Paluu Animeconiin

Melkein päätin kirjoittaa aiheesta Desucon Frostbite, mutta ehkä siitä on jo kirjoiteltu sen verran, että voin sen sijaan palata paluuseeni Animeconiin!

Olen käynyt Animeconissa vain kerran ennen tätä vuotta. Tämä oli vuoden 2009 Animecon, jolloin tapahtuma oli vielä Finnconin yhteydessä. Itse asiassa sanoin vielä tämän vuoden Desuconissa, etten ole lähdössä Animeconiin, mutta muutin kuitenkin mieleni muun muassa siksi, että AnimagiC piti jättää suosiolla väliin. Onneksi lähdin, sen verran hauskaa oli!

Musiikkikeskus on mielestäni mukava paikka tapahtumalle. Keskusta ruokapaikkoineen on lähistöllä ja parkkitilaakin riittää. Taidekujalla oli turhan lämmin, mutta tämän sijainti oli mielestäni silti oikein hyvin valittu. Moni tuntuu valittaneen myyntipöytäsalin tungoksesta sekä roskisten ulkopuolella olevien roskien määrästä, mutta omaan viikonloppuuni nämä eivät juurikaan vaikuttaneet. Oletan automaattisesti, että myyntipöydillä on helposti tungosta ja pahimmat näkemäni tapahtumien aiheuttamat sotkut löytyvät edelleen keikkapaikkojen edustoilta. Tämä ei toki tarkoita sitä, ettenkö tykkäisi tilasta tai että hyväksyisin roskien heittelyn ympäriinsä. Panin kuitenkin merkille, että osa porukasta oli pistänyt roskansa siististi Mäkkärin pusseihin täyden roskiksen viereen. Tämä on mielestäni huomattavasti kivempi vaihtoehto kuin dumpata ne sekaisin kauas roskiksista!

Animeconini olisi helppo tiivistää kahteen sanaan: Reapers' Game. The World Ends With You tuli minulle vihdoin tutuksi aiemmin tänä vuonna, ja uskaltauduin osallistumaan tähän oikean maailmaan versioon pelistä nakitettuani Ellan sekä Aselean mukaani. Päädyin Aselean pariksi ja nimesimme tiimimme äärimmäisen mielikuvituksellisesti Nightrayksi, koska sunnuntaina oli jälleen luvassa paricossia Nightrayn veljeksistä. (Plus Aselea cospaili lauantainakin Gilbertiä.) Heti ensimmäinen tehtävä parin etsimisen jälkeen nosti hymyn huulilleni, koska numeroarvoistushan se siellä! (Minamimoto on mm. paras.) Oli myös todella siistiä, että pelinvetäjät olivat pukeutuneet asiaankuuluviksi hahmoiksi.

Omaa peli-intoani lisäsi osaltaan se, että päätin tosiaan cossata TWEWY:n Joshuaa näin hyvän tilaisuuden saatuani. Olin itse asiassa vähän yllättynyt, ettei oman pukuni ja dem Game Mastereiden lisäksi näkynyt TWEWY-pukuja. Conin kuvasaldo puvustani rajoittuu Aselean napsaisemaan kännykkäkuvaan, mutta pukua tuli kuvailtua conin jälkeen enemmänkin. Niitä kuvia sitten omassa merkinnässään!

Joshua ja Twitterin tyylikkäät suodattimet.

Coniviikonloppuni pyöri tosiaan pitkälti pelin ympärillä. Lauantaina tuli juostua ympäriinsä tehtäviä suorittamassa ja lisätehtäviä metsästämässä. (Pääsin myös juoksemaan Minamimotoa karkuun, aika IC!) Musiikkikeskus tuli tämän ansiosta melko tutuksi eli vaikka alkupäivästä joutuikin vähän ihmettelemään, missä mitäkin on, ei päivän päätyttyä tämän suhteen ollut minkäänlaista ongelmaa. Päätimme jopa jättää katsomatta cosplay-kilpailun eli sen ainoan ohjelman, jossa olen tainnut käydä joka conissa tätä ennen. Ilmeisesti emme menettäneet kovin pitkää numeroa. Toinen yllättävä veto löytyi iltabileissä käymisestä, koska kävi ilmi, että sieltäkin tulee löytymään tehtävä. Pääsin matkaan aika tyylikkään näköisenä, sillä en paluuajasta tietämättömänä halunnut lähteä matkaan puku päällä.

Oli sentään jotkut housut ja paita mukana!

