Olen jo jonkin aikaa halunnut päästä katsastamaan ulkomaisen conin ilman sen kummempia syitä. AnimagiC valikoitui todennäköisimmäksi kandidaatiksi tutustuttuani viime vuonna Bonnissa asuvaan Sandraan, jonka luona sain yöpyä matkani ajan. Tarkoituksenani ei ollut mennä AnimagiCiin vielä tänä vuonna, koska se järjestettiin alle kaksi viikkoa Japanista palattuani, mutta päätinpä kuitenkin heittää reissut samaan syssyyn. Suomessa 57 euron tapahtuma jäisi todennäköisesti väliin, mutta kun nyt kerran ulkomaille lähdettiin niin päätin katsoa kuittia sormieni läpi. Lippua tilatessani minua kiinnosti tapahtuman kunniavieraista lähinnä Kalafina, ja tältäkin kokoonpanolta tunsin ehkä yhden biisin. Lähempänä tapahtumaa innostus kunniavieraista nousi kuitenkin huomattavasti, kun Tales-tuottaja Hideo Baban ilmoitettiin tulevan paikalle. Tästäkään henkilöstä en oikeastaan tiennyt mitään, mutta hei, Tales mikä Tales!
Asia, joka aiheutti ihmetystä jo ennen conia, oli ohjelmakartta. Tapahtuman nettisivuilta ohjelmat tuntuvat löytyvän lähinnä kunniavieraiden ynnä muiden omilta sivuilta, ja ohjelmalehtisessä ne on jaettu tiloittain. Epäkäytännöllistä? Epäkäytännöllistä. En ole varma, oliko virallista kokonaista ohjelmakarttaa edes olemassa, sillä muistan vain nähneeni kävijöiden tekemän ohjelmakartan netissä. Miten vaikeaa voi olla kerätä kaikki ohjelmat yhteen listaan? Itse en edes käynyt katsomassa kamalan montaa ohjelmaa, ja silti hatutti selata eri saleja ja katsoa, missä pyörii mitäkin ja milloin. Ohjelma itsessäänkin oli erilaista, kuin mihin olen Suomessa tottunut. AnimagiCissa ei tuntunut olevan luentoja ja paneeleita harrastajien pitäminä, vaan ohjelma oli lähinnä kunniavieraiden ohjelmaa ja animen katsomista. Sinänsä harmi, ehkä olisin kerrankin saanut itseni raahattua kuuntelemaan luentoja vaikka ihan vaan kuullunymmärtämisen merkeissä.
Suuntasin Bonniin torstaina 26. heinäkuuta, ja seuraavana aamuna kiroilin lämpötilalle jo meikatessani. Yli 30 astetta on minulle liikaa ilman pukuakin, saati sitten puvun kanssa... Päivän pukuna toimi Peony, koska jotain Talesia piti saada Hideo Baban ohjelmaan ja Peony oli Tales-puvuistani ainoa, jonka kelpuutin mukaan. Suuntasin tapahtumapaikalle puolilta päivin, vaihdoin lippuni rannekkeeksi ja jäin odottelemaan Shiinaa ja tämän veljeä. Nämä saapuivatkin piakkoin omissa Tales-puvuissaan, ja siirryimme istumaan ruohikolle ja odottamaan kello kahta, jolloin Beethovenhalle aukesi. Kuulemani mukaan tapahtuman piha-alue oli ennen avoinna myös liputtomille, mutta on nykyisin aidattu. Liputtomia mahtaa harmittaa, mutta itseäni ei, koska laajahkokin alue vetää vain määränsä verran ihmisiä - ja AnimagiCissa käy ilmeisesti ~15 000 ihmistä. Liputtomat cospaajat hengailevat nykyisin lähellä virtaavan Reinin rannalla.
 |
| Sunnuntaina oli mukavasti tilaa. Kuvassa vain osa aidattua aluetta. |
Kahden jälkeen suuntasimme kierrokselle sisätiloihin. Ensimmäisenä vastaan tuli pelipuoli, jossa olivat esittelyssä mm. Tales of Graces f, Persona 4 Arena sekä Theatrhythm Final Fantasy. Paikalla oli myös animea pyörittävä TV. Kävelimme rakennuksen läpi myyntisaliin, mutta kuumuudesta ja suuresta väkimäärästä johtuen emme viipyneet kauaa, enkä myyntisalista mitään viikonlopun aikana ostanutkaan tarjonnan runsaudesta huolimatta. (Mukaan taisi tarttua vain pari ilmaista Tokyopopin Hetalia-pinssiä; viikonlopun aikana näkyi ilmaissälää eri sarjoista mm. julisteiden ja avaimenperien muodossa.) Pyörittyämme jonkin aikaa ulkona menimme takaisin sisään odottelemaan Hideo Baban ohjelman alkua. Luvassa oli puolen tunnin peliesittely (Tales of Graces f & Tales of Xillia), puolen tunnin kysymyspaneeli ja puolen tunnin signeeraustilaisuus. Baba vaikutti kovin sympaattiselta, ja tämän puheita oli mukava kuunnella. Jäimme istuksimaan huoneeseen signeeraustilaisuuden jälkeen odottamaan japanilaisten kunniavieraiden yhteisen signeeraustilaisuuden alkua. Kannatti, sillä minä ja Shiina saimme Baban ohjelman aikana salissa olleet kaksi AnimagiC-/Tales of Graces f -julistetta! Julisteita oltiin viemässä pois, mutta Shiinan osoitettua kiinnostusta niitä kohtaan Baba tuli itse ojentamaan ne meille. Oli aika hieno fiilis.
