Tracon VI - vähemmän hengausta, enemmän backstagea

Kun asuntoani katsoi kaksi päivää sitten, huomasi turhankin selvästi, että joku oli vissiin vähän tehnyt jotain pukuja täällä viime viikolla. Nyt kun todisteet tästä on saatu pitkälti hävitettyä, tekisi suorastaan mieli jo aloittaa seuraavaa pukua! Luultavasti historia toistaa itseään ja näin ei käy, mutta tulosta odotellessa on hyvää aikaa palata hetkeksi Traconiin. Vorona mainitsikin jo useita asioita, joista meinasin sanoa - kummallista, eihän me oltu yhdessä kuin n. 99% ajasta! -, joten luvassa on osittaista toistoa.

Viime viikko oli perseestä. Monta kertaa teki mieli vain heittää puvut nurkkaan ja mennä nukkumaan, unohtaa koko Tracon. Mutta koska kyseinen tilanne on aina omaa syytäni, ei luovuttaminen ole niin helppoa - varsinkaan, jos toisella puvulla pitäisi kisata ja toisella ryhmäillä. Zagi ei onneksi aiheuttanut enää erityisemmin päänvaivaa, koska olin repinyt pukua kasaan jo elokuun alussa - meillä oli Vesperia-photoshoot Kotkassa, mutta voi vähän olla, että joku allekirjoittanut jätti keskeneräisen puvun kotiin ja heilui kameran takana puolet ajasta. ":D" Saattoi vähän ketuttaa, kun näki upean puiston, jossa oli tarkoitus kuvata. Youjiroa sen sijaan ommeltiin enemmän kuin tarpeeksi vielä viime päivinä, ja jäipä pari pikkujuttua ihan puuttumaankin toistaiseksi. Nyt kehtaa tunnustaa, kun kisa on jo ohi!

Kirottua itseäni ja aikaansaamattomuuttani muutaman päivän ajan oli vihdoin aika huokaista helpotuksesta ja suunnata perjantai-iltana Tampereelle Voronan kämpille. Koska oli jo myöhä, en jaksanut alkaa katsoa Bakumatsua loppuun - kolme jaksoa vieläkin näkemättä, ups - mutta hyvinhän junassa istuessa pari jaksoa meni. (Oikeasti olisin kyllä katsonut mieluummin jotain vähän vähemmän vakavaa, sen verran väsytti.)

Kuvaaja: Ella

Aamulla teimme Voronan kanssa jännän havainnon - jännitys loisti hyvinkin pitkälti poissaolollaan. Yleensä jännitän ihan pirusti heti herättyäni, mutta ehkä matalammalle asetetut tavoitteet tekivät tehtävänsä. Kyllä se jännitys sitten vähän ennen lavalle astelemista vihdoin iski, mutta sitä ennen saimme hoitaa tuomaroinnit ynnä muut pois alta kaikessa rauhassa. Lavaharjoituksetkin menivät odotettua paremmin, mitä nyt sandaalieni kärjet hajoilivat puolestani ja niitä sitten vähän korjailtiin ja teippailtiin backstagella. Viikko ennen kisaa tuli myös huomattua, että mokomat kapistukset ovat vähän liukkaat, mutta en sentään lentänyt väärässä kohtaa nurin lavalla. Mitä nyt jossain kohtaa vähän liukastelua harrastin. :D



Kuten Vorona jo totesi, palautetta otetaan mieluusti vastaan.

Karsinnoista minulla ei ole sen suurempaa sanottavaa tähän väliin, joten tyydyn toivottamaan kovasti onnea voittajille! Ansaitsitte sen, ja olette vähintäänkin loistava edustajapari Suomelle! \o/

Sunnuntaina oli sitten vihdoin aika hypätä mukaan Vesperia-porukkaan. Luvassa oli rento päivä - kuvaamista, ruokaa, hengausta... NOT. Keskipäivän aikoihin minut ja Vorona kutsuttiin mukaan nettipukukilpailuun, joten yhtäkkiä sitä vapaata aikaa ennen kisaa olikin kaksi ja puoli tuntia. Ryhmämme kolme puuttuvaa jäsentä saapuivat onneksi pian tämän jälkeen paikalle, joten saimme kuvat kuvattua ja subitkin saatiin ajoissa Voronan mainitsemasta kassaepisodista huolimatta. Niitä sitten syötiinkin vielä silloin, kun olimme jo kisaajajonossa odottamassa saliin pääsyä... Ryhmämme Estelle oli tosiaan myös mukana kisassa, kun agentit tämän bongasivat pienten Vesperia-kuvaustemme jälkeen. Vesperia taisikin olla kisan edustetuin lähdeteos, haha. Kisaan mukaan pääseminen tuntui aika siistiltä, mutta kaikkien kolmen mukaan pääseminen vielä siistimmältä!

