29. syyskuuta 2010

Ryhmässä cosplay tiivistyy

Tarkoitukseni ei ollut venyttää seuraavan merkinnän kirjoittamista näin pitkään, mutta käyttäessäni vähäisen vapaa-ajan kirjoitusintoni – nyt kun saan taas kirjoittaa kynä sauhuten luennoilla ja hihittää professorin puheelle Kratoksesta kratoksesta – peleistä selittämiseen ja historian verkkotehtäviin se vaan taas venähti. Sen sijaan tarkoitukseni oli kirjoittaa ryhmäcosplaysta yleisesti, mutta tiettyjen syiden valossa – ihan oikeasti siis jotain muutakin kuin "mitäköhän mun edes piti tästä kirjoittaa" – hyppään objektiivisemman osuuden yli ja sukellan subjektiivisuuteen. Haluan siis kirjoittaa jotain Tales-ryhmästämme ja siitä, miten ryhmä on vaikuttanut minuun.

Tässä vaiheessa puolet lukijoista menettää mielenkiintonsa ja se(i)laa muille vesille – kuulostaahan "miten ryhmä on vaikuttanut minuun" jokseenkin suureelliseelta puheelta cosplay-ryhmästä. Mutta ei, en yritä väittää kyseisen vaikutuksen olevan mitenkään maailmaa mullistavaa tai elämän suuntaa kääntävää. Sattuupa vain olemaan niin, että muutamaan muuhun piirteeseeni yhdistettynä Tales-ryhmämme aiheuttaa ketjureaktion, joka pitkittää niin tulevaisuuden cosplay- kuin pelilistojakin enemmän kuin tarpeeksi. Merkintä tulee siis osittain eksymään sivuraiteille cosplaysta, mutta koska kyse on kuitenkin cosplay-ryhmästä, kehtaan tehdä sen.
Kukkaruukku: kolme neljästä ryhmästä, joihin olen osallistunut, ovat olleet Tales of the Abyss -ryhmiä. Tässä välissä voisin myös huomauttaa, että puhuessani "Tales-ryhmästämme" tarkoitan nimenomaan kymmenhenkistä dA-ryhmäämme.

No mitä se nyt sitten vaikuttaa? Aloitetaan pahasta tavastani keräillä tai "keräillä" asioita – "keräillä" viittaa esimerkiksi sellaisten pelien pelaamiseen, joita en itse omista, mutta jotka olen haalinut lainaan kaveripiiristäni ja pelaamalla ne läpi "kerännyt" ne pelaamieni pelien listalle. Yleensä yhden pelin tai monisarjaisen animen tai mangan pelaaminen/katsominen/lukeminen aiheuttaa innon hankkia käsiini muutkin osat, sillä jostain syystä koen usein pakkoa fanittaa koko sarjaa sen yhden osan sijaan ja näin ollen on mielekästä tutustua muihinkin osiin. Talesien kohdalla olen kuitenkin juonitellut pelien hankkimista huomattavasti enemmän kuin muiden pelisarjojen kohdalla. Tämä johtuu hyvinkin pitkälti siitä, ettei ryhmämme ole tarkoitus lopahtaa kahteen ryhmään – tai no enhän minä noilta muilta ole hirveästi kysellyt, mutta tapanani onkin päättää ensin ja kysyä sitten –, joten useamman pelin tunteminen olisi vähintäänkin hyvä juttu tulevien ryhmien kannalta. Siitä voidaankin sitten olla montaa mieltä, kuinka tyytyväisiä muut ryhmän jäsenet ovat kovasti ajamaani Rebirth-ryhmään, kun joukkomme ainoa pelin pelannut henkilö näpyttää tässä kovaa vauhtia näppäimistöä... Mutta on esiaivopesuni tuntunut sujuvan melko hyvin, hoho!

Näitä tällä hetkellä kiikaroiden! Kahta jälkimmäistä tosin vain, jos saisin jotenkin selville, onko televisiossani NTSC-tuki. (Tales of Gracesista myös tosiaan F-versio, joka ei ole vielä ilmestynyt, täten Wiin kansikuva.) Vesperian kanssa pääsisi toki helpommalla englanniksi, mutta Xbox 360 vs. PS3 -taisto päättyi jälkimmäisen voittoon, pitkälti Noctiksen ansiosta. Krhm. Minulla ei tosin sitä PS3:a vielä(kään) ole, ja voi olla olematta vielä jonkin aikaa riippuen niistä television ominaisuuksista.

Miksi tästä ryhmästä ei sitten tullut vain sitä yksittäistä ryhmää, joka sen jälkeen hajoaa täysin omille teilleen? Voin toki puhua vain omasta puolestani, mutta uskon muidenkin ryhmäläisten jakavani ajatukseni ainakin osittain. Syitä lähden etsimään alusta, eli siis ryhmän alusta. Pohja sille luotiin jo viime vuonna joskus ennen Animeconia, kun Vorona ja Juusto löysivät yhteisen Abyss-sävelen – toisin sanoen minä ja Vorona sekä Juusto Minnan ja Mapen kanssa olimme pohtineet Abyss-pukuja, joten eikun ajatukset yhteen ja isompi ryhmä kasaan! Mukaan liitettiin myös Aselea sekä Animeconissa ensimmäistä kertaa tapaamani kolmen hengen porukka. Photoshootin lähestyessä mukaan värvättiin vielä Aselean toimesta yksi henkilö, jotta Aschin puku saisi käyttäjän. Lisäsinpä listalle myös sen äitini jossain välissä, mutta koska kyseessä ei ole ryhmän pysyvä jäsen, ei siitä sen enempää. Prisman pihalla ajaessa saa hassuja ideoita. ("Äiti, testataan, mahtuuks mun puku sulle!")

... Ja nyt kun olen ovelasti saanut teidän jo unohtamaan koko tekstin idean, voisin selittää, miksi kerroin moisen historiikin. Pointti on siis se, että ryhmä syntyi noin vuoden ennen sen toteutusta. Vuosi on pitkä aika. Se, että koko lössi pysyi kasassa niin kauan, todistaa jo jonkinlaista ryhmähenkeä. Asiaa tosin auttoi huomattavasti se, että ryhmän sisäiset pienporukat tunsivat/tiesivät toisensa jo entuudestaan, joten ryhmän sisällä oli pienempien ryhmien jatkumo, joka fuusioitui paremmin yhtenäiseksi ryhmäksi matkan varrella. Kaikki vaikuttivat tulevan toimeen kaikkien kanssa ja kaikilla vaikutti vieläpä olevan hauskaa! Erityisen hauskaa oli ns. jatkoilla, kun photoshootin jälkeen junailimme tiemme Voronan luo PS2:n ja Abyssin ääreen. Harvinaislaatuinen kokemus, kun joku mukava herra on päättänyt jättää pelin julkaisematta Euroopassa, joten kyllähän sen pelaamista olisi helposti tuijotellut pitkäänkin.

Omalla kohdalla ryhmässämme mukana oleminen aiheuttaa myös tiettyä eeppisyyden tunnetta johtuen siitä, että joskus törmäsin venäläiseen cosplay-ryhmään ja ihmettelin että mitäs mitäs, ai että jotkut ihmiset pitävät yllä ihan pitempiaikaisiakin ryhmiä? Ajattelin, että sellaiseen olisi varmaan hieno kuulua, mutta ajatus jäi unholaan kun en uskonut moisten syntyvän Suomessa kovin helposti. No, näemmä niinkin käy joskus. Näkemäni ulkomaiset ryhmät tosin tuntuvat tekevän jokaisen pukunsa ryhmää varten, joten oma ryhmämme ei ole niin sitouttava, mutta en minä toisaalta sitä haluaisikaan – saisi olla koko ajan tekemässä sarjakompromisseja. Olen siis varsin tyytyväinen ryhmäämme sellaisena kuin se on. Se ei ehkä ole niin "vakava" tai mahtava kuin ulkomaiset serkkunsa, kun se kasataan näillä näkymin lähinnä kerran vuodessa saman sarjan alle, mutta on siinä silti jotain niin pirun hienoa olla osa sitä!

Summa summarum: etukäteen tunteminen/tutustuminen + photoshoot + jatkot = success! Olipa meinaa niin success, että aiomme miitata vielä tämän vuoden puolella ihan siviilivaatteissa. Toisin sanoen emme ainoastaan tulleet toimeen, vaan myös ystävystyimme.

Peli summarum: Tales-sarja on ryhmän yhteinen kiinnostuksen kohde – minulla ja Voronalla se pikemminkin tuli kiinnostavaksi ryhmän kautta – ja näin ollen ryhmä on helppo pitää kasassa sen ympärillä. Abyss oli luonteva valinta, kun suunnitelmia kyseisestä pelistä oli jo, ja tuleva Vesperiamme osui kohdalle varmaankin sen takia, että osa ryhmästä tuntee sen ja osa on päätöksen jälkeen tutustunut. Mahdollinen Rebirth... koska minä sanon! :D

Toteutus jää nähtäväksi, mutta tällaisesta kymmenen hengen poppoosta minä haaveilen! Takataskusta löytyy toki myös muutama vaihtoehtoinen hahmo. Voisin todeta, että itselleni näistä kaavailemani hahmo ei ole se, joka tulisi luultavasti ensimmäisenä mieleen...

Siitä tulevasta Vesperia-hahmostani...


Tämä veitsipelle on siis Zagi ("se ärsyttävä tyyppi joka ei koskaan kuole") ja itken verta jo valmiiksi pohtiessani, kuinka revin itsestäni tarpeeksi ilmeitä tätä varten. Ei näytä kuvan perusteella niin vaikealuonteiselta, eihän? Kenties ensi kerralla todistan tämän ajatuksen vääräksi...
... Ja kyllä, lupaan sanoa tulevaisuudessa myös jotain noista mielenkiintoisista hiuksista.

1. syyskuuta 2010

Hornantuutin tarinat: X-files

Tämän merkinnän tekeminen on ollut tarkoitukseni siitä lähtien, kun sain käsiini toisen valokuvaajamme kuvat taannoisesta Abyss-shootistamme. Vähemmän yllättäen muutto söi tehokkaasti aikomukseni tähän asti, mutta nyt huomista yliopiston alkua panikoidessa on hyvä istahtaa hetkeksi alas vaikka voisi mennä nukkumaan ja esitellä teille vielä muutama kuva niin kulissien takaa kuin niiden edestä ja välistäkin. Kuvissa pällistelevät lähinnä minä ja/tai äitini, mutta Van-senseistä ja tämän oppipojista saisi taatusti vaikka oman merkintänsä... Siitä näittekin otoksen jo edellisessä merkinnässä.

Pari kuvista on jälleen Caroliinan, muutoin ne ovat serkkuni aka Fumien ottamia.

Kuninkaallinen hiusharja Sync the Tempest.

Siinä on sinänsä jotain masentavaa, kun oma äitisi poseeraa sinun puvussasi paremmin kuin sinä itse. :---D

Hahmon luonteelle uskollisesti angstinen Sync tässä hei. (Mutta jos totta puhutaan, sarjassa on jotain tällaista! Uskokaa pois.)

Harva tiesi keisari Peonyn olevan metallimusiikin ystävä.

Kätsy nokka on kätsy.

ALL HAIL GAILARDIA-SAMA!

Äiti ja tytär. Korjaan, isä ja poika. Eiku siis mitä?


Sellainen tapaus tällä kertaa, ensi vuonna meitä näkee tosiaan Tales of Vesperian merkeissä - äitiäni lukuun ottamatta, kaapistani ei satu löytymään kahta Vesperia-pukua, eikä oikeastaan vielä sitä yhtäkään. Palailen asiaan kenties ensi merkinnässä, sillä mieleni tekisi turista ryhmäcosplaysta yleisesti. Mutta nyt voisin hiipiä unten maille, jotta jaksan huomenna palata normaalin päiväjärjestykseen n. puolen vuoden tauon jälkeen. Jännää. :0