AZN

Kerrankin puvun ompeleminen on suorastaan mukavaa, kun deadline ei häämötä nurkan takana - sitä ei oikeastaan ole. Minulla on kuitenkin vakaa aikomus saada uusi puku Kiinalle valmiiksi kesän aikana, sillä kaupunkimme auringonkukkapellot alkavat hiljalleen kasvaa, mikä tarkoittaa suorastaan loistavaa kuvaustaustaa! (Kyllä, raahaan jälleen Voronan mukaan kuvauksiin.) Usein tuntuu siltä, ettei Suomesta - eikä varsinkaan näiltä koordinaateilta - löydy sopivia kuvauspaikkoja, mutta tuntuupa niitä löytyvän välillä etsimättäkin.

Hyvin keskeneräistä pukua ette valitettavasti pääse juuri nyt näkemään, sillä pakkasin jo kamerani eikä siinä oikeastaan ole vielä mitään nähtävääkään. Entä miksi pakkasin kamerani? Kyllä vain, huomenna on uusi yritys suunnata kohti Tokiota! Saatte varmasti luettavaksenne paljon tarpeetonta tekstiä, kun palaan Suomeen, vaikkei Japani olekaan synonyymi cosplaylle. Katsotaan, mitä kaikkea jännää sieltä löytyy.

Nyt hyppäämme kuitenkin Japanista mantereelle takaisin Kiinaan, sillä Kiinan puvun aloittaminen sai minut jälleen muistamaan erään kovin nätin taidekirjapuvun, johon törmäsin sattumalta joskus taannoin.


Shito Tachibana (Zombie-Loan)

Olen useampaan otteeseen harmitellut Shiton tylsää mustaa pukua, jonka ainoa ero mihin tahansa bisnesmieheen on kaulassa roikkuva risti. Musta puku innostaa harvoin ompelukoneen ääreen, vaikka hahmo itsessään kiinnostaisi. Olin siis hyvin tyytyväinen löytäessäni yllä olevan kuvan, sillä nyt voisin yhdistää kauniin puvun itseäni kiehtovaan hahmoon. Puku ei ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisten joukossa eikä se taatusti pukisi minua yhtä hyvin kuin Shitoa, muttakunseonniinnättiääh!

Kyseisen vaatekappaleen nimi on ilmeisesti changshan, jos Wikipediaa on uskominen. Naisten versio olisi cheongsam. En tiedä, onko niillä jotain muutakin eroa kuin käyttäjän sukupuoli. Myös työn alla oleva Kiinan puku olisi oletusteni mukaan siis changshan. Korjata saa, jos joku tietää paremmin.

Kun kerran Aasiaan päästiin, niin käydänpä saman tien vierailulla Intiassa ennen paluuta Suomeen.


Soma (Kuroshitsuji)

Soma on lellitty, rasittava ja täysin hyödytön ilman Agnia, mutta enkös minä mennyt tykästymään silti mokomaan intialaisprinssiin. Ilmeisesti pidän kyseisestä hahmotyypistä, sillä äskeisen kuvauksen kirjoittaminen toi mieleen kovasti Tales of the Abyssin pitkähiuksisen Luken... Soman puku/puvut toisi(vat) myös jotain uutta pukuiluuni, sillä en ole vielä maalannut ihoani tai muutenkaan tehnyt mitään juuri tuon tyyppistä pukua. Bonuksena se, että saisin olla ärsyttävä kakara koko päivän. _{Aivan kuin en normaalisti olisi.}

Ennen kuin kukaan pääsee sanomaan mitään mustavalkoisesta kuvasta, voitte ihailla nopeasti googlettamaani animekuvaa.



:---D

Pidä kiinni siitä, mitä et koskaan saa

... sillä potentiaalisia cosplay-hahmoja on yksinkertaisesti liikaa, ei niitä kaikkia ehdi tekemään.

Ajattelin siis viettää iltaani kirjaamalla tähän murto-osan niistä hahmoista, jotka joskus haluaisin nähdä katsoessani peiliin, ja samalla kenties saatte hieman selkoa hahmovalintojeni syistä sekä mieltymyksistäni.

Aloitetaan kahdella erilaisen samanlaisella, tällä hetkellä toteuttamattomiskelvottomalla hahmolla.


