23. marraskuuta 2013

Like a stretch of water so silent and still...

... eli suomeksi sanottuna kuvia Jackista! (Kyllä, otsikko liittyy. Tietäjät tietää.)

Jackin koko puvusta ei tosiaan ole vielä kuvia Traconin ulkopuolelta, mutta ehdimme onneksi kuvailla kiireisestä sunnuntaista huolimatta. Eiköhän se joskus pääse ihan tapahtumien ulkopuolellekin kuvattavaksi koska haluan hypätä suihkulähteeseen! Itse puvusta aion vielä raapustaa kasaan omaa merkintäänsä, koska siitä voisi olla jopa sanottavaa proppeineen ja peruukkeineen.

Kuvaaja: Juusto
Jack Vessalius: allekirjoittanut
Glen Baskerville: Aselea

Ihan vain halkioiden esittelemiseksi. :-D
Vihdoinkin viikatepuku, jee!
"Oho, ei se Caucus Racen kansipose ihan näin mennytkään..."
Vähän joutui vahtimaan, ettei letti tipu veteen!
PS. Suunnitelmissani olisi hiippailla joulukuun lopussa Comiketiin Joshuana, joten ehkäpä sieltä sitten saadaan aikaiseksi ensimmäinen (eikä toivon mukaan viimeinen) Japaniin liittyvä cossimerkintä!

27. lokakuuta 2013

Tra-tra-tracon!


Hopsan, Tracon-raapustelut venähtivät olettamaani venähtämistäkin pidemmälle. Mutta ei se mitään, tässä tulee!

Kahdesta suunnittelemastani puvusta vain Jack päätyi conikuntoon (erityiskiitokset Aselealle ja Minnalle, jotka pelastivat muutaman tunnin yöuniani ompelemalla koristenauhaa ja nappeja
♥), joten lauantaina päädyin olemaan hyvin kasuaali kaappiversio Wingullista. Sen oli tarkoitus olla kouluversio, koska koulupuku-DLC tuntuu nykyisin olevan sääntö Talesien kohdalla, mutta sihteeriversioksi se taidettiin lopulta nimetä. :D Toimisi oikeastaan aika hyvin AU:na, mutta ei siitä sen enempää spoilerivaaran takia.

Teknologia, Gaiuksen suurin vastus. Kuva: Juusto
Lauantainahan meillä siis piti olla isompikin Xillia-ryhmä, mutta koska muut siirsivät pukujaan jo aiemmin enkä itse saanut omaani valmiiksi, oli ryhmästä jäljellä vain Aselean suunnilleen valmis Gaius. Loppuryhmä suunnittelee pukujen valmistumista Frostiin, itse aion tehdä Wingullin loppuun Suomeen palattuani ja ottaa revanssin ensi Traconissa! Ellen sitten innostu liikaa ja lähetytä pukua ja lankoja tänne. Saattaa meinaa hetken kestää ommella käsin parikymmentä metriä nauhaa. Itkettää jo valmiiksi.

Wingull vahtii Gaius-manjuun promokuvauksia. Kuva: Minna
Lauantai oli pitkälti mukava hengauspäivä, mutta aika tuntui silti menevän nopeasti. Nopeasti se meni sunnuntainakin, mutta eri syystä – nimittäin siksi, että kiirettä pukkasi suunnilleen koko ajan! Se alkoi heti aamusta, kun coniin ajoissa ehtiminen veti vähän tiukille aamuvalmistelujen venähtäessä. Ehdimme kuitenkin onneksi Aselean kanssa ilmoittautumaan esityskilpailuun. Aamupäivän loppu vierähti tuomarien tapaamisessa ynnä muissa kisavalmisteluissa, tämän jälkeen päivä kului kuvaillessa ja syödessä ennen kisaa.

Kisavalmisteluista puheen ollen, en voi sanoa olleeni ihan tyytyväinen kisan sääntöihin. Päätimme kauan ennen Traconin kisainfoja osallistua esityskilpailuun, jos sellainen järjestetään. Jos olisimme tuolloin tienneet, ettei pukuja arvostella, olisi päätös voinut olla toinen. Rakastan Jackin designia ja olen yllättävän tyytyväinen pukuuni, joten harmitus oli suuri, kun kävi ilmi, ettei sillä tässä kisassa olisikaan painoarvoa. Emme kuitenkaan halunneet jättää kisaamatta, koska suunnitelma olisi siirtynyt turhan pitkälle, joten päädyimme kisaamaan säännöistä huolimatta.

Lavakuvat: Tapio Matikainen
Toinen harmillinen asia oli se, etteivät esityskisaajat saaneet harjoitella esitystä lavalla ennen kisaa. Itse asiassa ennen kisaa tämä ei harmittanut minua lainkaan, mutta esiintymisen jälkeen totesin, että se olisi voinut auttaa eliminoimaan yhden ikävän virheeni. Peruukkini oli nimittäin liian alhaalla, mutta teippien säätäminen kesken päivän olisi ollut hankala projekti, joten en tehnyt asialle mitään. Siirtelin otsahiuksia silmiltäni pitkin päivää, mutten älynnyt, että lavalle menoa varten ne kannattaisi ehkä pinnittää pois tieltä. Oma mokani, mutta jos esitystä olisi päässyt harjoittelemaan lavalla, olisin ehkä osannut tehdä tämän helpon päätelmän huomattuani, että näkökykyni on hyvin heikko hämärässä.