Ylärivi: Duke, Raven, Yuri, Estelle, Judith, Zagi

Alarivi: Rita, Patty, Karol, Repede

Zagin kohdalla suurin ongelmani on ja tulee aina olemaan se helvetin peruukki ja irtoilevat blondit kuidut ilmeet. Minä kun en ole erityisen ilmeikäs ihminen, varsinkaan muiden ihmisten ja/tai kameran edessä - Zagi sen sijaan on täysin kaheli, eivätkä tämän ilmeet ole poikkeus. Yritin sitten aina välillä irvistellä kameralle, mutten todellakaan tiedä, mitä niistä kuvista tuli. Tuntemattomille ihmisille irvistely on myös vähän kyseenalaista, koska aina ei voi olla varma siitä, kuvaavatko nämä Vesperiaa vai Yuria ja sen kavereita vai värikästä ryhmää. Jälkeenpäin vähän harmittaa, etten vetänyt ilmeitä täysillä, mutta helppohan se nyt on sanoa - itse tilanteessa on ihan eri fiilis. Katsotaan, saanko kasattua itseni lokakuun puoliväliin mennessä, silloin kun olisi luvassa vielä yksi photoshoot iltaisessa Jyväskylässä.

Se Traconista nyt! Yritän saada puvuista kasaan omia merkintöjään ennemmin tai myöhemmin, nyt kun vihdoin olisi vaihteeksi jotain pukuja suunnilleen valmiina. Entäpä sen jälkeen? Ehkä CosplayGaalaa, viimeistään jotain talvista Desua. Pukusuunnitelmista puhutaan pidemmin sitten, kun niitä on vähän varmisteltu. Ensi vuosi näyttää kuitenkin hankalammalta kuin tämä vuosi, koska cosplay-motivaationi tuntuu viimein palailleen ja pukuvaihtoehtoja on taas enemmän kuin tarpeeksi! WCS-karsintoihin osallistuminen on suuri kysymysmerkki, sillä olen harkinnut puolen vuoden opiskelijavaihtoa ensi lukuvuodelle. Mutta näistä tosiaan lisää sitten, kun tiedän itsekin enemmän.

_{PS. Olis meillä kyllä jo yksi ideakin mahdollista karsintoihin osallistumista silmällä pitäen...}

Desucon - liikkumisvaikeuksia ja hermostuneisuutta

No niin, saanpahan minäkin vihdoin aikaan merkintää Desuconista. Viivästyminen johtuu siitä, että olin viime viikon poissa kotoa, ja palattuani tänne rakas näyttöni ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Mutta nyt se on, uuden kaapelin ansiosta. \o/

Tämän vuoden Desucon sujui omalta osaltani hieman erilaisissa tunnelmissa viime vuosiin nähden. Narikkavänkäröinnin sijaan päädyin tänä vuonna pitämään sunnuntaina luentoa Minnan kanssa, mikä mahdollisti lauantaille vaikeasti pidettävän puvun. Ja kuten viime merkinnässä totesinkin, sunnuntaina jatkoin luonnollisesti Tales-linjalla, vaikkei Peony päässytkään kolmatta kertaa mukaan. Ihan hyvä vaan, kun tuota peruukiksi kutsuttua takkukasaa katselee.