Kuja (Dissidia: Final Fantasy) ; Testament (Guilty Gear -sarja)

Näillä kahdella hahmolla on minulle yllättävän paljon yhteistä, eikä nyt puhuta pelkästä puolialastomuudesta.

Ensinnäkin, molemmat hahmot kuuluvat sarjaani "pakkomielteen kehittäminen hahmoihin lähdeteosta tai hahmoa sen paremmin tuntematta". Toiseksikin, moinen hahmoihin tutustuminen oli molemmissa tapauksissa Voronan vika - tosin tämän ansiosta en ole koskaan saanut edes mahdollisuutta kyseenalaistaa Kujan miehekästä vaatepartta ja luulla häntä naiseksi. Se ei olisi ollut ihme, sillä olen erehtynyt hahmojen sukupuolesta hyvinkin useasti. Kolmanneksi... No, kävin molempien tapauksien ansiosta vähän peliostoksilla.

Ongelmana tosiaan se, etten tällä kropalla ihan heti lähde noissa tamineissa ulos ovesta. Laihdutusvinkkejä, anyone?


Krad (D.N.Angel)

Jos Kradia ei olisi, en usko, että olisin katsottuani D.N.Angel-animen vaivautunut aloittamaan sarjan lukemista. Olen aivan järkyttävän hahmovetoinen - yksikin hahmo, jota jään tuijottamaan haltioissani, riittää pitämään minut tarinassa kiinni, vaikka se muuten ei ehkä olisikaan mikään suosikki. D.N.Angel on toki mielestäni ihan jees, mutta ei se tosiaankaan kuulu top 10 -listalleni.

Sadistiset ja murhanhimoiset hahmot on vaan jotain liian vetoavaa.

Sen sijaan ongelmahiukset ei, joten tämä suunnitelma on jäissä kunnes jaksan edes harkita sopivan peruukin ja lisäkkeiden etsimistä.


Lugia (Pokémon 2: Yhden voimalla) ; Mewtwo (Pokémon - Mewtwon vastaisku) ; Dragoon (Kingdom Hearts II)

Off with your head!

Kyllä vain, näitä hahmoja yhdistää se, ettei niitä cossatessa tarvitsisi näyttää omaa pärstäänsä. Meowthin perusteella päättelin, että vaikka moiset puvut ovatkin näkemisen ja olemisen kannalta vaikeampia kuin inhimillisemmät puvut, on vapaus ilmeistä aivan mahtava asia. Saa näyttää vaikka haudasta nousseelta eikä kukaan näe sitä, kun koko asu on päällä. Senpä tähden saatan tulevaisuudessa väsätä jonkin näistä. Sitä paitsi Pokémon on aina Pokémon, ja Dragoon muuten vain erityisen komea. Mitä nyt pienistä... epäinhimillisistä piirteistä, joiden toteuttaminen ei oikein onnistu.

Ja olisin tietenkin järkyttävän eeppinen Mewtwo pitkän ruumiinrakenteeni vuoksi, kyllä.


Messiah (Persona 3)

Ei taida yllättää ketään, kun sanon, että tämä puku aiheuttaisi hieman käytännön ongelmia. Tai jos yllättää, niin kertokaa toki, miten tuon kanssa liikutaan ovista!

En ole tietekään edes pelannut Persona 3:a vielä läpi, sillä koskas minä muka pelaisin pelit loppuun alle kymmenessä vuodessa. Olen kuitenkin innostuksissani selannut pelin persona-listan läpi ja leukani loksahti, kun törmäsin tähän kyseiseen personaan - lähinnä sen vuoksi, että olen katsonut Orpheusta "sillä silmällä" pelin aloittamisesta lähtien. Tämän kanssa ei tulisi ongelmia sen suhteen, että käsivarteni ja jalkani eivät ole paikoittain hyvinkin ohuet.

On muuten todella ahdistavaa, kun melko moni (vaikea?) toivepukuni on valkoinen. Valkoinen. Helposti likaantuva valkoinen!


Soldier Blue (Toward the Terra)

Laadukkaat kuvat on laadukkaita, mutta en ajatellut käyttää koko yötä niiden etsimiseen.