Esitys ei sitten mennytkään yhtä hyvin kuin toivoin. Osaltaan se johtui peruukistani. En ihan oikeasti nähnyt juuri mitään puolet ajasta, minkä vuoksi oloni oli epävarma, ja moinen fiilis siirtyy helposti liikkeisiin. Kerran taisin jopa lyödä ohi Aselean miekasta, koska en yksinkertaisesti nähnyt, missä se on. Lettini jäi myös hienosti jumiin miekkani kahvaan heti alussa, joten jouduin säheltämään sitä irti, mutta irtosi sentään ajoissa. :D Ristin kaatuminenkaan ei kuulunut suunnitelmaan, ja tämänkin ongelman olisi voinut poistaa aika helposti. Ristin liimaukset pettivät matkalla Tampereelle eikä se suostunut kuivumaan, vaikka pistin sen liimautumaan yöksi. Se kuitenkin pysyi pystyssä, kunhan sen iski suoraan paikalleen. No, aamupäivästä kerroimme sitten mammallemme, että ristin kuuluu olla suorassa koristepuoli yleisöön. Emme kuitenkaan muistuttaneet tästä juuri ennen kisaa ja ristin kuljetti lavalle toinen henkilö, joten risti-info ei mennyt loppupeleissä oikeaan osoitteeseen oikeaan aikaan. Esityksen kannalta tähdellisempää oli kuitenkin viikatteen oikea asettelu, jonka kanssa ei ollut ongelmia, joten loppu hyvin! Alkuperäinen tarkoituksemme oli myös maalata ristiin teksti ”Lacie”, joka olisi ehkä selvittänyt sen tarkoitusta, mutta se jäi viime viikkojen tuiskeessa tekemättä. Josko sitten ensi kerralla vedämme selkeämmät yhteydet lavasteiden ja esityksen välille! Henkilökohtaisesti minua ei kyllä haittaa ”turha” sälä lavalla, mutta ilmeisesti teatterikoulussa opetetaan, ettei tämä ole hyvä asia. Mene ja tiedä, tykkään sälästä. :D

”Nyt tulee turpaan!!1”
Videolta katsottuna esitys meni kuitenkin paremmin kuin miten se tuntui menevän, joten eipä se sitten aivan puissa ollut, vaikka katsomossa istuessa muulta tuntuikin. Tuomareilta ja muutamilta katsojilta saanut palaute piristi kovasti, koska katsomossa istuessa fiilis oli tosiaan se, että esitys meni todella pitkälle penkin alle. Olen kyllä kovasti katkera itselleni siitä, että kämmäsin suosikki-iskuni, eli viikatteen pään yli heilauttamisen. Se on helppo tehdä oikealla tekniikalla, mutta se menee myös helposti pieleen. Ehkä heikko näkökyky verotti itsevarmuutta tai ehkä muuten vain en keskittynyt tarpeeksi, lopputulos on joka tapauksessa sama. Viikateosion kehittäminen oli muutenkin hankalahkoa, koska viikatteen terä on Finnfoamia eli se ei kestä iskuja, ja toisaalta viikate on myös hitaampi ase kuin miekka. Harjoittelu jäi myös normaalia vähemmälle pitkälti minusta johtuen, mikä harmittaa, sillä lisäharjoittelu ei ole koskaan pahasta. Josko sitten seuraavalla kerralla derppaisin aikataulujeni suhteen vähemmän pahasti…

Esityksen teosta on vielä pakko mainita, että ääninäyttely oli yllättävän hankalaa hommaa. Repliikkejä harjoitellessa ne saattoivat kuulostaa ihan hyvältä, mutta äänittäessä lähes kaikki tunne lensi jonnekin… Puhumattakaan siitä, ettei äänen muuntaminen hahmolle sopivaksi oikein luonnistunut. Ääniraita oli siis todella työläs, kun puheen lisäksi sinne piti heittää vielä muutamat kymmenet ääniefektitkin. Mutta oli aivan mahtavaa päästä sisällyttämään esitykseen Bloody Rabbit! Kestosuosikkini Pandoran soundtrackilta Willin lisäksi, ja Will tulikin jo käytettyä Gaalan esityksessä.

Siinäpä ne Traconin päätapahtumat taisivat olla! Ehkä saan heiteltyä kuvia viimeisimmistä puvuista jo ensi kuussa. :-D

PS. Esityksestä saa luonnollisesti heittää palautetta!

PPS. Etsinnässä olisi kaksi matalaäänisiä mieshenkilöitä englanniksi ääninäyttelemään kykenevää henkilöä! Jos kuvausta vastaavia ihmisiä sattuu tätä lukemaan ja on kiinnostunut jelppimään, tiputa vaikka kommenttia.

5. lokakuuta 2013

Vaihtovuosi

Terveisiä nousevan auringon maasta!

En ole varma, olenko tämän blogin puolella edes maininnut asiasta, mutta Japanissa tosiaan olen ja tarkoitukseni olisi viettää täällä seuraavat kymmenen kuukautta opiskelijavaihdon merkeissä. Tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että pukujen kimpussa ei tule juurikaan puuhailtua ennen ensi vuoden loppupuolta. Tämän blogin ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä hiljaiseksi ainakaan vielä, sillä ajattelin vielä raapustaa asiaa Traconista ja heitellä kuvia parista puvusta ja ehkä kirjoitellakin jotain niistä! Mieleni tekisi myös heittää läjään merkintä tulevista puvuista ja toivepuvuista. Joshuan puku myös matkusti mukanani tänne, koska toivon saavani tilaisuuden kuvata kyseistä pukua Shibuyassa, vaikken ihan Tokion lähistöllä majailekaan. (Toivon mukaan saan myös jostain käsiini silitysraudan, ei näytä tuo vaateparsi ihan rypyttömältä matkalaukussa ahtaasti oleiltuaan...) Mutta nämä enemmän ja vähemmän varmat merkinnät eivät luultavasti ilmesty tänne aivan heti, koska vissiin pitäis jotain kurssejakin alkaa ihmetellä ja väsymys pukkaa yhä niskaan.