Oliko Cainin puku sitten hyvä valinta lauantain puvuksi? Jälkeenpäin ajatellen: kyllä. Lauantaina ajatellen: suurelta osin ei. Olin näemmä jo iloisesti unohtanut, millaista kyseisen puvun pitäminen on. Liikkuvuus luonnollisesti rajoittuu aika reippaasti, ja sen muistinkin, mutta unohdin esimerkiksi viitan olkapäihin kohdistavan painon. Asiaa ei myöskään auttanut se, että uusi selkäpanssarin pääkalloni painoi huomattavasti alkuperäistä enemmän. Tämä aiheutti sen, että viitta valui aika tehokkaasti alas, ja jouduin vähän väliä kiusaamaan Isaak Fernand von Voronaa, jotta tämä nostaisi viittaa. Jos siis näytin jollekulle hapanta naamaa, se johtui vain ja ainoastaan siitä, että pukuni ei ollut se mukavin pitää päällä. Ja oikeastaan vielä enemmän siitä viitan valumisesta, koska tunsin näyttäväni kovin tyhmältä, kun ylimmät siivet olivat lapaluiden sijaan jossain keskellä selkää. Oli hyvin turhauttavaa olla puvussa, jonka halusi saada näyttämään mahdollisimman hyvältä, mutta käytännössä homma ei vain toiminut ihan niin kuin olisi kuvitellut. Lopulta otinkin viitan pois jo joskus kolmen jälkeen, vaikka alkuperäinen suunnitelmani oli pitää koko pukua päällä loppuun asti.

Saumavaahtoa (tunnetaan myös nimellä uretaani), kittiä, gessoa, maalia. Kitti oli tosiaan vähän turhan painava päällystysmateriaali, mutten keksinyt tähän hätään mitään muuta. Rautalangat puolestaan olivat varakeino magneettilukolle, ja tulivatkin ihan hyödyllisiksi lukon poksahtaessa auki muutamaan otteeseen. Kallo ei ole kuvassa vielä loppuun asti maalattu, mutta ei just nyt jaksa mennä ottamaan kuvaa siitä.

Pukuvaikeuksistani johtuen en sitten päätynyt katsomaan yhtäkään ohjelmaa lauantaina, vaan vietin suurimman osan päivästä istuen Metsähallin nurkassa. EuroCosplay-karsinnat olisi ollut ihan kiva nähdä, mutten edes harkinnut sinne menemistä puvussa, joka vie vähintään kolme penkkiä tilaa. Mutta kuten jo totesin, näin jälkeenpäin minua ei harmita - Cainin puku oli sen verran suuri projekti, että oli mukavaa päästä vihdoin käyttämään sitä conissa.

Posevaihtoehtoja on monta, kun toinen osapuoli ei pysty erityisemmin liikkumaan ja on vielä liian lyhytkin toiseen verrattuna. :---D Kuvista vastaa Juusto, jollei toisin mainita. Kameroita tosin oli kaksi, joten katsomme ovelasti eri linsseihin. Otin muuten huomiooni Biitin kommentin ja hankin valkoisen jälkeen vaaleimman löytämäni kasvovärin. (Ylimääräinen punainen nauha puvussani on tyylikkäästi selkäpuolelle käännetty badge.)

Trinity Blood -pukujamme ei ikävä kyllä ole vieläkään shootattu kunnolla, ja Desussakin ehdimme ottaa vain kourallisen kuvia ennen kuin alkoi vaihteeksi sataa. Ns. oikea photoshoot on kyllä vielä suunnitelmissa, sillä minua saattaisi vaikka harmittaa, jos tällaisesta puvusta ei saa kunnon kuvia. Valitettavasti pukuni ei ole enää elämänsä kunnossa - erityisesti mattohitsauslangoista on hinkkautunut maalia irti joistakin kohtaa, ja hävitinpä yhden vyöstä roikkuvan osankin kokonaan Desussa. (Puuttui jo yllä olevassa kuvassa.) Puku on myös käytännössä korjauskelvoton, sillä olemassa olevia osia ei voi sprayata enää uudestaan, ja uuttakaan hävinnyttä osaa varten sitä spray-maalia ei yksinkertaisesti ole. Kyseistä osaa ei siis joko ole enää tulossa, tai vaihtoehtoisesti se on vaaleampi kuin muut osat. Sama koskee korjausmaalauksia. Meillä on myös hieman ongelmia kuvauspaikan ja kuvaajan suhteen - pukuni vieminen Jyväskylän ulkopuolelle on aina oma projektinsa, ja kuvaajamme taas ei vietä kesäänsä Jyväskylässä. Onpa ongelmana tosiaan ihan sekin, missä ihmeessä täällä voisi kuvata, tai missään muuallakaan. Kirkko olisi kiva, mutta edes minä en kehtaa mennä kirkkoon puvussa, jossa on kuusi siipeä ja muuta mukavaa.