Toward the Terra menee ehkä vähän Pokémon-kastiin. Se on Toward the Terra. Ei sillä, että olisin tuntenut sarjan kakarasta asti - minähän katsoin tämän vasta alle pari vuotta sitten, ja mangaan en ole koskenutkaan. Mutta vaikka sarjan katsominen kesti kauan sen raskauden vuoksi, teki se loppujen lopuksi minuun lähtemättömän vaikutuksen. Johtuiko se tarinan koskettavuudesta, kenties - itken hyvin harvoin katsoessani sarjoja, mutta tämän kohdalla sai vuodattaa kyyneliä useampaan otteeseen. Viimeinen jakso, oh god!

Jos sarja on itsessään tärkeä, miksi juuri Soldier Blue? En tiedä. Jos katsotaan pukua, olisi Jomyn puku väreiltään parempi. No, enpä nyt satu Jomya ihannoimaan hirveästi, joten ei kiitos. Jos katsotaan hahmoa, tulee suunnilleen tasapeli aikuis-Tonyn kanssa. Tonyn tukkalaite on kuitenkin jokseenkin... ongelmallinen, joten siihen se sitten karahtikin.


Necromancer (Guild Wars -sarja) ; Count zu Heltzer (Guild Wars Factions) ; Razah (Guild Wars Nightfall)

Lisää sarjarakkautta!

Kaikessa lyhykäisyydessään: olen pelannut Guild Warsin neljää osaa tähän mennessä yhteensä reilu 500 tuntia, josta yli 300 tuntia on mennyt kuvassa näkyvän necromancerin kehittämiseen. Näiden reilu 500 tunnin aikana olen huomannut pelien sisältävän vähän turhankin paljon kivoja pukuja, ja aion vakaasti joskus toteuttaa niistä yhden tai useamman.

Jos jotain kiinnostaa hahmoni varustus, niin kyseessä on eliittiversio Canthan armorista, Wayward Wand sekä Droknar's Focus. Eli toisin sanoen yritän brassailla sillä, että olen päässyt neljästä pelistä jopa kaksi läpi! Count zu Heltzerille taasen lankeaa Smiting Staff. (Kyllä, väittäisin olevani nimenomaan aatelinen, en vain joku riviritualisti. Sauva sen kertoo.)


Naoji Ishizuki (Meine Liebe) ; Youjiro Akizuki (Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheto)

Hiljaiset japanilaiset pojat -kerho kokoontuu tänään klo 23.46. Muuta yhteistä en näille hahmoilla tähän hätään keksi.

Naojin kohdalla voin sanoa vain, että pitkissä mustissa hiuksissa ja hiljaisessa luonteessa on taikaa. Sekä sen, että luulin koko animen ajan, että hänen koulupukunsa on vihreä. Olikin sitten pieni ylläri pistää peli pyörimään ja huomata, että eihän se nyt taas ihan niin mennytkään.

Bakumatsu Kikansetsu Irohanihohetosta olen tällä hetkellä katsonut noin puolet, joten Youjiron tarina on hyvinkin muistissa. Se on myös melko yksinkertainen. Vorona alkoi katsomaan sarjaa - minä kuulin näin sarjasta. Menin ja tutkailin sarjan kuvauksen. Näin Youjiron kuvan. Siinä sitä sitten jo mentiinkin, päätä pahkaa päin seinää ja nurkkaan juonittelemaan puvun tekoa tulevaisuuden varalle.

Nyt kun puhutaan näteistä pojista, voin esittää teille tekemäni havainnon.

Jos sarja vähänkin kiinnostaa minua ja siinä sattuu olemaan (paljon) nättejä mieshahmoja, todennäköisyys sarjan katsomiselle nousee hurjasti. Pidänhän aina silmäni auki potentiaalisten asujen varalta. Tämä kuitenkin aiheuttaa myös ongelmia.

Minun ei pitäisi keksiä koko ajan sarjoja, joista löytyy potentiaalisia pukuja, sillä...


Hajime Saito, Toshizo Hijikata (Hakuouki Shinsengumi Kitan)

... niiden potentiaalisten pukujen lista pidentyykin sitten vähintään muutamalla puvulla.