Huomiotani vaatii myös toinen blogi, nimittäin vaihtoblogini. Sinne ilmestynee vaihtoni informatiivisemmat asiat, koska blogi on esim. heitetty linkattavaksi yliopiston sivuille vaihtoraporttia korvaamaan. Satunnaiset heitot ja liialliset ostokset menevät sitten muille kyberavaruuden koordinaateille. Toivon mukaan matkan varrella tulee jotain cosplay-aiheistakin turistavaa, jos vaikka pääsisin käymään jossain tapahtumassa tai keksin jotain muuta jännää!

Tein myös matkan kunniaksi Tumblaan sivublogin. Se sisältää Tales of Rebirthin Veiguen rubber strap -version seikkailuja. Olen jo aiemmin pohtinut, että olisi kiva valita jokin asia X ja kuvailla sitä eri maisemissa, ja Japaniin lähtö antoi sitten viimeisen potkun tälle ajatukselle. Alkuperäinen suunnitelmani oli valita tehtävään vastaavanlainen Richard, mutta sitten sain idean Veiguen etsintäretkestä ja sillä mennään! Ehkä Veiguen kollegat pääsevät joskus mukaan tämän seikkailuihin.

Että sellaista tänään! Ottakaa vielä loppuun todistusaineistoa Osakasta saamastani saaliista:

Saatoin vähän innostua.

9. elokuuta 2013

Laiton uhkapelin mestari

 
Joshua
The World Ends With You
Kuvaaja: Sanna

Ihan vähän vaan piti käydä Joshuaa kuvaamassa Animeconin jälkeisellä viikolla. Kolmisen tuntia, kolme kuvauspaikkaa ja 999 kuvaa myöhemmin...

Mielessäni ei kuvaamaan lähtiessä ollut mitään ehdotonta kuvauspaikkaa, joten Sanna ehdotti Kankaan tehdasalueella käymistä. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä enkä tiennyt, mitä odottaa. Parkkipaikkaa lähestyessä saatoin hieman innostua, kun näin seinällisen graffiteja! Jee! Ei puutu kuin Neku ja Minamimoto! Kankaan lisäksi tuli kuvailtua Ylistönmäen kampuksella sekä Harjulla.

Joshuan puku ei tullut täysin valmiiksi Animeconiin mennessä, joten conia seuraavina päivinä seurasi takataskujen ompelua. Myös kengät piti maalata uudelleen, koska erinäisistä valkoisista maaleista sekoittamani seos halkesi jo matkalla autolta Musiikkikeskukselle. Conin jälkeen menin siis suosiolla ostamaan nahkamaalia. Toivon mukaan en enää ikinä joudu ostamaan kyseistä maalia spraynä, koska edes koko purkin suihkuttaminen ei tuottanut haluttua lopputulosta kaikkiin kohtiin. Pistin sitten vähän akryylimaalia kaveriksi, koska kyseisissä kohdissa ei ollut halkeamisvaaraa. Nyt olen hankkinut valkoista siveltävää nahkamaalia, josko sillä saisi urakan loppuun!

Reapers' Gamesta voitettu Noise pääsi mukaan. :3

Kuten myös pinssit!

Alla oleva kuva on satunnainen otos, mutta jostain syystä tykkään siitä kovasti. Ehkä siksi, että ilmeskaalani laajenee huomattavasti, kun en tietoisesti poseeraa. :D

"Hanekoma pls, mitä teit mun puhelimelle?"

Joshuan puvussa vaikeinta oli ehkä kankaiden etsiminen. Vähän iski kylmää hikeä otsalle, kun kävin pikavisiitillä Eurokankaassa, eikä pakoissa näkynyt sopivia harmaan sävyjä. Varsinaisella ostoreissulla lähdin kuitenkin tonkimaan laareja ja pelastuin! Paitakankaan väri on mielestäni oikein jees ja kangas itsessäänkin toimii, vaikka pelkäsin sen olevan liian paksu. Housukankaan kohdalla jouduin tekemään vaikeamman päätöksen ja valitsin vähän turhan tumman kankaan, joka kiiltää hieman. Nurja puoli olisi ollut vaaleampi ja matta, mutta se oli liiankin vaalea paitaan verrattuna. Tykkään silti kovasti tuostakin kankaasta, vaikka se erityisesti kuvissa näyttää helposti mustalta varjoja syvennettäessä. Livenä ei sentään ole sysimusta!

Paitaa tehdessä jouduin päättämään, kehitänkö bindiliivin tilalle toisen systeemin vai lisäänkö paitaan ylimääräisen napin. Joshuan paita on nimittäin sen verran avoin, että bindiliivi ei jäisi sen alla piiloon. Mukavuuden nimissä päädyin lisäämään ylimääräisen napin. Tein myös paitaan alavarat, koska Joshuan paidassa ei näy mitään tikkauksia nappien lähistöllä. Teippasin varmuudeksi alavarat kiinni toisesta reunasta, jotteivat ne lerpattaisi itsekseen. Myös housujen lahkeista löytyy teippiä, koska Joshua vaikuttaa pitävän niitä käännettyinä. Pelkäsin aluksi, että ylimääräisten tikkien ompeleminen housujen sivusaumojen viereen olisi ongelmallista, mutta ne sujuivatkin aika näpsäkästi venyvästä kankaasta huolimatta! Ompelin siis kyseiset tikkaukset vasta sivusaumat ommeltuani, jotta tiesin niiden olevan varmasti oikealla etäisyydellä.

Oletetaan, että kuvissa näkyvä vesistö on Shibuya River.

Peruukki ei ihan vastannut odotuksiani kuvan perusteella. Odotin sen olevan huomattavasti harmaampi. Paketin avattuani päästelinkin sitten vähän höyryjä aiheesta twiittien muodossa. Se auttoi, sillä tämän jälkeen totesin sen olevan kelvollinen. Ei ehkä juuri sitä oikeaa sävyä, mutta tykkään tuosta väristä itse asiassa aika paljonkin. Plus vähän jotain muutakin kuin harmaata puvussa! Violetit piilarit sitten joskus, kun niille tulee käyttöä toisessa puvussa ja/tai Joshua saa seuraa.