Palatakseni jopa ihan aiheeseen siirryn Cainin pohtimisesta Desu-sunnuntaihin! Alkupäivästä pyörin siis paikalla Mapen Zelos Wilder -puvussa Tales of -luentomme takia. Näpertelyinnossani väsäsin pukuun sen, öh, lapaluiden kohdalla olevan jutun, jotta sain valita vapaasti kiinnitysmekanismin. Cainin jälkeen oli äärimmäisen vapauttavaa pitää päällä pukua, jota ei tarvitse olla vahtimassa joka ikinen hetki. Sen sijaan törmäsin erääseen puvusta riippumattomaan ongelmaan heti ensimmäisen kameran ilmestyessä kuvaamaan - inhoan hymyillä kuvissa, enkä ole siinä erityisen hyväkään. Ensimmäinen kuva menikin siis perusvakavalla ilmeellä, mutta muutamassa muussa otetussa kuvassa yritin sitten tsempata ja hymyillä väkinäiseltä näyttämisen uhallakin. Se oli erityisen vaikeaa kuvatessamme pientä Tales-porukkaamme ulkona, koska auringonpaiste ei juurikaan helpota ilmeiden kanssa työskentelyä.

Laiturikuva, pakollinen Desu-perinne! Decus, Zelos, Jade, Alice.

Decuksen ilme. :---D

Olin muutenkin hieman ulapalla Zeloksen kanssa, sillä vaikka tiedänkin hahmon pääpiirteet, en ollut ennen conia pelannut Tales of Symphoniaa muutamaa tuntia enempää ja olin melko hukassa esimerkiksi poseerauksen kanssa. (Ilmeeni, kun haluaisin melkein tehdä kyseisen puvun itsekin ihan vain sen käyttömukavuuden takia.) Viime päivien Symphonian tykittäminen ei tosin olisi ehkä mainittavasti auttanut, koska olen vain pelannut ja pelannut keskittymättä sen kummemmin cospaukseen liittyviin asioihin. Mitä nyt olen kävellyt ympäri asuntoa ja pohtinut, miten Yggdrasillin siivet saisi järkevästi tehtyä ja kiinnitettyä selkään, ja ehkä vähän tutkaillut paria muutakin pukua. :D

Itse luento menikin sitten odotettua paremmin! En ole koskaan erityisemmin pitänyt minkään valtakunnan esitelmien ja vastaavien pitämisestä, joten jännitin tapausta tiistaista lähtien ja pelkäsin epäonnistuvani täysin. Yllättävää kyllä jännitys katosi perjantai-iltana koska Cainin puvun hienosäätäminen oli niin vittumaista, ja sunnuntaiaamuna olinkin lähinnä hyvällä tavalla hermostunut ja enemmänkin innoissani. Asiaa varmasti auttoi myös se, että pystyimme istumaan luennon ajan - ei ollut niin koulumainen fiilis. Toki muutamaan otteeseen teki mieli naamapalmuilla, kun huomasi selittävänsä jonkin asian turhan vaikeasti tai toistavansa jotain sanaa liian usein, mutta kaiken kaikkiaan homma oli lähinnä hauskaa. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että saliin ilmestyi niinkin paljon ihmisiä, ja saimme jopa pari kysymystä luennon lopuksi. Joku ihan oikeasti kuunteli! \o/ Oli myös hauska huomata, että ainakin osa ihmisistä selkeästi tunsi sarjan etukäteen. Missä kivenkoloissa te Tales-pelaajat oikein piileksitte?

Ihmisiä! Kuvaaja: Veera Kontiokari.

