Desudesudesudesudesu

Totesinpa tuossa isälleni, että oli jälleen kerran aika vaikea herätä coninjälkeisenä aamuna. Ja mitä toteaa hän? "Mikä siinä nyt niin rankkaa oli?" Narikassa työskentely ei kuulemma vaikuta lihaksiin ja ilmeisen helppoa puvuissa conittaminenkin on. Joo-o. Milläköhän saisin tuon vetämään puvun päällensä ja coniin? Tilataan peruukki ja tehdään tekoparta, niin saadaan Largo meidän Tales of the Abyss -ryhmään!
Mutta nyt takaisin itse aiheeseen eli Desuconiin.

Lauantai alkoi perinteisesti sillä, että heräsin ennen herätyskelloa jännitykseen, ja kuuden maissa alkoi valmistautuminen päivään. Ärsytyskynnyksen ylitti heti aamusta huonosti kiristävät bindit, sillä olen melko avuton laittamaan sideharsobindauksia itselleni. En kuitenkaan näytä hirveän tissi-Kiinalta edes ilman niitä, joten löysähkötkin bindit taisivat tehdä tempun.

Huomasin jo ensimmäisen narikkavuoroni aikana, että uniformun pitäminen narikassa kiireiseen aikaan ei voi aiheuttaa mitään muuta kuin läkähtymistä. Kaiken lisäksi puvun alla oli vähän muutakin vaatetta, "ettei tule kylmä". No siitä ei kyllä ollut pelkoa, ulos pääseminen työvuorojen välissä oli suuri helpotus. Hommaa tuntui narikassa riittävän enemmän kuin viime vuonna, mikä ei taida olla ihme tuplaantuneen kävijämäärän vuoksi. Yleensä tavarat kuitenkin löytyivät tai löysivät itselleen paikan mukavasti, toisinaan etsiminen kesti hieman pidempään. Jälleen kerran unohdin, että niitä laukkuja voi etsiä myös hattuhyllyltä, ne eivät välttämättä ole maassa.

Conin jännittävimmät hetket ajoittuivat myös ensimmäiselle narikkavuorolleni, kun Ilona saapui paikalle Ultimecian siipien kanssa. Muiden ihmisten proppien käsittely on aina vähän tulenarkaa puuhaa, koska niiden kestävyydestä ei tiedä, joten kannoin kisasiivet mahdollisimman varovasti hyllylle ja myöhemmin sieltä pois. On muuten vaikea käsitellä hattuhyllytavaroita, kun on näin mahdottoman pitkä. Joskus otinkin suosiolla tuolin avukseni.

Kaiken kaikkiaan vänkäröinti oli mukavaa puuhaa. Välillä ehti tylsistyä, kun narikassa ei käynyt ketään, välillä taas sai ravata pitkin käytäviä kaiken aikaa. Siinä alkoi jo askelkuviot painautua mieleen, kun piti aina hypätä sen yhden laukun yli, sitten astua sinne postimerkin kokoiselle lattiatilalle ja sitten kurkottaa viimeistä naulakkoa kohti. Paras parannus viime vuoteen nähden oli ravintola ja vänkäreiden saamat lounasliput. Rrrrrruokaa!
Nimilappuni oli muuten kahvilatyöntekijän lappu, koska syystä tai toisesta nimilappuani ei oltu tulostettu. Näytinkin tosi meidolta, hoho.

Ainoa katsomani ohjelma oli päättäjäiset. En ole kovin suuri ohjelmissa kävijä, mikä on toisaalta hyvä asia, koska minun ei sen ansiosta tarvitse pelätä työvuorojen ja ohjelmien päällekäisyyttä. Eurocosplay-karsintojen esityksiä olen vilkuillut osittain YouTubesta, ja hyvältähän se vaikutti. Voittajapuku oli erittäin komea, onnea vain Lontooseen!

Sibeliustalo on conipaikkana mielestäni oikein sopiva, ja Desucon on muutenkin hyvin järjestetty tapahtuma. Viereinen parkkipaikka on aivan mahtava, sillä sen ansiosta pääsin seurueeni kanssa ajamaan yöksi kotiin nukkumaan. Ensimmäinen kerta, kun ajan itse itseni coniin, ooh! Juna on tutumpi kulkuväline, ja junissa ihmetyksen herättäminen puku päällä. Pidän myös paikan pukuhuoneista. Varustetasoista en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä pidin itselläni kaiken tarvittavan mukana. Yleisesti ottaen en halua pukea asujani conissa päälle, koska koen sen helpommaksi kotona, mutta Desuconin pukuhuoneisiin tutustuin jo viime vuonna ja tiesin moisen mahdolliseksi. Viime vuonnakin pukeuduin luonnollisesti tapahtumapaikalla, koska olin siellä silloin kaksi yötä.

Yksi Sibeliustalon hyvistä piirteistä on valoisuus, sillä ikkunat ovat suuria. Suuret suunnitelmani ihmisten kuvaamisesta tosin hävisivät matkan varrella johonkin, mistä syystä tämä merkintä onkin huomattavan kuvaton. Muutama bongaamani puku ehti hävitä coninäkymästä ennen kuin päätin, että nyt otetaan kamera käteen ja lähdetään kuvaamaan. Enpä sitten jaksanut kauaa kuskata pandaanikaan mukanani lauantaina, sillä laukku, kamera ja pehmolelu alkoivat työllistää käsiä liikaa. Kuvien sijaan avasin sanaisen arkkuni joidenkin ihmisten kanssa, mikä on aina yhtä jännää. Keskustelun aloittaminen tuntuu aina olevan yhtä vaikeaa minulle, mutta jos pääsen vauhtiin, niin käy melkein sääliksi sitä ihmistä, joka uskaltautui jotain sanomaan. Mutta vain melkein.

Satunnaisina asioina voisin mainita ostaneeni Zombie-Loanin kahdeksannen osan sekä Trinity Blood -romaanin Judgement Day. Nyt pitäisi vielä jaksaa aloittaa niiden lukeminen, sekin on aina yhtä hankalaa. Mutta romaanissa vaikutti olevan paljolti Rosenkreuz Ordenia, joten eiköhän se vielä luonnistu. Voisin myös mainta, että sunnuntaiaamuna olin kovin tyytyväinen kenkiini, sandaaleihin, kun muut kopistelivat korkokengissä. Päivän aikana kuitenkin palasi mieleeni sellainen pieni yksityiskohta, että ne sandaalitkin hiertävät aika pahasti. Jos kävelyni siis näytti sunnuntai-iltapäivänä kummalliselta, löytyi syy siitä.


Sync olisi ollut huomattavasti parempi jatke ryhmälle, mutta en usko, että kyseinen puku ja narikassa työskentely olisivat sopineet yhteen. Kuvassa siis Asch the Bloody (Aselea), Natalia Luzu Kimlasca Lanvaldear (Dynamo), Guy Cecil (Elec), Tear Grants (Sieg) sekä Peony Upala Malkuth IX (allekirjoittanut). Kuvaajana Vorona.

Sain myös enemmän tai vähemmän hienon idean Dissidia-turnauksesta! En tosin ole ollenkaan varma, että minusta olisi moisen pitäjäksi, joten luultavasti unohdan moisen idean seuraavan kahden päivän sisällä.

Yhteenveto: Desucon pwns. Conikesäni alku ja loppu.