Desucon Frostbite eli miksi piilolinssit kannattaa ottaa vakavasti

Ai että minulla venähtää turhan helposti tämä merkintöjen kirjoittaminen? Ei se mitään, ehtiihän sitä aina vähän myöhemminkin!

Desucon Frostbite tosiaan oli ja meni muutama viikko sitten. Kuten viime merkinnässäni totesin, toimin tapahtumassa narikkavänkärinä ja neljän tunnin vänkäröinti per päivä tahdittikin pitkälti viikonloppua. Ohjelman katsominen jäi avajaisten ja päättäjäisten lisäksi hall cosplay -kilpailuun, jota päätin mennä katsomaan, kun Aselea pyydettiin mukaan kilpaan tämän uudessa Estelle-puvussa. Sinne kipitettiinkin sukkasiltaan, kun kenkäni olivat osittain hajonneet narikassa hyöriessä... Tämä ei tosin tullut yllätyksenä, pikemminkin olisin yllättynyt jos kyseessä oleva liimaus ei olisi pettänyt!

Lauantainahan cossasin Kyou Kara Maou!:n Daikenjaa.

Merkinnän kuvat Juuston käsialaa.

Testattuani mustia piilolinssejäni pikaisesti perjantaina olin melkoisen innoissani - hyviltähän ne näyttivät! Lauantaina heitin siis linssit silmään ja lähdimme Minnan kanssa conia kohti. Pari tuntia conissa oltuamme totesin, että piilarini tuntuivat jokseenkin epämukavilta. Mitä tehdään, kun linssit tuntuvat epämukavilta päässä? Otetaan ne pois? Eeeei, enhän minä nyt kun ihan pukua varten moiset ostin! Ajattelin, että ehkei siinä mitään, jos niitä päivän pitää.

Ei näin.

Tuntien kuluessa linssit alkoivat tietenkin tuntua yhä epämukavammilta, ja taisivat ne kuivahtaakin. Tässä vaiheessa olin jo valmis ottamaan ne pois, mutta syystä ja toisesta en juuri silloin voinut. Siispä pidin linssit sitkeästi päässäni vielä muutaman tunnin, kunnes matkasimme takaisin Minnan kämpille ja pääsin vihdoin vapauttamaan silmäni kyseisistä kapineista.

Seuraus? Silmäni tuntuivat karheilta pari päivää, joten sunnuntaina ei laitettu edes värittömiä linssejä. Pari päivää tämän jälkeen oli vielä kevyitä oireita, mutta näidenkin poistuttua huokaisin helpotuksesta - silmäni olivat tainneet toipua.

Niinhän sitä luulis!

Viime viikon alussa tunsin epämääräistä särkyä silmieni ympärillä. Muutaman päivän tätä ihmeteltyäni menin optikolle tarkistuttamaan silmänpaineeni. Korkeaa silmänpainetta ei kuulemma pitäisi edes tuntea, mutta pitihän sitä jostain aloittaa säryn syyn hakeminen. Mitäpä kertoo optikko? Silmänpaineeni olivat normaalit - mutta sarveiskalvoni vahingoittuneet. Oho.

Yhtäkkiä sopuhintaan ostetut piilolinssit kävivätkin aika kalliisti, kun suuntasin seuraavana päivänä silmälääkäriin. Kävin siellä muuten oikeastaan turhaan - sarveiskalvoni olivatkin yön aikana parantuneet! Veikkaan syyksi kosteuttavia silmätippoja, joita ehdin käyttää noin vuorokauden ennen optikolla käymistä. Ainakaan en keksi mitään muuta järkevää selitystä. Mutta eipä sillä syyllä kai ole niin väliä, kunhan parantuivat tyhmyyteni aiheuttamista vahingoista.