Kiitos siis kaikille luentoamme kuunnelleille, palautettakin saa antaa jos joku tätä lukeva eksyi paikalle! Ensi vuonna sitten jatkoluento Linear Motion Battle Systemistä eiku. Mutta ainakin kaikki 3DS:n omistavat ostavat loppuvuodesta vihdoin Eurooppaan saapuvan Tales of the Abyssin, ja ensi vuonna PS3-pelaajat hankkivat Tales of Graces f:n, eikö niin? Ja ihan vain brassaillakseni on mainittava, että ennakkotilasin syyskuussa Japanissa julkaistavan Tales of Xillian, koska olen liian perso ennakkotilausbonuksille.

Luennon ja pikaisen minishootin jälkeen lähdin vaihtamaan vaatetustani, kuten viime merkinnässä jo uhkailinkin. Heitin siis päälleni viime vuonna Tokiosta mukaan tarttuneen... takin? sekä mustan peruukin, ja täydensin asun kaapista löytyvillä vanhemmilla vaatekappaleilla.

Kerrankin katsoin peiliin ennen ulos lähtemistä.

Sunnuntainakin mahdollisesti kiinnostavat ohjelmat jäivät sitten muun säätämisen alle, joten ainoaksi katsomakseni ohjelmakseni jäi viime vuoden tavoin päättäjäiset. Eeppiset olivat, tuttuun Desu-tyyliin. Kokeillaan sitten taas ensi vuonna, josko vihdoinkin näkisi vaikka EuroCosplay-karsinnat ja ehkä jotain muutakin ohjelmaa. Desucon Frostbite täytyy myös käydä kokemassa!

Seuraavana olisi sitten vuorossa Tracon kera WCS-karsintojen ja Tales of Vesperia -ryhmän. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ihan oikeasti, koska tällä kertaa puvut saisivat tulla valmiiksikin. En halua nähdä sitä päivää, kun joudun jättämään kisan tai ryhmän väliin aikaansaamattomuuteni takia. Ja ihan vain teidän kiusaksenne jätän kisapuvun salaisuudeksi Traconiin asti. >:3

Hyvä suunnitelma, vain vesitiivisteet uupuivat

Merkinnän alun kunniaksi mainos kaikille japanilaisten roolipelien ystäville (sekä tietenkin muuten vaan asiasta kiinnostuneille!): jos ensi viikon suunnitelmiinne kuuluu Desu-sunnuntai, on Kuusi-salissa luvassa Tales-aiheinen luento klo 11:30-13:00. Kyllähän teitä kiinnostaa enemmän aluekoodeilla rasitettu pelisarja kuin parit kunniavieraat, eikö vain? Luennon pääosaa näyttelevät pääsarjan pelit, mutta mukaan mahtuu myös niin Escort-pelejä, taistelusysteemiä kuin muutakin sälää! Toisin sanoen vähän kaikkea, sillä ideana olikin esitellä sarjaa sitä vähemmän tunteville. Luvassa ei siis ole esimerkiksi syvällistä analyysia taistelusysteemin variaatioiden paremmuudesta, vaikka aiheesta oman luentonsa saisikin.

Sitten itse aiheeseen.

Viime aikoina minulla on ollut kovasti sellainen tunne, että olen joko laiskistunut entisestään viime vuodesta tai jostain syystä pukujen tekeminen yskii muuten vaan turhan paljon. Suomeksi sanottuna se Zagi on erittäin pitkälti kankaina ja erinäisinä palasina, eikä se ole kasautumassa Desuconiin mennessä. Suurimpana syynä tähän on Bakan jälkeen vallan ottanut "tässähän on vaikka kuinka paljon aikaa seuraavaan coniin!"-fiilis, josta karusti havahduin noin puolitoista viikkoa sitten ja huomasin, että tästähän voi seurata ongelmia. Ja kun Minnakin (Tales-luennon keksijä ja toinen pitäjä) totesi, ettei tämän Vesperia-puku näyttäydy Desuconissa, puvuntekomotivaationi romahti jokseenkin kasaan. Tällä hetkellä siihen vaikuttaa myös lamauttava helle, mutta kyllä minä Cainille sen uuden pääkallon tässä vielä ehdin... Aion nyt tosiaan raahata kyseisen puvun Desuun lauantaiksi, kun sain logistiikkasolmut aukaistua. Varoitan jo valmiiksi, etten oikein koskaan muista niitä siipipareja kääntyessäni ympäri. Jos ne siis yllättäen tervehtivät teitä, olkaa kilttejä älkääkä katkoko niitä. :D