Peruukin stailaus oli Animeconissa vähän vajaa, sillä jostain syystä en tajunnut ottaa suoristusrautaa käyttööni enkä näin ollen saanut kuituja juurikaan aaltoilemaan. Conin jälkeen peruukki sai sitten vähän parempaa muotoa testattuani ensin, että se tosiaan on lämmönkestävä.

Näin jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että paidan helma saisi olla sivuista lyhyempi. Oli jokseenkin ongelmallista pohtia sen muotoa, koska Joshua pitää käsiään paljon takataskuissaan, mikä estää näkemästä paitaa suorana. Tai sitten Joshua on liikkeessä, jolloin helma liikkuu itsekseen. Sitten kuvauksien jälkeen pelatessani näin vihdoin yhden fuusiokuvan, jossa se paita vaikuttaisi vihdoinkin olevan ihan paikallaan...

Valitsin vaaleanpunaiset kukat taustalle koska Another Day!
Loppupäätelmä: Joshuan puku oli yllättävän kiva yksilö yksinkertaisuudestaan huolimatta! Todennäköisesti joutuu vielä myöhemmin coniin tai kuvailun kohteeksi ihan vaan jo niiden violettien piilarienkin takia. Tai ehkä saan vielä joskus esiteltyä puvulleni Shibuyaa...?

Paluu Animeconiin

Melkein päätin kirjoittaa aiheesta Desucon Frostbite, mutta ehkä siitä on jo kirjoiteltu sen verran, että voin sen sijaan palata paluuseeni Animeconiin!

Olen käynyt Animeconissa vain kerran ennen tätä vuotta. Tämä oli vuoden 2009 Animecon, jolloin tapahtuma oli vielä Finnconin yhteydessä. Itse asiassa sanoin vielä tämän vuoden Desuconissa, etten ole lähdössä Animeconiin, mutta muutin kuitenkin mieleni muun muassa siksi, että AnimagiC piti jättää suosiolla väliin. Onneksi lähdin, sen verran hauskaa oli!

Musiikkikeskus on mielestäni mukava paikka tapahtumalle. Keskusta ruokapaikkoineen on lähistöllä ja parkkitilaakin riittää. Taidekujalla oli turhan lämmin, mutta tämän sijainti oli mielestäni silti oikein hyvin valittu. Moni tuntuu valittaneen myyntipöytäsalin tungoksesta sekä roskisten ulkopuolella olevien roskien määrästä, mutta omaan viikonloppuuni nämä eivät juurikaan vaikuttaneet. Oletan automaattisesti, että myyntipöydillä on helposti tungosta ja pahimmat näkemäni tapahtumien aiheuttamat sotkut löytyvät edelleen keikkapaikkojen edustoilta. Tämä ei toki tarkoita sitä, ettenkö tykkäisi tilasta tai että hyväksyisin roskien heittelyn ympäriinsä. Panin kuitenkin merkille, että osa porukasta oli pistänyt roskansa siististi Mäkkärin pusseihin täyden roskiksen viereen. Tämä on mielestäni huomattavasti kivempi vaihtoehto kuin dumpata ne sekaisin kauas roskiksista!

Animeconini olisi helppo tiivistää kahteen sanaan: Reapers' Game. The World Ends With You tuli minulle vihdoin tutuksi aiemmin tänä vuonna, ja uskaltauduin osallistumaan tähän oikean maailmaan versioon pelistä nakitettuani Ellan sekä Aselean mukaani. Päädyin Aselean pariksi ja nimesimme tiimimme äärimmäisen mielikuvituksellisesti Nightrayksi, koska sunnuntaina oli jälleen luvassa paricossia Nightrayn veljeksistä. (Plus Aselea cospaili lauantainakin Gilbertiä.) Heti ensimmäinen tehtävä parin etsimisen jälkeen nosti hymyn huulilleni, koska numeroarvoistushan se siellä! (Minamimoto on mm. paras.) Oli myös todella siistiä, että pelinvetäjät olivat pukeutuneet asiaankuuluviksi hahmoiksi.

Omaa peli-intoani lisäsi osaltaan se, että päätin tosiaan cossata TWEWY:n Joshuaa näin hyvän tilaisuuden saatuani. Olin itse asiassa vähän yllättynyt, ettei oman pukuni ja dem Game Mastereiden lisäksi näkynyt TWEWY-pukuja. Conin kuvasaldo puvustani rajoittuu Aselean napsaisemaan kännykkäkuvaan, mutta pukua tuli kuvailtua conin jälkeen enemmänkin. Niitä kuvia sitten omassa merkinnässään!

Joshua ja Twitterin tyylikkäät suodattimet.
Coniviikonloppuni pyöri tosiaan pitkälti pelin ympärillä. Lauantaina tuli juostua ympäriinsä tehtäviä suorittamassa ja lisätehtäviä metsästämässä. (Pääsin myös juoksemaan Minamimotoa karkuun, aika IC!) Musiikkikeskus tuli tämän ansiosta melko tutuksi eli vaikka alkupäivästä joutuikin vähän ihmettelemään, missä mitäkin on, ei päivän päätyttyä tämän suhteen ollut minkäänlaista ongelmaa. Päätimme jopa jättää katsomatta cosplay-kilpailun eli sen ainoan ohjelman, jossa olen tainnut käydä joka conissa tätä ennen. Ilmeisesti emme menettäneet kovin pitkää numeroa. Toinen yllättävä veto löytyi iltabileissä käymisestä, koska kävi ilmi, että sieltäkin tulee löytymään tehtävä. Pääsin matkaan aika tyylikkään näköisenä, sillä en paluuajasta tietämättömänä halunnut lähteä matkaan puku päällä.