Kivat linssit mutku. ;_;

En tiedä varmasti, liittyikö optikolle ajanut särky jotenkin piilolinsseihin vai ei. Yleislääkärin - kyllä, ehdin moistakin jo käydä tapaamassa tällä viikolla säryn jatkuessa - mukaan se voisi olla niiden aiheuttama reaktio. Särky ei ole vieläkään mennyt kokonaan ohi, vaikka onkin vähentynyt parin viime päivän aikana. Tällä hetkellä popsin lääkärin määräämiä antihistamiineja, jos säryn aiheuttaja olisi jokin piilolinsseissä ollut aine. Mutta johtui tämä särky piilolinsseistä tai ei, tarinan opetus on tämä: piilolinssit tulee ottaa vakavasti. Silmät ovat kuitenkin melkoisen herkät, ja tuskin kukaan niistä vapaaehtoisesti luopuisi. Älkää siis tehkö kuten minä ja pitäkö niitä linssejä väkisin päässä, vaikka itse tuntisitte, etteivät ne sovi silmiinne. Jos ihan oikeaoppisia ollaan, uudet linssithän tulisi testata optikon kanssa. Ei pääsisi syntymään tällaisia tilanteita...

Frostbiteen palataksemme, siellä tais olla joku sunnuntaikin? Silloin pyörin tosiaan paikalla Star Driverin Shingona. Otti Juusto pari kuvaakin minusta, mutta vähän myöhemmin tulin ajatelleekseni jotain...

"Hei, oliks mulla lasit päässä kuvissa?"

PS. Ajattelin vähän käväistä Kiotossa ja Tokiossa heinäkuun alkupuolella! Tekisi ehkä ihan vähän mieli tehdä mukaan eräs puku tai toinen, mutta luultavasti jää tekemättä, koska muut puvut ja matkatavaroiden painorajat jne. Eikä katana mahdu matkalaukkuun. Enkä oikeastaan haluaisi edes tehdä moista.

Viikonloppusuunnitelmia

Tarkoitukseni oli päättää pitkä blogihiljaisuuteni kertomalla tämän vuoden tulevista puvuista, mutta enpä saanut merkintää kirjoitettua ajoissa loppuun ja Desucon Frostbite koputtelee jo nurkan takana. Siispä lyhyt esittely viikonlopun puvuista!

Shinou & Daikenja / Kyou Kara Maou!

Lauantaina pyörin puvussa, jonka tekemistä muutama vuosi sitten pohdin. Osasyynä tekemättömyyteen taisi olla parin puuttuminen, mutta kun Juusto lupautui tekemään Shinoun tälle vuodelle, niin eihän siinä sit mitään! Itse siis Daikenjana. Puku ei ole vielä iiihan valmis, mutta tälle päivälle ei onneksi jäänyt hirveää urakkaa.

Sunnuntaille olin tekemässä vihdoin valmiiksi Persona 3:n päähenkilön pukuni, mutta ehkä olin laiska joululomalla ja päätin mieluummin käyttää enemmän aikaa yhteen pukuun kuin vähemmän aikaa kahteen. Siispä mukaan lähtee jo valmis puku.

Shingo Makiba / Star Driver

Shingon pukua en ole muistaakseni tainnut edes mainita koko blogissa, koska CosplayGaalasta jäi ehkä jotenkin vähän merkintä tekemättä, mutta valmis on ja Gaalassa tosiaan käytetty jo kertaalleen. Katsoin Star Driverin viime vuonna muistaakseni pari viikkoa Desun jälkeen ja kun tuoreessa muistissa oli vielä, millaista Cainin puvun pitäminen on, oli hereillä ajatus jonkun helpommin pidettävän puvun tekemisestä. Kinnostuin Shingosta heti tämän nähdessäni, koska ~mysteerinen mustahiuksinen mies~, ja päätin sarjan loppuun katsottuani toteuttaa puvun, vaikkei Shingo paljastunutkaan hirveän eeppiseksi tyypiksi. :-D Mutta tästä joskus lisää! Toivon mukaan.