 |
| Allekirjoittanut, Shiina, Baba & Shiinan veli. |
Kunniavieraiden signeeraustilaisuuden jälkeen luvassa oli hengausta ja syömässä käymistä, kunnes Kalafinan konsertti alkoi klo 20.45. Istuimme permannon takavasemmalla, joten näkyvyys ja äänentoisto ei ollut paras mahdollinen, mutta konsertti oli joka tapauksessa hienoa nähtävää ja kuultavaa! Spoilaannuinpa myös ilmeisesti aika railakkaasti Kuroshitsuji II:sta, sillä animebiisien aikana taustalla pyöri pätkiä kyseessä olevista animeista, ja hahmokuolemahan se siellä. :---D Mutta saapa nyt nähdä, saanko koskaan aikaiseksi edes katsoa koko animea. Konsertin jälkeen suuntasin takaisin Sandran kämpille. Sandran kaveri Nicole oli myös tämän luona, ja nämä ystävällisesti kuljettivat minua autolla conipaikalle ja takaisin kaikkina kolmena päivänä.
Lauantaina pukuvuorossa oli Shingo, joka lähti mukaan ihan vain mukavuuden vuoksi. (Puvun kengät ovat kyllä vieläkin melko tuskalliset.) Tapasimme Shiinan, tämän veljen ja Chrisin kanssa yhdeltätoista. Shiina ja tämän veli katosivat puolilta päivin katsomaan ohjelmaa, joten jäin Chrisin kanssa jatkamaan hengausta ja katselemaan ihmisten pukuja. Suuntasin pääsaliin puoli kahdeksi katsomaan cosplay-kilpailuja sekä Tsuki no Senshin musikaalia. Kisoissa ei ollut mitään erityisen ihmeellistä, mutta tuomarointitekniikka oli jokseenkin... mielenkiintoinen. Ensinnäkin, yksi tuomareista valittiin yleisöstä ennen kisoja, mitä en muista ennen nähneeni. Toiseksi, tuomarointi tapahtui lavalla poseeraamisen/esityksen jälkeen. Tuomarit siis istuivat lavan reunassa, ja kisaajat kävivät pyörimässä näiden edessä. Itseäni tällainen ei vakuuttanut, sillä yleisölle tuomaroinnin näkemisestä ei nähdäkseni ollut mitään iloa, eikä seuraava kisaaja voinut tulla lavalle edellisen ollessa tuomaroitavana. Tuomarointia ei edes siis kuultu, ainoastaan nähtiin. Tylsää. Tsuki no Senshin musikaali puolestaan kärsi omalta osaltani jonkin verran välttävästä saksastani sekä lähdeteoksen vieraudesta (Viimeinen yksisarvinen), mutta sitä oli silti mukava seurata ja sen eteen oli selvästi nähty vaivaa.
 |
| Esimerkki tuomaroinnista. |
 |
| Tsuki no Senshi. |
Pääsin vihdoin poistumaan salista puoli seitsemän aikaan, ja loppuilta sujui jälleen ruoan ja Kalafinan konsertin parissa. Miksi kahdesti konserttiin? Miksi ei! Tällä kertaa pääsimme parvelle istumaan, joten näkyvyys ja kuuluvuus parantuivat. Korvatulpatkin tulivat lauantaina mukaan, perjantaina kun mokomat unohtuivat Sandran luo. Kymmenen aikaan oli aika hyvästellä Shiina, koska tämä ei ollut tulossa paikalle enää sunnuntaina. Sunnuntai menikin lähinnä kuljeskellessa alueella, ja satuinpa sopivasti Namco Bandain pelipisteelle yhden aikaan, jolloin Hideo Baba piti ylimääräisen signeeraustilauksen. Tämä jopa tunnisti minut perjantain Peonyksi, vaikka pukunani oli jälleen Shingo! Kukaan ei muuten osoittanut tunnistamisen merkkejä Shingoa kohtaan, ei mitenkään tuntematon ja huomiota herättämätön hahmo. :---D Käväisinpä myös aikani kuluksi katsomassa Fullmetal Alchemist: The Sacred Star of Milos -leffan. Kuudelta olikin sitten päättäjäisten vuoro, ja tähän loppui AnimagiC-kokemukseni tältä erää.
Palailin Saksasta vasta AnimagiCia seuraavan viikon loppupuolella, ja tänä aikana tuli mm. käytyä Bonnin lisäksi Kölnissä, Düsseldorfissa ja Oberhausenissa, yövyttyä Duisburgissa Nicolen luona, pelattua Dirge of Cerberus läpi sekä luettua Seven Days. Ehkä vähän houkuttaisi palata Saksaan ensi toukokuussa katsastamaan toista tapahtumaa sekä moikkaamaan kavereita, mutta ihmettelen sitä sitten tarkemmin ensi vuoden puolella.
 |
| Kölnin eläintarha. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti