24. maaliskuuta 2011

Silver Snowland

Hiippailin tässä muutama viikko sitten ulos Peonyn puvussa jo neljättä kertaa saatuani viime vuoden puolella idean talvisesta shootista. Ympäristöä perustelen sillä, että Peony vietti lapsuutensa Keterburgissa, joka on ilmeisen luminen paikka. En ole ihan varma, palaako tämä sinne myös yhdessä mangaluvussa (Peony Gaiden), mutta johonkin lumiseen mestaan siinäkin mennään - vaikkakin vaatetukseen on lisätty edes jotain paremmin säähän sopivaa eli viitta. Mutta ei se mitään, hyvin pärjäsi ilmankin!

Nyt on siis vihdoin tännekin luvassa muutama kuva kyseisestä shootista. Kuvaajana toimi jälleen kerran decorum (vai pitäisikö sanoa Lulu?). Epämääräisestä valaistuksesta voitte syyttää minua, sillä eihän pelkkä talvi riittänyt - piti vielä ehdottomasti päästä kuvaamaan illalla!
Osasin myös melkein laittaa hiukset oikein ja muistin melkein nostella puntteja. Mokomilla on taipumusta valua.

Ostin muuten vihdoin Peonylle oman meikkivoiteen shoottia varten, mutta kappas, se ei ollutkaan tarpeeksi tumma. Olisi vaan pitänyt ostaa se, mitä alunperin katsoin, eikä luottaa myyjään. :( Netin kautta tilattuna kun ei hirveästi tehdä empiirisiä kokeiluja...







Tämä kuva on niin epäpeonymainen, että se tekee siitä aika jännän. Demonikeisari Peony! (Tässä kohdassa unohdamme toki vampyyrifanartit ja muut vastaavat.)


P.S. Puvut ovat edistyneet vain materiaalihankinnoilla, ja silläkin saralla melko vähän. Mutta kyllä ne siitä! Ainakin sitten, kun saan vielä vajaa 2000 sivua historiaa ja vähän muutakin opiskelua pois alta...

1. maaliskuuta 2011

2011 vol. 2

Kuten edellisessä merkinnässäni totesin, olen pohtinut lisääväni tämän vuoden cosplay-listalleni vielä neljännen puvun. Asiat eivät kuitenkaan aina suju ihan suunnitelmien mukaan - neljäs puku löysi kyllä tiensä listalle, mutta niin löysi viideskin! Esittelyyn pääse ensin tämä viides puku.

Minato Arisato / Persona 3

(Käytän Persona 3:n päähenkilöstä tämän manganimeä, koska "päähenkilö" voi käytännössä viitata lukemattomiin hahmoihin.)

Minaton cospaaminen on käynyt aika ajoin mielessä suunnilleen siitä lähtien, kun sain Persona 3 FES:n käsiini reilu kaksi vuotta sitten enkä ole vieläkään pelannut sitä loppuun. Hahmo ei ole kuitenkaan päätynyt ennen listalleni esimerkiksi siitä syystä, että pelin persoonat ovat cosplay-mielessä kiinnostavampia. Tähän tuli kuitenkin muutos, kun Aselea alkoi pohtia pelistä cossaamista. Totesin hänelle, että jos joskus jotain cospaat, niin ilmoita ja tulen messiin. Eihän siinä sitten kauaa mennytkään, kun Aselea päätyi Aigikseen, joten mitäs tässä sitten muuta kuin pukua kasaan! Ongelmaksi on muodostunut tosin heti mm. koko pirun puku, koska se on sen verran normaalin näköinen, että säätövara pienentyy verrattuna erikoisempiin pukuihin. MP3-soittimen modaan kenties vanhasta vähän samaa näköä omaavasta soittimestani, kun taas rannekelloksi saattaa päästä oma rannekelloni. Kuulokkeiden ajatteleminen aiheuttaa kovasti päänsärkyä, mutta niin tekee myös moni muu asia.

Mutta mikä puku vei neljännen puvun paikan? Jos on vähänkään puhunut kanssani Tales of Gracesista, hahmovalinnan ei pitäisi yllättää alkuunkaan...

Richard / Tales of Graces

En pelannut vuoden alussa noin kuukauteen mitään muuta kuin täälläkin hypettämääni peliä nimeltä Tales of Graces f. Jos haluaa tiivistää, mitä yleensä puhun kyseisestä pelistä, on se helppo sanoa yhdellä sanalla: "RICHARD!" Tämä alkoi kuitenkin jo ennen kuin edes sain kyseisen pelin. Viime vuoden heinäkuussa, Tales of the Abyss -photoshoottimme jälkeen, selailin Aseliaa ja katselin, mitkä hahmot näyttävät enemmän tai vähemmän cospattavilta. Vastaan tuli myös Richard. Jos yleensä mieluisen hahmon näkeminen herättää kevyesti horroksesta, Richardilla oli aseenaan vähintäänkin paistinpannu ja se läväytettiin täysillä päin pärstääni. Eli tuloksena melko pakkomielteinen "tätä cossaan joskus"-fiilis! Luin myös epätoivossani Aselian artikkelin Richardista, eihän Gracesia oltu luvattu koskaan julkaistavaksi täällä (ja vaikka olisikin, konsoli olisi ollut väärä). Artikkeli ei himmentänyt hahmon loistoa ja nyt jälkeenpäin vähän harmittaa, että tuli taas kerran spoilaannuttua, mutta silloin pelin pelaaminen ei tosiaan näyttänyt todennäköiseltä. Jonkin aikaa myöhemmin kuulin ilmoituksen, jonka mukaan Tales of Graces portattaisiin PS3:lle laajennettuna versiona. Tässä vaiheessa innostuin kovasti, ja lopullinen päätös PS3:n hankkimisesta tuli hyvinkin pitkälti tehtyä. Ei se mitään, että peli on japaniksi - Richard tänne ja heti! (Nyt on myös tiedossa, että peli tullaan julkaisemaan ainakin Pohjois-Amerikassa.)

Richard oli loppujen lopuksi luonteellisesti hieman yllättävä kaveri verrattuna siihen, millaisen mielikuvan olin hahmosta saanut. Aluksi olin hieman ihmeissäni - etenkin pelin prologi aiheutti ristiriitaisia tunteita -, sitten jonkin aikaa hämilläni ja saavuttamani loppupäätelmä oli, että kyllä Richard on se suosikkihahmo Tales-sarjasta. Jätän kuitenkin ylistyslaulut laulamatta tältä erää teidän lukijoiden edun vuoksi.

Koska Richard pääsee ihmisten ilmoille, se jää nähtäväksi - debytoikoon sitten kun on valmis. Syynä tähän on esimerkiksi se, etten tiedä, kuinka kauan jaksan etsiä sopivaa takkikangasta. Richardin takki kun on toisinaan punertava ja toisinaan musta. Punertava olisi jees, mutta jos en löydä aivan täydellistä sävyä, siirryn luultavasti suosiolla mustaan. Itken myös verta takin ja viitan kuvioiden takia. Maalamiseen en ajatellut ryhtyä, mutta ainoa vaihtoehtoinen mieleeni tuleva toteutustapa on applikointi. Inhoan applikointia. Mutta mitäpä sitä ei pieni fanityttö tekisi Richardin tähden! (Kirjaimellisesti pieni - Richardin sääret näyttävät suunnilleen yhtä pitkiltä kuin koko jalkani. :---D)