Loppuun voisin todeta toimivani jälleen narikkavänkärinä. Tällöin molemmat hahmot saavat silmälasit, koska hommasin kerrankin värilliset piilarit, enkä tietty näe ilman vahvuuksia nenääni pidemmälle. Kyseiset piilarit eivät olleet ihan sitä, mitä kuvan perusteella toivoin, mutta täytyy tänään testata niitä ja toivoa parasta.

Tracon VI - vähemmän hengausta, enemmän backstagea

Kun asuntoani katsoi kaksi päivää sitten, huomasi turhankin selvästi, että joku oli vissiin vähän tehnyt jotain pukuja täällä viime viikolla. Nyt kun todisteet tästä on saatu pitkälti hävitettyä, tekisi suorastaan mieli jo aloittaa seuraavaa pukua! Luultavasti historia toistaa itseään ja näin ei käy, mutta tulosta odotellessa on hyvää aikaa palata hetkeksi Traconiin. Vorona mainitsikin jo useita asioita, joista meinasin sanoa - kummallista, eihän me oltu yhdessä kuin n. 99% ajasta! -, joten luvassa on osittaista toistoa.

Viime viikko oli perseestä. Monta kertaa teki mieli vain heittää puvut nurkkaan ja mennä nukkumaan, unohtaa koko Tracon. Mutta koska kyseinen tilanne on aina omaa syytäni, ei luovuttaminen ole niin helppoa - varsinkaan, jos toisella puvulla pitäisi kisata ja toisella ryhmäillä. Zagi ei onneksi aiheuttanut enää erityisemmin päänvaivaa, koska olin repinyt pukua kasaan jo elokuun alussa - meillä oli Vesperia-photoshoot Kotkassa, mutta voi vähän olla, että joku allekirjoittanut jätti keskeneräisen puvun kotiin ja heilui kameran takana puolet ajasta. ":D" Saattoi vähän ketuttaa, kun näki upean puiston, jossa oli tarkoitus kuvata. Youjiroa sen sijaan ommeltiin enemmän kuin tarpeeksi vielä viime päivinä, ja jäipä pari pikkujuttua ihan puuttumaankin toistaiseksi. Nyt kehtaa tunnustaa, kun kisa on jo ohi!

Kirottua itseäni ja aikaansaamattomuuttani muutaman päivän ajan oli vihdoin aika huokaista helpotuksesta ja suunnata perjantai-iltana Tampereelle Voronan kämpille. Koska oli jo myöhä, en jaksanut alkaa katsoa Bakumatsua loppuun - kolme jaksoa vieläkin näkemättä, ups - mutta hyvinhän junassa istuessa pari jaksoa meni. (Oikeasti olisin kyllä katsonut mieluummin jotain vähän vähemmän vakavaa, sen verran väsytti.)

Kuvaaja: Ella

Aamulla teimme Voronan kanssa jännän havainnon - jännitys loisti hyvinkin pitkälti poissaolollaan. Yleensä jännitän ihan pirusti heti herättyäni, mutta ehkä matalammalle asetetut tavoitteet tekivät tehtävänsä. Kyllä se jännitys sitten vähän ennen lavalle astelemista vihdoin iski, mutta sitä ennen saimme hoitaa tuomaroinnit ynnä muut pois alta kaikessa rauhassa. Lavaharjoituksetkin menivät odotettua paremmin, mitä nyt sandaalieni kärjet hajoilivat puolestani ja niitä sitten vähän korjailtiin ja teippailtiin backstagella. Viikko ennen kisaa tuli myös huomattua, että mokomat kapistukset ovat vähän liukkaat, mutta en sentään lentänyt väärässä kohtaa nurin lavalla. Mitä nyt jossain kohtaa vähän liukastelua harrastin. :D



Kuten Vorona jo totesi, palautetta otetaan mieluusti vastaan.