Oli sentään jotkut housut ja paita mukana!
Iltabileissä olikin sitten mielenkiintoinen kohtaus, koska saimme tehtävänannon ennen pelinvetäjien saapumista paikalle. Tehtävänä oli etsiä Hanekoma, joka antaisi tarkemmat ohjeet. Saattoipa sitten seurata pieni takaa-ajo tyypin ilmestyessä kulman takaa, kun joukko pelaajia odotteli jo pihalla! Sen siitä saa, kun antaa ohjeita etukäteen. :---D

Sunnuntai meni väsyneissä tunnelmissa lauantain kiivaan pelaamisen jälkeen. Olisin vain halunnut lösähtää koko päiväksi nukkumaan taidekujan sohvalle... Vähän lämmin olisi kyllä saattanut tulla, sillä Vincentin puku ei – kuten odotettua – ollut se viilein pukuvalinta lämpimään kesäpäivään. Olinkin sitten varmaan ainakin puolissa meistä otetuissa kuvissa kaulus auki, koska en muistanut sulkea sitä. Alusmekko aiheutti myös hieman ongelmia. Se on vissiin päässyt vähän pienentymään pesussa, joten alareunan röyhelöt halusivat kovasti piiloutua takin alle. En arvostanut.

Istuminen, sunnuntain yleisin aktiviteetti. Kuvaaja: Kkos (Aniki).
Sunnuntain esityskilpailu ei jäänyt välistä, ja olihan siellä näkemisen arvoisia esityksiä sekä erittäin hauska juontaja! Mietin, mitä mahtaa tulla improtusta välishow'sta tuomareiden tehdessä päätöksiä, mutta sehän toimikin sitten todella hyvin. Sen sijaan alun pidennetystä tuomariesittelystä en niin välittänyt. Hauskahan se oli, ei sillä, mutta ohjelman alkamisen jo viivästyttyä ei kamalasti kiinnostanut kuunnella irrelevantteja tietoiskuja. Jos ohjelmalehtisessä ohjelma on merkitty aikavälille X-Y, odotan ohjelman alkavan aikaan X enkä esim. salien ovien aukeavan vasta kello X – tai jopa myöhemmin. Tämä ärsyttää paitsi ohjelmaan pääsyä odottavia myös muita kävijöitä, jonka tien nämä odottavat kävijät tukkivat. Toisen kerroksen aulaan ei ollutkaan mitään asiaa ennen joitakin isompia ohjelmanumeroita. Olisi ollut erittäin jees, jos sunnuntaina ilmestyneet jonot olisivat ilmestyneet paikalle jo lauantaina epämääräisen ihmismassan sijaan.

Päättäjäisten aikaan pääsimme käymään Reapers' Gamen merkeissä lavalla, sillä voitto napsahti kahden pisteen erolla toiseksi tulleeseen Ellaan ja tämän pariin. Tiukka kisa siis! Loppushow'n oli ilmeisesti alunperin tarkoitus olla erilainen, mutta asiat eivät menneet suunnitellusti(?) ja sitä muutettiin. Tapasimme ennen päättäjäisiä pelinvetäjät ja kuulimme, että päättäjäisissä roolimme olisi tulla lavalle palkittavaksi. Olin kuitenkin jokseenkin epäileväinen tämän suhteen, sillä Reapers' Gamen viimeinen tehtävähän tuppaa olemaan Game Masterin listiminen... Siispä en lähtenyt lavalle ilman saksia. Koska en kuitenkaan ollut varma, että niille olisi käyttöä, piilotin ne hihani sisään turhaan käsissä pitämisen sijaan. Mutta tulihan niille tarvetta, hyvin sai puukotettua Hanekoman!

Illalla kotiin palattuani tajusin, kuinka hyvän tilaisuuden hahmouskollisuuteen menetimme lavalla. Pelin palkintonahan olivat kaksi todella hienosti tehtyä TWEWY-teemaista pehmolelua. Toinen näistä oli kissa. Tämä pehmolelu ojennettiin lavalla Aselealle. Toisen sain minä, sakset yhä toisessa kädessä. Gilbert pelkää kissoja kuollakseen. Vincent raatelee pehmoleluja saksilla. Harmittaa kamalasti, etten tajunnut edes vähän osoitella Noiseani saksilla. :<

Tales-pelini saivat vartijan! Tai ainakin suurin osa niistä.
Päivän aikana tuli pohdittua Desu-merkinnässäni heittämääni kommenttia siitä, etten jaksaisi katsoa Visual Questin loppushow'ta päättäjäisissä. Pohdittuani sekä Visual Questia että Reapers' Gamea tulin siihen lopputulokseen, ettei tällaisten ohjelmanumeroiden läsnäolo päättäjäisissä ole ehkä itsessään ongelmallista, mutta Visual Questin kohdalla ongelmaksi nousee loppushow'n pituus. Voisin ainakin kuvitella, ettei briiffaus Questin/vastaavan ohjelman tapahtumista sekä yksittäinen lopputaistelu olisi erityisen pahennusta herättävä loppunumero päättäjäisiin, ja tällaista olin itse asiassa odottanut Reapers' Gameen. Vähän lyhyemmäksihän se sitten jäi, mutta mieluummin näin kuin liian pitkä.

Sellainen oli siis erään cossaajan Animecon! Ensi kuussa olisikin sitten jo Traconin aika. Tarkoituksena olisi tehdä lauantaille Tales of Xillian Wingull, ja sunnuntaina pitäis vissiin mennä esityskilpailemaan jonain pitkälettisenä blondina Glenwaldin kanssa. Mutta ehkä ensin ilmoittaudutaan ilmoittautumisen auetessa!

