Tra-tra-tracon!

Hopsan, Tracon-raapustelut venähtivät olettamaani venähtämistäkin pidemmälle. Mutta ei se mitään, tässä tulee!

Kahdesta suunnittelemastani puvusta vain Jack päätyi conikuntoon (erityiskiitokset Aselealle ja Minnalle, jotka pelastivat muutaman tunnin yöuniani ompelemalla koristenauhaa ja nappeja ♥), joten lauantaina päädyin olemaan hyvin kasuaali kaappiversio Wingullista. Sen oli tarkoitus olla kouluversio, koska koulupuku-DLC tuntuu nykyisin olevan sääntö Talesien kohdalla, mutta sihteeriversioksi se taidettiin lopulta nimetä. :D Toimisi oikeastaan aika hyvin AU:na, mutta ei siitä sen enempää spoilerivaaran takia.

Teknologia, Gaiuksen suurin vastus. Kuva: Juusto

Lauantainahan meillä siis piti olla isompikin Xillia-ryhmä, mutta koska muut siirsivät pukujaan jo aiemmin enkä itse saanut omaani valmiiksi, oli ryhmästä jäljellä vain Aselean suunnilleen valmis Gaius. Loppuryhmä suunnittelee pukujen valmistumista Frostiin, itse aion tehdä Wingullin loppuun Suomeen palattuani ja ottaa revanssin ensi Traconissa! Ellen sitten innostu liikaa ja lähetytä pukua ja lankoja tänne. Saattaa meinaa hetken kestää ommella käsin parikymmentä metriä nauhaa. Itkettää jo valmiiksi.

Wingull vahtii Gaius-manjuun promokuvauksia. Kuva: Minna

Lauantai oli pitkälti mukava hengauspäivä, mutta aika tuntui silti menevän nopeasti. Nopeasti se meni sunnuntainakin, mutta eri syystä – nimittäin siksi, että kiirettä pukkasi suunnilleen koko ajan! Se alkoi heti aamusta, kun coniin ajoissa ehtiminen veti vähän tiukille aamuvalmistelujen venähtäessä. Ehdimme kuitenkin onneksi Aselean kanssa ilmoittautumaan esityskilpailuun. Aamupäivän loppu vierähti tuomarien tapaamisessa ynnä muissa kisavalmisteluissa, tämän jälkeen päivä kului kuvaillessa ja syödessä ennen kisaa.

Kisavalmisteluista puheen ollen, en voi sanoa olleeni ihan tyytyväinen kisan sääntöihin. Päätimme kauan ennen Traconin kisainfoja osallistua esityskilpailuun, jos sellainen järjestetään. Jos olisimme tuolloin tienneet, ettei pukuja arvostella, olisi päätös voinut olla toinen. Rakastan Jackin designia ja olen yllättävän tyytyväinen pukuuni, joten harmitus oli suuri, kun kävi ilmi, ettei sillä tässä kisassa olisikaan painoarvoa. Emme kuitenkaan halunneet jättää kisaamatta, koska suunnitelma olisi siirtynyt turhan pitkälle, joten päädyimme kisaamaan säännöistä huolimatta.

Lavakuvat: Tapio Matikainen

Toinen harmillinen asia oli se, etteivät esityskisaajat saaneet harjoitella esitystä lavalla ennen kisaa. Itse asiassa ennen kisaa tämä ei harmittanut minua lainkaan, mutta esiintymisen jälkeen totesin, että se olisi voinut auttaa eliminoimaan yhden ikävän virheeni. Peruukkini oli nimittäin liian alhaalla, mutta teippien säätäminen kesken päivän olisi ollut hankala projekti, joten en tehnyt asialle mitään. Siirtelin otsahiuksia silmiltäni pitkin päivää, mutten älynnyt, että lavalle menoa varten ne kannattaisi ehkä pinnittää pois tieltä. Oma mokani, mutta jos esitystä olisi päässyt harjoittelemaan lavalla, olisin ehkä osannut tehdä tämän helpon päätelmän huomattuani, että näkökykyni on hyvin heikko hämärässä.

Esitys ei sitten mennytkään yhtä hyvin kuin toivoin. Osaltaan se johtui peruukistani. En ihan oikeasti nähnyt juuri mitään puolet ajasta, minkä vuoksi oloni oli epävarma, ja moinen fiilis siirtyy helposti liikkeisiin. Kerran taisin jopa lyödä ohi Aselean miekasta, koska en yksinkertaisesti nähnyt, missä se on. Lettini jäi myös hienosti jumiin miekkani kahvaan heti alussa, joten jouduin säheltämään sitä irti, mutta irtosi sentään ajoissa. :D Ristin kaatuminenkaan ei kuulunut suunnitelmaan, ja tämänkin ongelman olisi voinut poistaa aika helposti. Ristin liimaukset pettivät matkalla Tampereelle eikä se suostunut kuivumaan, vaikka pistin sen liimautumaan yöksi. Se kuitenkin pysyi pystyssä, kunhan sen iski suoraan paikalleen. No, aamupäivästä kerroimme sitten mammallemme, että ristin kuuluu olla suorassa koristepuoli yleisöön. Emme kuitenkaan muistuttaneet tästä juuri ennen kisaa ja ristin kuljetti lavalle toinen henkilö, joten risti-info ei mennyt loppupeleissä oikeaan osoitteeseen oikeaan aikaan. Esityksen kannalta tähdellisempää oli kuitenkin viikatteen oikea asettelu, jonka kanssa ei ollut ongelmia, joten loppu hyvin! Alkuperäinen tarkoituksemme oli myös maalata ristiin teksti ”Lacie”, joka olisi ehkä selvittänyt sen tarkoitusta, mutta se jäi viime viikkojen tuiskeessa tekemättä. Josko sitten ensi kerralla vedämme selkeämmät yhteydet lavasteiden ja esityksen välille! Henkilökohtaisesti minua ei kyllä haittaa ”turha” sälä lavalla, mutta ilmeisesti teatterikoulussa opetetaan, ettei tämä ole hyvä asia. Mene ja tiedä, tykkään sälästä. :D

”Nyt tulee turpaan!!1”

Videolta katsottuna esitys meni kuitenkin paremmin kuin miten se tuntui menevän, joten eipä se sitten aivan puissa ollut, vaikka katsomossa istuessa muulta tuntuikin. Tuomareilta ja muutamilta katsojilta saanut palaute piristi kovasti, koska katsomossa istuessa fiilis oli tosiaan se, että esitys meni todella pitkälle penkin alle. Olen kyllä kovasti katkera itselleni siitä, että kämmäsin suosikki-iskuni, eli viikatteen pään yli heilauttamisen. Se on helppo tehdä oikealla tekniikalla, mutta se menee myös helposti pieleen. Ehkä heikko näkökyky verotti itsevarmuutta tai ehkä muuten vain en keskittynyt tarpeeksi, lopputulos on joka tapauksessa sama. Viikateosion kehittäminen oli muutenkin hankalahkoa, koska viikatteen terä on Finnfoamia eli se ei kestä iskuja, ja toisaalta viikate on myös hitaampi ase kuin miekka. Harjoittelu jäi myös normaalia vähemmälle pitkälti minusta johtuen, mikä harmittaa, sillä lisäharjoittelu ei ole koskaan pahasta. Josko sitten seuraavalla kerralla derppaisin aikataulujeni suhteen vähemmän pahasti…

Esityksen teosta on vielä pakko mainita, että ääninäyttely oli yllättävän hankalaa hommaa. Repliikkejä harjoitellessa ne saattoivat kuulostaa ihan hyvältä, mutta äänittäessä lähes kaikki tunne lensi jonnekin… Puhumattakaan siitä, ettei äänen muuntaminen hahmolle sopivaksi oikein luonnistunut. Ääniraita oli siis todella työläs, kun puheen lisäksi sinne piti heittää vielä muutamat kymmenet ääniefektitkin. Mutta oli aivan mahtavaa päästä sisällyttämään esitykseen Bloody Rabbit! Kestosuosikkini Pandoran soundtrackilta Willin lisäksi, ja Will tulikin jo käytettyä Gaalan esityksessä.

Siinäpä ne Traconin päätapahtumat taisivat olla! Ehkä saan heiteltyä kuvia viimeisimmistä puvuista jo ensi kuussa. :-D

PS. Esityksestä saa luonnollisesti heittää palautetta!

PPS. Etsinnässä olisi kaksi matalaäänisiä mieshenkilöitä englanniksi ääninäyttelemään kykenevää henkilöä! Jos kuvausta vastaavia ihmisiä sattuu tätä lukemaan ja on kiinnostunut jelppimään, tiputa vaikka kommenttia.