Karsinnoista minulla ei ole sen suurempaa sanottavaa tähän väliin, joten tyydyn toivottamaan kovasti onnea voittajille! Ansaitsitte sen, ja olette vähintäänkin loistava edustajapari Suomelle! \o/

Sunnuntaina oli sitten vihdoin aika hypätä mukaan Vesperia-porukkaan. Luvassa oli rento päivä - kuvaamista, ruokaa, hengausta... NOT. Keskipäivän aikoihin minut ja Vorona kutsuttiin mukaan nettipukukilpailuun, joten yhtäkkiä sitä vapaata aikaa ennen kisaa olikin kaksi ja puoli tuntia. Ryhmämme kolme puuttuvaa jäsentä saapuivat onneksi pian tämän jälkeen paikalle, joten saimme kuvat kuvattua ja subitkin saatiin ajoissa Voronan mainitsemasta kassaepisodista huolimatta. Niitä sitten syötiinkin vielä silloin, kun olimme jo kisaajajonossa odottamassa saliin pääsyä... Ryhmämme Estelle oli tosiaan myös mukana kisassa, kun agentit tämän bongasivat pienten Vesperia-kuvaustemme jälkeen. Vesperia taisikin olla kisan edustetuin lähdeteos, haha. Kisaan mukaan pääseminen tuntui aika siistiltä, mutta kaikkien kolmen mukaan pääseminen vielä siistimmältä!

Ylärivi: Duke, Raven, Yuri, Estelle, Judith, Zagi

Alarivi: Rita, Patty, Karol, Repede

Zagin kohdalla suurin ongelmani on ja tulee aina olemaan se helvetin peruukki ja irtoilevat blondit kuidut ilmeet. Minä kun en ole erityisen ilmeikäs ihminen, varsinkaan muiden ihmisten ja/tai kameran edessä - Zagi sen sijaan on täysin kaheli, eivätkä tämän ilmeet ole poikkeus. Yritin sitten aina välillä irvistellä kameralle, mutten todellakaan tiedä, mitä niistä kuvista tuli. Tuntemattomille ihmisille irvistely on myös vähän kyseenalaista, koska aina ei voi olla varma siitä, kuvaavatko nämä Vesperiaa vai Yuria ja sen kavereita vai värikästä ryhmää. Jälkeenpäin vähän harmittaa, etten vetänyt ilmeitä täysillä, mutta helppohan se nyt on sanoa - itse tilanteessa on ihan eri fiilis. Katsotaan, saanko kasattua itseni lokakuun puoliväliin mennessä, silloin kun olisi luvassa vielä yksi photoshoot iltaisessa Jyväskylässä.

Se Traconista nyt! Yritän saada puvuista kasaan omia merkintöjään ennemmin tai myöhemmin, nyt kun vihdoin olisi vaihteeksi jotain pukuja suunnilleen valmiina. Entäpä sen jälkeen? Ehkä CosplayGaalaa, viimeistään jotain talvista Desua. Pukusuunnitelmista puhutaan pidemmin sitten, kun niitä on vähän varmisteltu. Ensi vuosi näyttää kuitenkin hankalammalta kuin tämä vuosi, koska cosplay-motivaationi tuntuu viimein palailleen ja pukuvaihtoehtoja on taas enemmän kuin tarpeeksi! WCS-karsintoihin osallistuminen on suuri kysymysmerkki, sillä olen harkinnut puolen vuoden opiskelijavaihtoa ensi lukuvuodelle. Mutta näistä tosiaan lisää sitten, kun tiedän itsekin enemmän.

_{PS. Olis meillä kyllä jo yksi ideakin mahdollista karsintoihin osallistumista silmällä pitäen...}

Desucon - liikkumisvaikeuksia ja hermostuneisuutta

No niin, saanpahan minäkin vihdoin aikaan merkintää Desuconista. Viivästyminen johtuu siitä, että olin viime viikon poissa kotoa, ja palattuani tänne rakas näyttöni ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Mutta nyt se on, uuden kaapelin ansiosta. \o/

Tämän vuoden Desucon sujui omalta osaltani hieman erilaisissa tunnelmissa viime vuosiin nähden. Narikkavänkäröinnin sijaan päädyin tänä vuonna pitämään sunnuntaina luentoa Minnan kanssa, mikä mahdollisti lauantaille vaikeasti pidettävän puvun. Ja kuten viime merkinnässä totesinkin, sunnuntaina jatkoin luonnollisesti Tales-linjalla, vaikkei Peony päässytkään kolmatta kertaa mukaan. Ihan hyvä vaan, kun tuota peruukiksi kutsuttua takkukasaa katselee.

