27. toukokuuta 2014

Pientä ja suurta: Comiket ja Kincomi

Heippa pitkästä aikaa!

Comiketin vierähtämisestä on jo pieni ikuisuus, enkä ole kirjoitellut siitä oikein mitään missään. Cosplayta ei ole yksinkertaisesti tullut ajateltua erityisen usein, kun suurin osa aiheeseen liittyvästä omaisuudestani on toisella puolella mannerta. Viime aikoina cosplay-kärpänen on kuitenkin ehtinyt liitää Japaniin asti, joten raapustanpa vihdoin vähän Comiketista ja paikallisesta tapahtumasta Kincomista! (金コミ; romanisointi vedetty hatusta.)

Comiket ja Kincomi pyörivät molemmat fanituotosten ympärillä, mutta tapahtumien kokoero on valtava. Comiket on Tokyo Big Sightin useat hallit täyttävä jättiläinen siinä missä Kincomin myyntitilat koostuvat yhdestä, suuren luokkahuoneen kokoisesta tilasta. Comiketin valikoima pyörii pääasiallisesti doujinshien ympärillä, kun taas Kincomista löytyi suhteessa enemmän muunlaista taidetta. Tunnelma oli siis pitkälti taidekujamainen.

Koska Comiketissa riittää kävijöitä pilvin pimein, paikalle saapumiselle lienee kaksi hyvää ajankohtaa: joko mahdollisimman aikaisin, tai vasta tunnin-pari ovien avauduttua. Itse kokeilin molempia. Ensimmäisenä Comiket-päivänä saavuin puoli kahdeksan pintaan lähimmälle asemalle, tapasin Ayakon (johon tutustuin sattumalta Tokiossa viime marraskuussa, kiitos tästä Tales!), ja siirryin tämän kanssa jonon hännille. Tuona päivänä suunnitelmissani oli cosplay, joten paikalla kannatti olla ajoissa, jos meinasi mahtua pukuhuoneeseen jonottelematta; Japanissa kun tapahtumapaikalle ei yleisesti ottaen saa saapua puvussa. Cosplayn lisäksi paikalla kannattaa olla ajoissa, jos ostoslistalla on jotain todennäköisesti nopeasti loppuunmyyvää.

Sanoisin, että jono oli näillä kohdin noin kilometrin pituinen. Eikä se todellakaan loppunut siihen.
Tällaisia näkymiä narikkaan mennessä!
Cosplay-rekisteröinti maksoi muistaakseni 700 jeniä, ja halutessaan narikkaa saattoi käyttää sen täyttymiseen asti 500 jenillä per paikka, 800 jenillä isojen tavaroiden yhteydessä. Suosittelen esim. pientä matkalaukkua - itse jätin narikkaan sekä talvisaappaani että vaatekassini, joten jouduin maksamaan kahdesta paikasta. Pukuhuone puolestaan on käytännössä halli, jossa jokaisella käyttäjällä on hyvin rajatusti tilaa vääntäytyä pukuunsa. Ei siis kannata harkita ottavansa mukaan pukua, jonka pukeminen vaatii paljon tilaa. Ei myöskään sellaista, joka vaatii paljon tilaa ylipäänsä - cosplay-alue oli pitkälti tupaten täynnä ja hallit vaihtelijat väljästä siihen, että haluamaansa suuntaan pääsi vain väkisin tunkemalla.

Lauluprinssi jos toinenkin!
Eipä käynyt mielessä, että aurinkoisella säällä oma varjo saattaa päätyä kuvaan...
Talesiakin löytyi!
Kaiken kaikkiaan Comiket oli mielenkiintoinen kokemus, ja saattoipa sieltä mukaan napsahtaa doujinshi tai reilu kymmenen... Cosplayn kannalta se ei ole kaikista mukavin, koska tilaa on tosiaan melko rajatusti, mutta saattaisinpa silti heittää puvun niskaan jos toistekin tulee mentyä. Jotain vähän näyttävämpää tosin, Joshua ei ole se kaikista tunnistetuin yksilö. :D Kesän Comiketissa en ole ollut mutta uskallan väittää, että talven Comiket on lämpötilallisesti huomattavasti parempi idea. Ulkona oli hieman vilpoista t-paidassa, mutta en halua edes kuvitella, kuinka kuuma sisätiloissa on hellesäällä. Ayakokin sanoi, että käy enää vain talven Comiketissa, koska kesällä se on melko tuskaista hommaa.