10. heinäkuuta 2013

Erilaisten pukujen Desucon

Tämän vuoden Desucon oli minulle pukujen suhteen omalla tavallaan entisestä poikkeava, sillä puin ensimmäistä kertaa päälleni niin fanart-puvun kuin omankin version hahmosta. Eivätpä ne käytännössä muista puvuista eroa, mutta on se kiva välillä kokeilla vähän erilaisiakin lähteitä! Eikä tarvinnut itkeä hahmosuunnitelijoiden ajatusmaailman perään, kun kerrankin pystyi kysymään! Olen meinaa saattanut ihan vaan pari kertaa toivoa, että voisin soittaa suunnitelijalle ja kysyä, miten tämä on ajatellut jonkin värin/epämääräisen asian/kuvissa näkymättömän osan.

Idea perjantain "pukuun" lähti tästä:

Kaupan päälle tyylikkäät sample-tekstit!
Kuten ilman kuuriimujen lukemistaitoakin voi huomata, paidassa lukee useampaan otteeseen "nii-san". Paidan etupuolelta löytyy myös pieni iloinen Jin Kisaragi, kun taas takapuolella Ragna ottaa osumaa Jinin huudosta. Kyseessä on siis BlazBlue-paita. Törmäsin kyseiseen paitaan Twitterin ihmeellisessä maailmassa ja myöhemmin tutkittuani asiaa paikansin sen Arc System Worksin verkkokaupasta. Kliketi klik ja tilaukseen!

Paidan näkeminen aiheutti mielikuvan Jinistä kyseinen paita päällä ja kun myöhemmin mietin, mitä laittaisin päälleni Desu-perjantaina...

Jin-kuvat ottanut Ella.
... yhdistyivät nämä kaksi ajatusta. Ei muuta kuin peruukki tilaukseen ja suunta Lahteen jonkinlaisena Jininä! Puhun asukokonaisuudesta "pukuna" puvun sijaan, sillä sen kasaaminen sisälsi lähinnä hiiren klikkailua ja vähän peruukin saksimista. Enkä edes ehtinyt saksia sitä tarpeeksi ennen Desua, koska saatoin olla kiireinen kiroillessani viikonlopun pääpuvulle. Pinnit pelastaa!

Lauantaiksi ja sunnuntaiksi mukaan lähti jälleen kerran Vincent Nightray, mutta tällä kertaa tosiaan fanart-versio. Kaikki alkoi tästä kuvasta:

"Hei, tästähän sais hyvän paricossin--", surfacagen (tästä eteenpäin Numi) käsialaa.
Puhuttuani asiasta Aselean kanssa ja pohdittuani aikani lähetin viestiä Numille ja kysyin, haluaisiko tämä piirtää kokokuvan Vincentin puvusta. Tämähän sopi, ja muutaman kuukauden kuluttua ilmestyi Tumblriin niin kokonainen Vincent kuin Gilbertkin. Kuvan Gil perustuu erääseen omakeen, joten en alkajaisiksi pyytänyt siitä kokokuvaa, mutta Numi tarjoutui piirtämään tämänkin joten mikäs siinä!

Täältä löytyy.
Jätän puvun tarkemman ruotimisen omaan merkintäänsä jonka toivon mukaan muistan kirjoittaa, mutta jotain voisi mainita tässäkin. Nimittäin sen, ettei puku ole vielä täysin valmis. Peruukkia lukuun ottamatta siitä puuttuu enää viimeistelyjä eikä kaikkien näiden puuttumista taida edes nähdä päällepäin, mutta peruukki kaipaa enemmän työstöä. Stailatessani peruukkia Desua edeltävänä torstaina tajusin nimittäin, etten oikeasti tiedä, miten sen tarkalleen ottaen kuuluisi mennä takaa. Tässä vaiheessa oli myöhäistä alkaa kysellä Numilta, joten heitin peruukin ponnarille ja letille ja ompelin pikkuletit kiinni peruukin vastakkaiselle puolelle. No, nyt tiedän, että peruukista pitäisi löytyä myös puoliponnari. Täytyy vähän harjoitella toisella peruukilla ennen kuin lähden tekemään kiinteää ponnaria tuohon, mutta eiköhän tuo vielä tänä kesänä ole valmis lisäkuvauksiin. Lace front on myös kesken, mutta sitäkään ei oikein näe päälle, koska keskeneräinen osa löytyy etuhiusten alta. Tiesin, että sen tekemisessä tulee kestämään, mutta onnistuin silti aliarvoimaan sen viemän ajan. ":D"

Siinä puvuista, entäpä sitten itse Desucon?

Tämän vuoden Desuconista piti tulla ensimmäinen rannekkeellinen Desuni, mutta päästessäni esityskilpailun tuomariksi badgeilu jatkui! Tykkään muuten kovasti noista nauhoista, joissa Desu-badgeja nykyisin roikotetaan, koska ne saa auki niskasta. Cossaajan unelma, badgen saa helposti pois kuvia varten eikä sitä tarvitse ujuttaa vaikeasti pitkien peruukkien tai minkään muunkaan alle!

Ohjelmakartan koluamiseni jäi vähemmän yllättäen avajaisiin, päättäjäisiin sekä cosplay-kilpailuihin. Kyllä coneista aina löytyy muutakin ohjelmaa, jota voisin mennä katsomaan, mutta olen erityisesti uusissa puvuissa paatunut hengailija ja muiden pukujen bongailija. Avajaisten jälkeen päässäni soi melko tehokkaasti Desuconin teema kun taas päättäjäisissä vähän toivoin, ettei Visual Questin loppua nähtäisi siellä. Tykkään kyllä nähdä Questin alkuasetelman, mutta lopputaisteluissa ei yleensä tapahdu mitään järisyttävää, jolloin jo conista väsyneenä toivoisi vain päättäjäisten päättyvän.