Oliko Cainin puku sitten hyvä valinta lauantain puvuksi? Jälkeenpäin ajatellen: kyllä. Lauantaina ajatellen: suurelta osin ei. Olin näemmä jo iloisesti unohtanut, millaista kyseisen puvun pitäminen on. Liikkuvuus luonnollisesti rajoittuu aika reippaasti, ja sen muistinkin, mutta unohdin esimerkiksi viitan olkapäihin kohdistavan painon. Asiaa ei myöskään auttanut se, että uusi selkäpanssarin pääkalloni painoi huomattavasti alkuperäistä enemmän. Tämä aiheutti sen, että viitta valui aika tehokkaasti alas, ja jouduin vähän väliä kiusaamaan Isaak Fernand von Voronaa, jotta tämä nostaisi viittaa. Jos siis näytin jollekulle hapanta naamaa, se johtui vain ja ainoastaan siitä, että pukuni ei ollut se mukavin pitää päällä. Ja oikeastaan vielä enemmän siitä viitan valumisesta, koska tunsin näyttäväni kovin tyhmältä, kun ylimmät siivet olivat lapaluiden sijaan jossain keskellä selkää. Oli hyvin turhauttavaa olla puvussa, jonka halusi saada näyttämään mahdollisimman hyvältä, mutta käytännössä homma ei vain toiminut ihan niin kuin olisi kuvitellut. Lopulta otinkin viitan pois jo joskus kolmen jälkeen, vaikka alkuperäinen suunnitelmani oli pitää koko pukua päällä loppuun asti.

Saumavaahtoa (tunnetaan myös nimellä uretaani), kittiä, gessoa, maalia. Kitti oli tosiaan vähän turhan painava päällystysmateriaali, mutten keksinyt tähän hätään mitään muuta. Rautalangat puolestaan olivat varakeino magneettilukolle, ja tulivatkin ihan hyödyllisiksi lukon poksahtaessa auki muutamaan otteeseen. Kallo ei ole kuvassa vielä loppuun asti maalattu, mutta ei just nyt jaksa mennä ottamaan kuvaa siitä.

Pukuvaikeuksistani johtuen en sitten päätynyt katsomaan yhtäkään ohjelmaa lauantaina, vaan vietin suurimman osan päivästä istuen Metsähallin nurkassa. EuroCosplay-karsinnat olisi ollut ihan kiva nähdä, mutten edes harkinnut sinne menemistä puvussa, joka vie vähintään kolme penkkiä tilaa. Mutta kuten jo totesin, näin jälkeenpäin minua ei harmita - Cainin puku oli sen verran suuri projekti, että oli mukavaa päästä vihdoin käyttämään sitä conissa.

Posevaihtoehtoja on monta, kun toinen osapuoli ei pysty erityisemmin liikkumaan ja on vielä liian lyhytkin toiseen verrattuna. :---D Kuvista vastaa Juusto, jollei toisin mainita. Kameroita tosin oli kaksi, joten katsomme ovelasti eri linsseihin. Otin muuten huomiooni Biitin kommentin ja hankin valkoisen jälkeen vaaleimman löytämäni kasvovärin. (Ylimääräinen punainen nauha puvussani on tyylikkäästi selkäpuolelle käännetty badge.)