Mitä sunnuntaihin tulee, hätä ei ole Zagin näköinen! Minullahan on jo kaapissa pari Tales-pukua, ja Peony-pukuni sopisi oikein hyvin Minnan Jade-puvun kanssa. (Tales of the Abyssia tuntemattomille: Peony on keisari ja Jade on tämän valtakunnan eversti sekä Peonyn läheinen lapsuudenystävä.) Peonyn kohdalla ongelmana on vain se, että kolmen conin (mm. molemmat aikaisemmat Desut!) ja parin shootin jälkeen kyseinen puku alkaa hiljalleen tuntua nähdyltä. Siispä vedimme hihasta suunnitelman X, ja lainasimme tällä hetkellä Japanissa vaihtarina oleilevan Mapen parin vuoden takaisin Zelos-puvun! Kiitokset siis tälle puvun lainaamisesta~

Zelos Wilder / Tales of Symphonia

Zeloksen valinnalle on myös ihan oikeasti syy. Syy nimeltään Viva - Tales of!. Viva - Tales of! on kokoelma jonkin sortin haastatteluja/puheohjelmia, jotka on toteutettu pelisarjan skittityyliin ja jota juontavat Jade sekä Zelos. Me emme tosin nähdäkseni aio trollata ketään, toisin kuin itse juontajat...

Jadetroll'd. (Kyllä, viittaan Jaderolliin.)

Muuta syytä Zeloksen valinnalle ei sitten oikeastaan olekaan. Hahmotietämykseni perustuu pitkälti juurikin tämän juontoihin, ja niiden perusteella Zelos putoaa kategoriaan "kanssani luonteellisesti yhteensopimattomat hahmot". Toisaalta Zelos ei ole yhtä paha kuin Zagi, koska Zagi on... ... No, siitä sitten joskus myöhemmin. Nyt mennään Zeloksena ainakin osa päivästä - vaihdan mahdollisesti puvun pois päältäni joskus luennon jälkeen. Jos näin teen, voi minua mahdollisesti bongata sen jälkeen jommassa kummassa japsitakissani ja mahdollisesti myös toisen peruukin alta. Kyllä, kaikki on mahdollista.

Desuconissa näkyillään!

BakaCon - ei ihan suunnitelmien mukaan + vähän muutakin

Niinhän siinä sitten pääsi käymään, ettei BakaCon sujunut omalta osaltani ihan suunnitelmien mukaan. Kahden päivän ja kahden puvun sijaan lopputulos oli yksi päivä ja vajaa puku. Näin kävi, koska onnistuin sattumalta saamaan kuumeen viime viikon alussa palattuani Berliinistä. Sattumoisin olin myös vanhempieni luona, ja suurin osa puvuntekotarvikkeista oli luonnollisesti kotonani. Eivätkä ne puvuntekofiiliksetkään ehkä olleet huipussaan.

No, parin päivän viivästyksen jälkeen pääsin sitten kotiin jatkamaan puvun tekemistä. Tällöin tulin siihen tulokseen, että lauantaina ei taida olla asiaa Pieksämäelle, jos aion sunnuntaina pistää uutta pukua niskaan. Perjantaina tulin siihen tulokseen, että puvun ylimääräiset osat (hihanauha ja Evoker vöineen) saavat jäädä tältä erää pois. Lauantai-iltana tulin siihen tulokseen, että MP3-soitin kuulokkeineen ei valmistu ajoissa. Peruukkikaan ei ehtinyt juuri saksia nähdä. Puvun puuttellisuudesta huolimatta pakkasin sen kuitenkin päättäväisesti mukaan sunnuntaina. Keskeneräinen puku on toki keskeneräinen puku, mutta conipäivä ryhmineen painaa vaakakupissa kuulokkeita enemmän - ilman housuja sen sijaan en ehkä olisi kehdannut lähteä. :D

Housut on! Kuvista vastaa Juusto.

