli naamapalmuilla, kun huomasi selittävänsä jonkin asian turhan vaikeasti tai toistavansa jotain sanaa liian usein, mutta kaiken kaikkiaan homma oli lähinnä hauskaa. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että saliin ilmestyi niinkin paljon ihmisiä, ja saimme jopa pari kysymystä luennon lopuksi. Joku ihan oikeasti kuunteli! \o/ Oli myös hauska huomata, että ainakin osa ihmisistä selkeästi tunsi sarjan etukäteen. Missä kivenkoloissa te Tales-pelaajat oikein piileksitte?

Ihmisiä! Kuvaaja: Veera Kontiokari.

Kiitos siis kaikille luentoamme kuunnelleille, palautettakin saa antaa jos joku tätä lukeva eksyi paikalle! Ensi vuonna sitten jatkoluento Linear Motion Battle Systemistä eiku. Mutta ainakin kaikki 3DS:n omistavat ostavat loppuvuodesta vihdoin Eurooppaan saapuvan Tales of the Abyssin, ja ensi vuonna PS3-pelaajat hankkivat Tales of Graces f:n, eikö niin? Ja ihan vain brassaillakseni on mainittava, että ennakkotilasin syyskuussa Japanissa julkaistavan Tales of Xillian, koska olen liian perso ennakkotilausbonuksille.

Luennon ja pikaisen minishootin jälkeen lähdin vaihtamaan vaatetustani, kuten viime merkinnässä jo uhkailinkin. Heitin siis päälleni viime vuonna Tokiosta mukaan tarttuneen... takin? sekä mustan peruukin, ja täydensin asun kaapista löytyvillä vanhemmilla vaatekappaleilla.

Kerrankin katsoin peiliin ennen ulos lähtemistä.

Sunnuntainakin mahdollisesti kiinnostavat ohjelmat jäivät sitten muun säätämisen alle, joten ainoaksi katsomakseni ohjelmakseni jäi viime vuoden tavoin päättäjäiset. Eeppiset olivat, tuttuun Desu-tyyliin. Kokeillaan sitten taas ensi vuonna, josko vihdoinkin näkisi vaikka EuroCosplay-karsinnat ja ehkä jotain muutakin ohjelmaa. Desucon Frostbite täytyy myös käydä kokemassa!

Seuraavana olisi sitten vuorossa Tracon kera WCS-karsintojen ja Tales of Vesperia -ryhmän. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ihan oikeasti, koska tällä kertaa puvut saisivat tulla valmiiksikin. En halua nähdä sitä päivää, kun joudun jättämään kisan tai ryhmän väliin aikaansaamattomuuteni takia. Ja ihan vain teidän kiusaksenne jätän kisapuvun salaisuudeksi Traconiin asti. >:3

Hyvä suunnitelma, vain vesitiivisteet uupuivat

Merkinnän alun kunniaksi mainos kaikille japanilaisten roolipelien ystäville (sekä tietenkin muuten vaan asiasta kiinnostuneille!): jos ensi viikon suunnitelmiinne kuuluu Desu-sunnuntai, on Kuusi-salissa luvassa Tales-aiheinen luento klo 11:30-13:00. Kyllähän teitä kiinnostaa enemmän aluekoodeilla rasitettu pelisarja kuin parit kunniavieraat, eikö vain? Luennon pääosaa näyttelevät pääsarjan pelit, mutta mukaan mahtuu myös niin Escort-pelejä, taistelusysteemiä kuin muutakin sälää! Toisin sanoen vähän kaikkea, sillä ideana olikin esitellä sarjaa sitä vähemmän tunteville. Luvassa ei siis ole esimerkiksi syvällistä analyysia taistelusysteemin variaatioiden paremmuudesta, vaikka aiheesta oman luentonsa saisikin.

Sitten itse aiheeseen.

Viime aikoina minulla on ollut kovasti sellainen tunne, että olen joko laiskistunut entisestään viime vuodesta tai jostain syystä pukujen tekeminen yskii muuten vaan turhan paljon. Suomeksi sanottuna se Zagi on erittäin pitkälti kankaina ja erinäisinä palasina, eikä se ole kasautumassa Desuconiin mennessä. Suurimpana syynä tähän on Bakan jälkeen vallan ottanut "tässähän on vaikka kuinka paljon aikaa seuraavaan coniin!"-fiilis, josta karusti havahduin noin puolitoista viikkoa sitten ja huomasin, että tästähän voi seurata ongelmia. Ja kun Minnakin (Tales-luennon keksijä ja toinen pitäjä) totesi, ettei tämän Vesperia-puku näyttäydy Desuconissa, puvuntekomotivaationi romahti jokseenkin kasaan. Tällä hetkellä siihen vaikuttaa myös lamauttava helle, mutta kyllä minä Cainille sen uuden pääkallon tässä vielä ehdin... Aion nyt tosiaan raahata kyseisen puvun Desuun lauantaiksi, kun sain logistiikkasolmut aukaistua. Varoitan jo valmiiksi, etten oikein koskaan muista niitä siipipareja kääntyessäni ympäri. Jos ne siis yllättäen tervehtivät teitä, olkaa kilttejä älkääkä katkoko niitä. :D

Mitä sunnuntaihin tulee, hätä ei ole Zagin näköinen! Minullahan on jo kaapissa pari Tales-pukua, ja Peony-pukuni sopisi oikein hyvin Minnan Jade-puvun kanssa. (Tales of the Abyssia tuntemattomille: Peony on keisari ja Jade on tämän valtakunnan eversti sekä Peonyn läheinen lapsuudenystävä.) Peonyn kohdalla ongelmana on vain se, että kolmen conin (mm. molemmat aikaisemmat Desut!) ja parin shootin jälkeen kyseinen puku alkaa hiljalleen tuntua nähdyltä. Siispä vedimme hihasta suunnitelman X, ja lainasimme tällä hetkellä Japanissa vaihtarina oleilevan Mapen parin vuoden takaisin Zelos-puvun! Kiitokset siis tälle puvun lainaamisesta~

Zelos Wilder / Tales of Symphonia

Zeloksen valinnalle on myös ihan oikeasti syy. Syy nimeltään Viva - Tales of!. Viva - Tales of! on kokoelma jonkin sortin haastatteluja/puheohjelmia, jotka on toteutettu pelisarjan skittityyliin ja jota juontavat Jade sekä Zelos. Me emme tosin nähdäkseni aio trollata ketään, toisin kuin itse juontajat...

Jadetroll'd. (Kyllä, viittaan Jaderolliin.)

Muuta syytä Zeloksen valinnalle ei sitten oikeastaan olekaan. Hahmotietämykseni perustuu pitkälti juurikin tämän juontoihin, ja niiden perusteella Zelos putoaa kategoriaan "kanssani luonteellisesti yhteensopimattomat hahmot". Toisaalta Zelos ei ole yhtä paha kuin Zagi, koska Zagi on... ... No, siitä sitten joskus myöhemmin. Nyt mennään Zeloksena ainakin osa päivästä - vaihdan mahdollisesti puvun pois päältäni joskus luennon jälkeen. Jos näin teen, voi minua mahdollisesti bongata sen jälkeen jommassa kummassa japsitakissani ja mahdollisesti myös toisen peruukin alta. Kyllä, kaikki on mahdollista.

Desuconissa näkyillään!