Trinity Blood -pukujamme ei ikävä kyllä ole vieläkään shootattu kunnolla, ja Desussakin ehdimme ottaa vain kourallisen kuvia ennen kuin alkoi vaihteeksi sataa. Ns. oikea photoshoot on kyllä vielä suunnitelmissa, sillä minua saattaisi vaikka harmittaa, jos tällaisesta puvusta ei saa kunnon kuvia. Valitettavasti pukuni ei ole enää elämänsä kunnossa - erityisesti mattohitsauslangoista on hinkkautunut maalia irti joistakin kohtaa, ja hävitinpä yhden vyöstä roikkuvan osankin kokonaan Desussa. (Puuttui jo yllä olevassa kuvassa.) Puku on myös käytännössä korjauskelvoton, sillä olemassa olevia osia ei voi sprayata enää uudestaan, ja uuttakaan hävinnyttä osaa varten sitä spray-maalia ei yksinkertaisesti ole. Kyseistä osaa ei siis joko ole enää tulossa, tai vaihtoehtoisesti se on vaaleampi kuin muut osat. Sama koskee korjausmaalauksia. Meillä on myös hieman ongelmia kuvauspaikan ja kuvaajan suhteen - pukuni vieminen Jyväskylän ulkopuolelle on aina oma projektinsa, ja kuvaajamme taas ei vietä kesäänsä Jyväskylässä. Onpa ongelmana tosiaan ihan sekin, missä ihmeessä täällä voisi kuvata, tai missään muuallakaan. Kirkko olisi kiva, mutta edes minä en kehtaa mennä kirkkoon puvussa, jossa on kuusi siipeä ja muuta mukavaa.

Palatakseni jopa ihan aiheeseen siirryn Cainin pohtimisesta Desu-sunnuntaihin! Alkupäivästä pyörin siis paikalla Mapen Zelos Wilder -puvussa Tales of -luentomme takia. Näpertelyinnossani väsäsin pukuun sen, öh, lapaluiden kohdalla olevan jutun, jotta sain valita vapaasti kiinnitysmekanismin. Cainin jälkeen oli äärimmäisen vapauttavaa pitää päällä pukua, jota ei tarvitse olla vahtimassa joka ikinen hetki. Sen sijaan törmäsin erääseen puvusta riippumattomaan ongelmaan heti ensimmäisen kameran ilmestyessä kuvaamaan - inhoan hymyillä kuvissa, enkä ole siinä erityisen hyväkään. Ensimmäinen kuva menikin siis perusvakavalla ilmeellä, mutta muutamassa muussa otetussa kuvassa yritin sitten tsempata ja hymyillä väkinäiseltä näyttämisen uhallakin. Se oli erityisen vaikeaa kuvatessamme pientä Tales-porukkaamme ulkona, koska auringonpaiste ei juurikaan helpota ilmeiden kanssa työskentelyä.

Laiturikuva, pakollinen Desu-perinne! Decus, Zelos, Jade, Alice.

Decuksen ilme. :---D

Olin muutenkin hieman ulapalla Zeloksen kanssa, sillä vaikka tiedänkin hahmon pääpiirteet, en ollut ennen conia pelannut Tales of Symphoniaa muutamaa tuntia enempää ja olin melko hukassa esimerkiksi poseerauksen kanssa. (Ilmeeni, kun haluaisin melkein tehdä kyseisen puvun itsekin ihan vain sen käyttömukavuuden takia.) Viime päivien Symphonian tykittäminen ei tosin olisi ehkä mainittavasti auttanut, koska olen vain pelannut ja pelannut keskittymättä sen kummemmin cospaukseen liittyviin asioihin. Mitä nyt olen kävellyt ympäri asuntoa ja pohtinut, miten Yggdrasillin siivet saisi järkevästi tehtyä ja kiinnitettyä selkään, ja ehkä vähän tutkaillut paria muutakin pukua. :D