Bakailu jäi siis turhan lyhyeksi kokemukseksi omalta osaltani, mutta jotain sanottavaa minulla siitä on. Ensinnäkin huomasin ohjelmakarttaa etukäteen katsoessani sitä samaa, mitä muutkin ovat huomanneet: ohjelmaa oli vähänlaisesti. En ole ehkä uskottavin henkilö mainitsemaan asiasta, sillä käyn conien ohjelmissa harvoin - toisinaan en ollenkaan -, ja erityisesti nyt tapahtuman jäädessä osaltani yksipäiväiseksi vietin mieluummin aikaani kavereiden seurassa. Silti tuntui vähän ikävältä verrata ohjelmakarttaa rannekkeen hintaan. Olen käynyt coneissa vasta muutaman vuoden, mutta näinä vuosina pääsylippujen hinnat ovat tuntuneet kääntyneen jyrkkään nousuun. Jos ne eivät nykyiseltä tasoltaan räjähdä käsiin, ei minulla ole hirveästi valittamista aiheesta - jos lippujen hinnalle on jotain vastinetta. BakaConissa ei kuitenkaan tänä vuonna ollut nähdäkseni mitään Erityisen Erityistä, esimerkiksi kunniavieraita. En ehkä ymmärrä conibudjetin hienouksia, mutta kävijänä olisi kiva tuntea saavansa rahoilleen enemmän vastinetta, kävi niissä ohjelmissa sitten enemmän tai vähemmän.

Harkittuani useammankin ohjelman katsomista päädyin lopulta vain katsomaan sunnuntain cosplay-kisoja. Cosplay-kisoja, joiden osallistujamäärä oli todella vähäinen. Osallistujien vähyys ei tietenkään ole järjestäjien syy, ja oikeastaan on vain mukava nähdä erilaisia kategorioita. Herää kuitenkin kysymys, toimisiko vastaava järjestely paremmin suuremmassa tapahtumassa. Kisaajien vähyydestä huolimatta kisasta ei päässyt jäämään lyhyt fiilis, sillä juontajat käyttivät kiitettävän paljon aikaa puhumalla. Toisinaan iski jo sellainen olo, että vähän vähemmänkin juontoa riittäisi, mutta toisaalta juontajat olivat oikeasti hauskoja ja nauroin näille tuon tuostakin. Siispä vähän lyhyempiä versioita tällaisesta juonnosta, kiitos~!

Alla vielä muutama kuva P3-shootistamme ennen kuin siirryn muihin asioihin. Itse puku saanee oman merkintänsä sitten, kun se joskus mahdollisesti on täysin valmis. Kertauksen vuoksi kerratkaamme, että Mitsurun puvun takaa löytyy Minna ja Aigiksena toimii Aselea.





Päivän "muut asiat" tarkoittavat sitä, että minutkin tagattiin AG:n toimesta mukaan You are beautiful -haasteeseen. Hämmentävää, kiitän kunniasta!

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Tässä kohtaa moni varmaan olettaa näkevänsä cosplay-kuvia, mutta ähäkutti, lähdenkin selaamaan muita kansioita!

Ei, tämä ei periaatteessa ole kaappicosplay. Tämä on päähänpisto, joka seuraa uuden peruukin saamisesta juuri ennen yökoulua. (Pikemminkin "yökoulua", koska homma kesti vain illan.) decorumin minusta tuona iltana ottamat kuvat olivat yllättävän kivoja, ja tästä syystä yksi niistä pääsee tähän.

Kyllä vain, jopa minut saattaa nähdä joskus mekossa! Moinen ilmiö tosin rajoittuu ns. suuriin juhliin ja hyvin harvinaisiin aivovaurioihin, joten saatte pällistellä samalla yo-lakkia. Ja kyllä vain, vieressäni seisoo Vorona, joka ei toivon mukaan pahastu nakatessani tämän tänne. :D

Lisätäänpä tähän sitten vielä vasta pari viikkoa vanhentunut kuva, koska juurikasvuni on aika kaunis, eikö olekin? Kuva on Berliinin toisessa eläintarhassa otettu. Siinä eläintarhassa, jossa on jättipanda. Jättipanda, jota jäin haltioissani tuijottelemaan. Seuraava tavoite on nähdä moinen Kiinassa! (Mieluusti pennun kanssa~~) Kyllä, tämä liittyy melkein aiheeseen. Berliinistä löytyisi muuten kivoja photoshoot-paikkoja. Esimerkiksi Viktoriapark on melkoisen nätti.