Iltabileissä olikin sitten mielenkiintoinen kohtaus, koska saimme tehtävänannon ennen pelinvetäjien saapumista paikalle. Tehtävänä oli etsiä Hanekoma, joka antaisi tarkemmat ohjeet. Saattoipa sitten seurata pieni takaa-ajo tyypin ilmestyessä kulman takaa, kun joukko pelaajia odotteli jo pihalla! Sen siitä saa, kun antaa ohjeita etukäteen. :---D

Sunnuntai meni väsyneissä tunnelmissa lauantain kiivaan pelaamisen jälkeen. Olisin vain halunnut lösähtää koko päiväksi nukkumaan taidekujan sohvalle... Vähän lämmin olisi kyllä saattanut tulla, sillä Vincentin puku ei – kuten odotettua – ollut se viilein pukuvalinta lämpimään kesäpäivään. Olinkin sitten varmaan ainakin puolissa meistä otetuissa kuvissa kaulus auki, koska en muistanut sulkea sitä. Alusmekko aiheutti myös hieman ongelmia. Se on vissiin päässyt vähän pienentymään pesussa, joten alareunan röyhelöt halusivat kovasti piiloutua takin alle. En arvostanut.

Istuminen, sunnuntain yleisin aktiviteetti. Kuvaaja: Kkos (Aniki).

Sunnuntain esityskilpailu ei jäänyt välistä, ja olihan siellä näkemisen arvoisia esityksiä sekä erittäin hauska juontaja! Mietin, mitä mahtaa tulla improtusta välishow'sta tuomareiden tehdessä päätöksiä, mutta sehän toimikin sitten todella hyvin. Sen sijaan alun pidennetystä tuomariesittelystä en niin välittänyt. Hauskahan se oli, ei sillä, mutta ohjelman alkamisen jo viivästyttyä ei kamalasti kiinnostanut kuunnella irrelevantteja tietoiskuja. Jos ohjelmalehtisessä ohjelma on merkitty aikavälille X-Y, odotan ohjelman alkavan aikaan X enkä esim. salien ovien aukeavan vasta kello X – tai jopa myöhemmin. Tämä ärsyttää paitsi ohjelmaan pääsyä odottavia myös muita kävijöitä, jonka tien nämä odottavat kävijät tukkivat. Toisen kerroksen aulaan ei ollutkaan mitään asiaa ennen joitakin isompia ohjelmanumeroita. Olisi ollut erittäin jees, jos sunnuntaina ilmestyneet jonot olisivat ilmestyneet paikalle jo lauantaina epämääräisen ihmismassan sijaan.

Päättäjäisten aikaan pääsimme käymään Reapers' Gamen merkeissä lavalla, sillä voitto napsahti kahden pisteen erolla toiseksi tulleeseen Ellaan ja tämän pariin. Tiukka kisa siis! Loppushow'n oli ilmeisesti alunperin tarkoitus olla erilainen, mutta asiat eivät menneet suunnitellusti(?) ja sitä muutettiin. Tapasimme ennen päättäjäisiä pelinvetäjät ja kuulimme, että päättäjäisissä roolimme olisi tulla lavalle palkittavaksi. Olin kuitenkin jokseenkin epäileväinen tämän suhteen, sillä Reapers' Gamen viimeinen tehtävähän tuppaa olemaan Game Masterin listiminen... Siispä en lähtenyt lavalle ilman saksia. Koska en kuitenkaan ollut varma, että niille olisi käyttöä, piilotin ne hihani sisään turhaan käsissä pitämisen sijaan. Mutta tulihan niille tarvetta, hyvin sai puukotettua Hanekoman!

Illalla kotiin palattuani tajusin, kuinka hyvän tilaisuuden hahmouskollisuuteen menetimme lavalla. Pelin palkintonahan olivat kaksi todella hienosti tehtyä TWEWY-teemaista pehmolelua. Toinen näistä oli kissa. Tämä pehmolelu ojennettiin lavalla Aselealle. Toisen sain minä, sakset yhä toisessa kädessä. Gilbert pelkää kissoja kuollakseen. Vincent raatelee pehmoleluja saksilla. Harmittaa kamalasti, etten tajunnut edes vähän osoitella Noiseani saksilla. :<

Tales-pelini saivat vartijan! Tai ainakin suurin osa niistä.

Päivän aikana tuli pohdittua Desu-merkinnässäni heittämääni kommenttia siitä, etten jaksaisi katsoa Visual Questin loppushow'ta päättäjäisissä. Pohdittuani sekä Visual Questia että Reapers' Gamea tulin siihen lopputulokseen, ettei tällaisten ohjelmanumeroiden läsnäolo päättäjäisissä ole ehkä itsessään ongelmallista, mutta Visual Questin kohdalla ongelmaksi nousee loppushow'n pituus. Voisin ainakin kuvitella, ettei briiffaus Questin/vastaavan ohjelman tapahtumista sekä yksittäinen lopputaistelu olisi erityisen pahennusta herättävä loppunumero päättäjäisiin, ja tällaista olin itse asiassa odottanut Reapers' Gameen. Vähän lyhyemmäksihän se sitten jäi, mutta mieluummin näin kuin liian pitkä.

Sellainen oli siis erään cossaajan Animecon! Ensi kuussa olisikin sitten jo Traconin aika. Tarkoituksena olisi tehdä lauantaille Tales of Xillian Wingull, ja sunnuntaina pitäis vissiin mennä esityskilpailemaan jonain pitkälettisenä blondina Glenwaldin kanssa. Mutta ehkä ensin ilmoittaudutaan ilmoittautumisen auetessa!