Itse luento menikin sitten odotettua paremmin! En ole koskaan erityisemmin pitänyt minkään valtakunnan esitelmien ja vastaavien pitämisestä, joten jännitin tapausta tiistaista lähtien ja pelkäsin epäonnistuvani täysin. Yllättävää kyllä jännitys katosi perjantai-iltana koska Cainin puvun hienosäätäminen oli niin vittumaista, ja sunnuntaiaamuna olinkin lähinnä hyvällä tavalla hermostunut ja enemmänkin innoissani. Asiaa varmasti auttoi myös se, että pystyimme istumaan luennon ajan - ei ollut niin koulumainen fiilis. Toki muutamaan otteeseen teki mieli naamapalmuilla, kun huomasi selittävänsä jonkin asian turhan vaikeasti tai toistavansa jotain sanaa liian usein, mutta kaiken kaikkiaan homma oli lähinnä hauskaa. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että saliin ilmestyi niinkin paljon ihmisiä, ja saimme jopa pari kysymystä luennon lopuksi. Joku ihan oikeasti kuunteli! \o/ Oli myös hauska huomata, että ainakin osa ihmisistä selkeästi tunsi sarjan etukäteen. Missä kivenkoloissa te Tales-pelaajat oikein piileksitte?

Ihmisiä! Kuvaaja: Veera Kontiokari.

Kiitos siis kaikille luentoamme kuunnelleille, palautettakin saa antaa jos joku tätä lukeva eksyi paikalle! Ensi vuonna sitten jatkoluento Linear Motion Battle Systemistä eiku. Mutta ainakin kaikki 3DS:n omistavat ostavat loppuvuodesta vihdoin Eurooppaan saapuvan Tales of the Abyssin, ja ensi vuonna PS3-pelaajat hankkivat Tales of Graces f:n, eikö niin? Ja ihan vain brassaillakseni on mainittava, että ennakkotilasin syyskuussa Japanissa julkaistavan Tales of Xillian, koska olen liian perso ennakkotilausbonuksille.

Luennon ja pikaisen minishootin jälkeen lähdin vaihtamaan vaatetustani, kuten viime merkinnässä jo uhkailinkin. Heitin siis päälleni viime vuonna Tokiosta mukaan tarttuneen... takin? sekä mustan peruukin, ja täydensin asun kaapista löytyvillä vanhemmilla vaatekappaleilla.

Kerrankin katsoin peiliin ennen ulos lähtemistä.

Sunnuntainakin mahdollisesti kiinnostavat ohjelmat jäivät sitten muun säätämisen alle, joten ainoaksi katsomakseni ohjelmakseni jäi viime vuoden tavoin päättäjäiset. Eeppiset olivat, tuttuun Desu-tyyliin. Kokeillaan sitten taas ensi vuonna, josko vihdoinkin näkisi vaikka EuroCosplay-karsinnat ja ehkä jotain muutakin ohjelmaa. Desucon Frostbite täytyy myös käydä kokemassa!

Seuraavana olisi sitten vuorossa Tracon kera WCS-karsintojen ja Tales of Vesperia -ryhmän. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ihan oikeasti, koska tällä kertaa puvut saisivat tulla valmiiksikin. En halua nähdä sitä päivää, kun joudun jättämään kisan tai ryhmän väliin aikaansaamattomuuteni takia. Ja ihan vain teidän kiusaksenne jätän kisapuvun salaisuudeksi Traconiin asti. >:3

Hyvä suunnitelma, vain vesitiivisteet uupuivat

Merkinnän alun kunniaksi mainos kaikille japanilaisten roolipelien ystäville (sekä tietenkin muuten vaan asiasta kiinnostuneille!): jos ensi viikon suunnitelmiinne kuuluu Desu-sunnuntai, on Kuusi-salissa luvassa Tales-aiheinen luento klo 11:30-13:00. Kyllähän teitä kiinnostaa enemmän aluekoodeilla rasitettu pelisarja kuin parit kunniavieraat, eikö vain? Luennon pääosaa näyttelevät pääsarjan pelit, mutta mukaan mahtuu myös niin Escort-pelejä, taistelusysteemiä kuin muutakin sälää! Toisin sanoen vähän kaikkea, sillä ideana olikin esitellä sarjaa sitä vähemmän tunteville. Luvassa ei siis ole esimerkiksi syvällistä analyysia taistelusysteemin variaatioiden paremmuudesta, vaikka aiheesta oman luentonsa saisikin.