Sunnuntaina ensimmäiset nelisen tuntia kuluivat osaltani backstagella sekä esityskilpailua katsoessa. Sekä EuroCosplay-karsinnoissa että esityskilpailussa näkyi todella hienoja esityksiä, joten kisoja oli oikein mukava seurata. Olen yleisesti ottaen epäluuloinen paljon puhetta sisältäviä esityksiä kohtaan, mutta kyllä ne monologitkin voivat näemmä toimia kivasti! Esityskielen suhteen en itse aseta ehdottomia rajoja, vaan pohdin esimerkiksi japanin käytön mielekkyyttä suhteessa puheen määrään ja tärkeyteen. Tykkään myös hirveästi taustavideon mahdollisuudesta, koska sillä voi esimerkiksi selventää juonta tai vaikka vaan luoda miljöön esitykselle. Taustavideon mahdollisuus kaikkiin kisoihin, joissa se on teknisesti toteutettavissa, miten olis?

Myyntisalista mukaan tarttui yksi tuote ja sekin vain ja ainoastaan sen takia, että Minna oli kiva ja diilasi tilaisuuden saatuaan tämän haluamani pikkukaverin Millani seuraksi!

Leon Magnus / Tales of Destiny
Nyt kun myyntisalista ja Talesista tuli puhe, päästään mainospuolelle!

"Hei, tuolla on pari PleikkaaAAAAA XILLIA SDLKFJSLKJFA--"
Olin todella yllättynyt ja iloinen bongatessani Tales of Xillian myyntisalista pelattavana, sillä a) en muista nähneeni siellä ennen pelejä ennakkokokeilussa ja b) Talesia Suomessa, jee jee! Tales of Xillia julkaistaan siis Euroopassa 9.8.2013, muutama päivä Pohjois-Amerikan julkaisun jälkeen.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä Tales-julkaisuja on tulossa lisää PS3:lle! Ensi vuoden puolella länsijulkaisunsa saa Tales of Symphonia Chronicles, eli siis Tales of Symphonian PS2-version (se lännessä julkaisematon versio!) sekä Tales of Symphonia: Dawn of the New Worldin HD-remaster. Mikä parasta, ensimmäistä kertaa Tales-lokalisaatioiden historiassa peleistä tulee löytymään sekä japaninkielinen että englanninkielinen ääniraita! Tätä on odotettu.

Ensi vuoden puolelle luvattiin myös Tales of Xillia 2:n julkaisu lännessä jo näinkin aikaisin, vaikka kuulemma tarkoituksena oli ensin katsella, miten Xillia myy. Ehkä ennakkomyyntiä on ollut tarpeeksi? Toivon kovasti, että Namdai aikoo jatkaa kahden ääniraidan linjaa, koska esim. Yusa Kouji. Xillia 2 on oma suosikkini näistä tulevista julkaisuista, sillä sen pääjuoni on harvinaisen synkkä Tales-peliksi. Mutta kaikkia kolmea suosittelen! Viva Tales of!

Loppuun kuvia! Olen laiska enkä jaksa esim. muokata taustalla hengaavia ihmisiä pois kuvista. Jin-kuvat eivät ole Desuconista, mutten ajatellut tehdä niille erillistä merkintää, joten läiskäisen nekin tähän.

Kuvaaja: Juusto.


"Hei, nää lasithan sopii tähän aika kivasti!" Kuvaaja: Minna.





Ensi viikonloppuna olisi sitten luvassa Animecon! Lauantaiksi on työn alla Joshua (The World Ends With You) Reapers' Gamen innoittamana, kun taas sunnuntaina mukaan lähtee jälleen ensimmäinen Vince-pukuni. Vähän arveluttaa Vincen ottaminen mukaan sen perusteella, mitä on kuullut conipaikan lämpötilasta, muuutta ehkä selviän!

26. toukokuuta 2013

Muikea Mimicon

Kun ensimmäisen kerran kuulin Mimiconista, en ollut aikeissa mennä coniin. Nähdessäni Mikaelin ympäristöä alkoi kuitenkin kiinnostaa, sen verran siistiltä näyttivät maisemat! Päätimmekin sitten päivänä eräänä Aselean kanssa, että eiköhän mennä käymään. Majoituspaikat vaan tuppasivat jo olemaan täynnä suunnistuskisan vuoksi, mutta onneksemme Visulahdesta vapautui myöhemmin lomakotitaloja eikä meidän tarvinnut lähteä Jyväskylään yöksi. Matkaan ei tosin lähdetty kaksin, vaan taloon yöksi jäi lisäksemme Ella, Juusto sekä Minna. Lauantaina myös taivaspoika ja semla olivat kanssamme conissa.

O hai Juusto!
Kaikki merkinnän kuvat ovat Juuston tai Ellan ottamia. En aina kiinnittänyt huomiota siihen, kenellä kamera on... Juusto myös laittoi jo pari kuvista omaan Mimicon-merkintäänsä, mutta ei se mitään, mahtuu ne tännekin!

Conia edeltävät päivät sujuivat kerrankin rennosti, sillä en tehnyt Mimiconia varten uutta pukua. Aiemmin keväällä kävi kyllä mielessä, pitäisikö tehdä jotain uutta, mutta näin jälkeenpäin ajatellen oli hyvä idea olla tekemättä. Minun piti nimittäin palauttaa kandini viimeinen versio conia edeltävä keskiviikkona, joten puku siihen päälle olisi ollut aika stressikuolema. Ei tosin sillä, ennen Desuconia olisi vielä edessä kolme tenttiä ja maturiteetti ja pukua on hädin tuskin aloitettu... ":D" Kyyyllä se siitä! Mutta jospa pysytään Mimiconissa vielä hetki.