Olen nyt aivan luvattoman tylsä enkä taggaa ketään johtuen siitä, että olen jo ehtinyt mennä sekaisin sen suhteen, kenelle tunnustus on annettu ja kenelle ei. Livahdan siis nyt törkeästi pois paikalta katsomaan, saisinko vihdoin siivottua asuntoani puvunteon jäljiltä ja sotkettua sen sitten uudestaan erään pinkkihiuksisen hiipparin tähden...

Sanokaa hei tulevaisuudessa hyvin erilaiselta näyttävälle peruukille ja keskeneräisille propeille!

Pikainen päivitys

Pari viikkoa sitten kuvittelin voivani vaihtaa vapaalle saatuani kevään viimeisen tentin tehtyä. (Ainakin toivon mukaan tehtyä - arvosanaa ei ole vieläkään tipahtanut, mutta enpä toisaalta harrasta reputtamista.) Niinhän sitä luulis! Siinähän ne pari viikkoa sitten hujahtivat, stressaten vuorotellen esseen kirjoittamista ja pukujen tekemistä. Jotenkin minua ei myöskään yllätä se, että ne puvut olisivat saaneet edistyä vähän enemmän kuin ne ovat edistyneet. Tällä hetkellä näyttää hyvinkin mahdolliselta, että suunnitelmani Kiinan tekemisestä valmiiksi Bakaconiin mennessä lakastuvat vielä ennen conia - Minaton saaminen valmiiksi kun on tärkeämpää ryhmäilyn takia. Mutta kävi miten kävi, ajattelin ilmoittaa olevani yhä hengissä ja todeta Kiinan puvun edistyneen vähän sekä Minaton vähän enemmän. Tässä hieman esimakua tulevasta:

Kenkiä on työn alla kaksin kappalein. Kiinan kengät olivat alunperin valkoiset nauhakengät. Niiden pohjat eivät ole aivan sileät, mutten ole vielä päättänyt, hionko ne sileäksi vai en.

Minaton paita ja housut ovat jo hyvällä mallilla, mutteivat vielä valmiit. Sivuhuomautuksena voisin sanoa, että paidan alta kuultaa bindiliivi, jonka sain vihdoin aikaiseksi hankkia. Toivoisin sen bindaavan enemmän, mutta eipä tulos sideharsoja huonommaksi jää, ja bindiliivin käyttö on huomattavasti nopeampaa ja helpompaa. (On myös kyseenalaista, onko edes mahdollista bindata niin paljon, että olisin täysin tyytyväinen lopputulokseen.)

Sainpa tässä taannoin myös peruukit Minatolle ja Richardille. Elättelen toiveita, että Minaton peruukki tekee saman tempun kuin Kiinan peruukki ja alkaa näyttää tummemmalta ulkona - se kun näyttää selvästi tummemmalta esimerkiksi pussissa ollessaan. Richardin peruukki taas on liian pitkä johtuen siitä, että aion napsia ylimääräisestä kuidusta Zagin peruukkiin tarvittavat osat.

Pukujen ajoissa valmiiksi saaminenhan tuskin olisi mikään ongelma, jos viettäisin seuraavat kaksi viikkoa kotona. Sattuupa kuitenkin olemaan niin, että seuraavasta kahdesta viikosta vietän noin puolitoista sekä vanhempieni luona että Berliinissä, ja minähän en a) raahaa ompelukonettani mukaan muutaman päivän takia, enkä b) ompele äitini uudella ompelukoneella mieluusti mitään. Kuoppasin myös lopullisesti ajatuksen photoshootista Berliinissä. Kiinan kohdalla ongelmaksi tuli mahdollisen shoottipaikan liian kaukainen sijainti hotellilta, ja lopulta jätin Cielinkin pois laskuista todetessani, että eiköhän siellä kiirettä pidä muutenkin.

Näin tässä kuussa, josko toukokuun toisella puolikkaalla saisin jo Zagia hyvään vauhtiin! Cain myös vaatisi yhä vähän lisäsäätöä. Elättelen kovasti toiveita, että selviän erinäisistä kuljetus- ja pukemisongelmista ja saisin kyseisen puvun näytille Desuconiin. Mutta siitä lisää joskus toiste!