Sitten itse aiheeseen.

Viime aikoina minulla on ollut kovasti sellainen tunne, että olen joko laiskistunut entisestään viime vuodesta tai jostain syystä pukujen tekeminen yskii muuten vaan turhan paljon. Suomeksi sanottuna se Zagi on erittäin pitkälti kankaina ja erinäisinä palasina, eikä se ole kasautumassa Desuconiin mennessä. Suurimpana syynä tähän on Bakan jälkeen vallan ottanut "tässähän on vaikka kuinka paljon aikaa seuraavaan coniin!"-fiilis, josta karusti havahduin noin puolitoista viikkoa sitten ja huomasin, että tästähän voi seurata ongelmia. Ja kun Minnakin (Tales-luennon keksijä ja toinen pitäjä) totesi, ettei tämän Vesperia-puku näyttäydy Desuconissa, puvuntekomotivaationi romahti jokseenkin kasaan. Tällä hetkellä siihen vaikuttaa myös lamauttava helle, mutta kyllä minä Cainille sen uuden pääkallon tässä vielä ehdin... Aion nyt tosiaan raahata kyseisen puvun Desuun lauantaiksi, kun sain logistiikkasolmut aukaistua. Varoitan jo valmiiksi, etten oikein koskaan muista niitä siipipareja kääntyessäni ympäri. Jos ne siis yllättäen tervehtivät teitä, olkaa kilttejä älkääkä katkoko niitä. :D

Mitä sunnuntaihin tulee, hätä ei ole Zagin näköinen! Minullahan on jo kaapissa pari Tales-pukua, ja Peony-pukuni sopisi oikein hyvin Minnan Jade-puvun kanssa. (Tales of the Abyssia tuntemattomille: Peony on keisari ja Jade on tämän valtakunnan eversti sekä Peonyn läheinen lapsuudenystävä.) Peonyn kohdalla ongelmana on vain se, että kolmen conin (mm. molemmat aikaisemmat Desut!) ja parin shootin jälkeen kyseinen puku alkaa hiljalleen tuntua nähdyltä. Siispä vedimme hihasta suunnitelman X, ja lainasimme tällä hetkellä Japanissa vaihtarina oleilevan Mapen parin vuoden takaisin Zelos-puvun! Kiitokset siis tälle puvun lainaamisesta~

Zelos Wilder / Tales of Symphonia

Zeloksen valinnalle on myös ihan oikeasti syy. Syy nimeltään Viva - Tales of!. Viva - Tales of! on kokoelma jonkin sortin haastatteluja/puheohjelmia, jotka on toteutettu pelisarjan skittityyliin ja jota juontavat Jade sekä Zelos. Me emme tosin nähdäkseni aio trollata ketään, toisin kuin itse juontajat...

Jadetroll'd. (Kyllä, viittaan Jaderolliin.)

Muuta syytä Zeloksen valinnalle ei sitten oikeastaan olekaan. Hahmotietämykseni perustuu pitkälti juurikin tämän juontoihin, ja niiden perusteella Zelos putoaa kategoriaan "kanssani luonteellisesti yhteensopimattomat hahmot". Toisaalta Zelos ei ole yhtä paha kuin Zagi, koska Zagi on... ... No, siitä sitten joskus myöhemmin. Nyt mennään Zeloksena ainakin osa päivästä - vaihdan mahdollisesti puvun pois päältäni joskus luennon jälkeen. Jos näin teen, voi minua mahdollisesti bongata sen jälkeen jommassa kummassa japsitakissani ja mahdollisesti myös toisen peruukin alta. Kyllä, kaikki on mahdollista.

Desuconissa näkyillään!