Mimiconin aukeaminen puolilta päivin sopi hyvin meidän aikatauluumme, koska matkaan ei tarvinnut lähteä turhan aikaisin ja saatoimme näppärästi hakea Visulahdesta avaimet ennen coniin suuntaamista. Coniin päästyämme lähdin Aselean seuraksi odottamaan tämän tuomarointia ja kuvauspalvelussa käymistä, ja siinäpä kestikin odotettua kauemmin. Onneksi on kannettava elektroniikka!

Gilbertin propit ovat aina suosittuja.
Menimme Juuston ja Ellan kanssa katsomaan Juha Paanasen haastattelun. Oli hyvin mielenkiintoista kuulla, miten ääninäyttely sujuu Suomessa ja miten moiselle alalle voi päästä. Mukavan leppoisalta tyypiltä vaikutti muutenkin! Haastattelun jälkeen ei ollut tarpeen poistua salista, koska seuraavana ohjelmassa oli cosplay-kisa. Kisaajia olisi voinut olla enemmänkin erityisesti gijinka-sarjassa, mutta oli hienoa, että pienestäkin conista löytyi tyylikkäitä kisapukuja. Kärkikolmikoista löytyi vain yksi puku, jonka en ennustanut olevan siellä, mutta enpä kyllä nähnytkään kaikkia kisapukuja läheltä joten ihmettelyä ei sen suuremmin aiheutunut.

Kisan jälkeen seurasi Pandora-pukujen kuvailua – itse taisin tosin viettää suurimman osan ajasta leikkimällä saippuakuplilla. :D Päätin myös pitää peruukkini parilla ponnarilla, jotka olin siihen sitonut automatkan ajaksi. Vince-peruukkini alkaa olla jokseenkin heikossa hapessa käyttömääränsä takia, joten ajattelin olla antamatta sen takkuuntua kunnolla. Olisi pitänyt aikanaan tilata heti toinen samanlainen peruukki, kun tuon sain... Nyt en enää muista, miltä peruukki näytti kuvassa, eikä ainakaan samalta myyjältä tunnu sitä enää löytyvän. Voisihan sitä toki tilata erilaisen, mutta tykkään tuosta nykyisestä niin paljon, etten millään haluaisi erilaista. Plus kokemukseni perusteella Vincen hiusten väristen peruukkien tilaaminen menee metsään liian helposti.

Gilbert Nightray: Aselea, Xerxes Break: Laura, Cheshire: Sona.


Kuvaamisen jälkeen oli vuorossa ruokapaussi sekä kaupassa käynti ennen palaamista coniin sarjavisaa seuraamaan. Ella ja Juusto osallistuivat tähän parina, ja Ellahan se sieltä voitokkaasti vastaili. Visan jälkeen conipäivä oli pulkassa, mutta ennen Visulahteen palaamista haimme pirtelöt ja ajelimme harhaan, koska kuvittelin löytäväni helposti takaisin ilman navigaattoria enkä kuunnellut takapenkkiä. Mutta löytyi se Visulahti hetken päästä ilman naviakin! Ilta kului mm. Euroviisujen parissa – ainakin muiden osalta, itse käytin aikaani esimerkiksi katsomalla Valvraven uusimman jakson. Harmi, että cossivuoteni on jo täynnä, tahtoisin vain cossia A-dreita uniformussaan. ;_; Tökin tosin jo Ellaa ja Juustoa Q-vieriksi ja H-neuniksi (Haa! Noin!), joten ehkä kestän ajatuksella mahdollisesta tulevasta Dorssia-ryhmästä!

Aamulla pöydältä löytyi viisutulokset koska Minna oli ainoa, joka katsoi lähetyksen loppuun asti.
Yö tuli nukuttua melko huonosti. Pyörin yli kolme tuntia sängyssä ennen nukahtamista ja heräsin itsekseni joskus ennen seitsemää, joten unta tuli tuurilla ehkä kolme tuntia. Pandora Heartsin LQ-rawien ilmestyminen tosin piristi, vaikka näitä tiirailtiinkin Aselean kanssa vasta myöhemmin conissa. Conipaikalle suuntasimme kymmenen pintaan palautettuamme ensin lomakotitalomme avaimen. Aikeissani ei ollut käydä katsomassa mitään ohjelmaa päättäjäisiä lukuun ottamatta, joten hengailua oli luvassa! (Okei, oikeasti harkitsin cosplay-deitin katsomista, mutta hengailukärpänen iski.)

Mikäs sen parempi tapa viettää coniaamua kuin kiivetä puuhun! Katselin kyseistä puuta jo lauantaina ja ajattelin, että siinä saisi kivasti kuvia puvusta. Totesin Sanzon sopivan tarkoitukseen paremmin kuin Vincen, joten kyseisen ajatuksen toteutus jäi sitten sunnuntaille. En tosin pukuineni päässyt oksalle ihan omin avuin, vaan Juusto jelppasi ja kiipesi vähän ajan päästä perässä ottamaan kuvia yläviistosta.


Sunnuntaina tein myös ainoan ostokseni conissa. Oli yllätys nähdä Urumin myyntipöydällä Tales of Nendoroid Petitejä, joten pitihän niistä yksi napata mukaan! Milla ilmestyi paketista.

MIRAAAAAAAAAAAAAA tai siis--
Kuten jo mainittu, päivä meni pitkälti hengaillessa. Tilaa riitti, sillä kävijöitä ei ollut ruuhkaksi asti. Oli mukavaa päästä vaihteeksi coniin, jossa liikkumistilaa riittää, mutta varsinkaan sunnuntaina pari lisäihmistä ei olisi haitannut. Mikaeli oli kyllä conipaikkana oikein kiva erityisesti kauniiden kuvauspaikkojen suhteen. Itseäni ei erityisemmin haitannut se, että esim. kuvauspiste oli piilotettuna käytävän päähän, vaikka aluksi tulikin vähän rapsuteltua päätä karttaa katsoessa.

Mimicon on kiva, on tilaa ja kaunista ja menisin uudestaan!

Fiilikseni conista.