Tälläistä tarttui mukaan firmojen myyntipöytäsalista.
Sitten Kincomista!

Kincomiin tuli saavuttua iltapäivän puolella, Golden Weekin ruuhkasta ja lounaasta selvittyäni. Raahasin mukaani tuutorini, koska en halunnut uskaltautua paikalle yksin. Toisin kuin Comiketissa, Kincomin katalogi on pakollinen (500 jeniä), mutta cosplay-rekisteröinti puolestaan on ilmaista. (Comiketin katalogi maksoi tänä vuonna 2400 jeniä; ei tosiaan pakollinen, mutta ensikertalaiselle navigointi ilman sitä ei ole itsestäänselvää. Ei välttämättä konkareillekaan, jos jotain tiettyä pitäisi löytää.) Cosplay-pukuhuone oli oikein siisti pöytineen ja peileineen! En tosin muista havainneeni esim. silitysrautaa tai muita tarvikkeita, mutta itse en moisia olisi tarvinnutkaan, joten tässä tapauksessa se ei häirinnyt. Tavaroiden säilytystiloja Kincomista ei löydy pieniä kaappeja lukuun ottamatta, mutta hyvin se muovipussi kädessäkin meni kun ei ollut ruuhkaa.

Pääasiallisen huoneen ja pukuhuoneen lisäksi Kincomista löytyy pieni huone, jossa järjestettiin ilmeisesti ennen tuloamme huutokauppaa ja tultuamme cosplay-huonetta. Cosplay-huone tarkoitti käytännössä huonetta, johon vain cossaajat pääsevät ja jossa voi ottaa kuvia seinää vasten. Myöhemmin tämä huone muutettiin osaksi pukuhuonetta, ja myynnin loputtua pääasiallisessa tilassa sai alkaa kuvata. Otin hurjat kaksi kuvaa, ja pääsin vaihtamaan ensimmäistä kertaa cosplay-käyntikortteja! Teetin ko. käyntikortit Comikettia varten, mutta saatoin ehkä olla sosiaalisesti käsi enkä kysellyt keneltäkään moisia. Riittävät varmaan loppuelämäkseni ja ylikin voi jäädä, köh.

Titaanit olivat suosittuja.
En ollut aiemmin nähnyt Gakuen Basaran designeja, mutta äkkiäkös Daten tunnisti!
Eipä näistä tapahtumista sen kummempia. Loppuun bonuskuva!

Olipa kerran hanami, ja yhtäkkiä cossaajia Kanazawan keskustassa!
Olin viime kuun puolella Kanazawan Kenrokuen-nimisessä puutarhassa ihailemassa kirsikankukkia, ja sieltä ostoskadulle päin kävellessä silmiini osuikin cossaajapari! Olin lievästi sanoen yllättynyt, ja muutaman minuutin hermoilun jälkeen sain aikaiseksi hiippailla kaksikon luo pyytämään kuvaa. Aluksi nämä eivät vaikuttaneet kovin innostuneilta, mutta kun kuvan jälkeen totesin tykkääväni kovin Tales of Xillia 2:sta, äänensävy muuttui hyvinkin iloiseksi. Ajattelivat varmaan aluksi, että satunnaiset turistit haluavat ihmetellä erikoista vaatetusta, mutta eipäs niin ollutkaan!

Vielä vähän tulevista suunnitelmista. Viikonloppuna suuntaan Tokioon Tales of Festivalia varten, ja tiistaina pääsen vihdoin kuvauttamaan Joshuaa Shibuyassa! Kuvausaikaa ei tosin valitettavasti tule olemaan paljon ennen auringonlaskua, koska saksalaisen kaverini lento saapuu sen verran myöhään, mutta eiköhän siellä jotain saada aikaan. Elokuun alussa ajattelin puolestaan junailla itseni Nagoyaan tiirailemaan WCS-finaalia. En ole kyseistä reissua päässyt vielä varailemaan, mutta toivon mukaan onnistuu!