Ishikawan prefektuuri: perinteistä kulttuuria Notossa

Osallistuin viime viikon lauantaina Ishikawan kiertoajelulle, joka oli suunnattu prefektuurissa opiskeleville yliopistovaihtareille. Kiertoajelun kohteena oli Noto, prefektuurin pohjoisosassa sijaitseva niemimaa. Järjestäjänä toimi Ishikawan prefektuuri.

Kokoonnuimme aamulla Kanazawan asemalla. Bussimme ensimmäisenä kohteena oli Wajiman aamutori, joka tunnetaan yhtenä Japanin kolmesta suuresta aamutorista. Valikoimasta löytyy niin tuoreita paikallisia elintarvikkeita kuin perinteistä käsityötäkin. Sade saattoi hieman vaikuttaa torilla olevaan ihmismäärään, mutta säästä huolimatta torilla käynti oli hauska kokemus.

Wajiman aamutori.

Aamutorin jälkeen suunnistimme jalan Wajima Kōbō Nagayaan kokeilemaan syömäpuikkojen kaivertamista. Kaivertamisen jälkeen Nagayan henkilökunta lakkasi ja kultasi kaiverruksemme. Kuten odottaa saattoi, siististi kaivertaminen ei ollut erityisen helppoa ensikertalaiselle, mutta jonkinlaista jälkeä saimme aikaa. Valitsin oman kaiverrukseni pääkuvioksi nimelleni valitsemat kanjit.

Syömäpuikot kaiverrusvälineineen.

Lounaan jälkeen jatkoimme bussilla Senmaidan riisipelloille. Ne näyttävät melko hauskoilta, koska yksittäiset osat ovat pieniä ja luovat aaltoilevan kuvion rinteeseen. Pellon osat ovat myös liian pieniä koneiden käyttämiseen, joten riisinviljely tapahtuu täysin käsityönä. Maiseman kruunaa meri, sillä Senmaidan riisipellot sijaitsevat aivan rannassa. Näkymä oli todella kaunis jopa sadepäivänä.

Senmaida.

Palasimme Senmaidasta kiriko-nimisiä lyhtyjä esittelevään museoon. Kirikot ovat suuria Noton festivaaleissa käytettäviä lyhtyjä - korkeus vaihtelee neljästä metristä jopa viiteentoista! Kirikot olivat todella näyttäviä ja toivon, että pääsen joskus näkemään niitä käytössä. Museossa oli myös lyhyitä videopätkiä Noton festivaaleista, joten jonkinlaista mielikuvaa niistä saa, vaikkei niitä itse pääsisikään todistamaan henkilökohtaisesti.

Kirikomuseon pääsali.

Viimeisenä kohteenamme oli paluumatkalle sijoittuva Chirihaman rantatie, mutta valitettavasti rannalla ei saanut ajaa huonon sään takia. Normaalistihan rannoille ei ole hirveästi asiaa nelipyöräisellä, mutta Chirihaman hiekka on tavallista hienompaa, mikä mahdollistaa sen pakkautumisen tiiviiksi meriveden avustuksella. Olisin kovasti halunnut päästä kokemaan rannan bussissa, mutta ovathan ne rannat kivoja jalankin! Katselimme hetkisen maisemia ennen paluumatkan jatkamista.

Chirihaman ranta.

Kaiken kaikkiaan päivä oli kokemisen arvoinen. Olin halunnut käydä Notossa jo pidemmän aikaa, ja kiertoajelu antoi siihen oivan mahdollisuuden. Olen varma, että Notossa on vielä paljon muutakin nähtävää, joten ehkä vielä jonain päivänä palaan tutkimaan seutua tarkemmin!

Väliaikatiedote

Täällä taas!

Kuten otsikosta voittekin huomata, tänään on luvassa pieni väliaikatiedote. Haluan sanoa muutaman sanan tulevista merkinnöistä.

Ensinnäkin, huomenna blogissa on luvassa cosplayihin liittymätön merkintä. Tämä siksi, että otin osaa vaihtareille järjestetylle kiertoajelulle, johon osallistumiseen kuuluu tekstin julkaiseminen ko. kiertoajelusta omalla äidinkielellä. Ajattelin, että tämä blogi olisi hyvä moiseen, koska suomi ja todennäköisesti Japanista kiinnostuneita lukijoita. :D

Toiseksi, minulla olisi vielä kolme cossimerkintää kirjoitettavana Japanista, mutta ne jäävät luultavasti Traconin jälkeiselle ajalle. Ei edes puhuta siitä, kuinka rästissä vaihtoblogini on... Näin siksi, että loppuaikani Japanissa kuluu matkustellen, ja palattuani saattaapi WCS-kiiret iskeä. Ainakin olettaen, että pääsemme ensi viikolla ilmoittautumisesta läpi. Jos emme, saattaakin iskeä rannekkeettomat puistobileet!

Näillä tunnelmilla huomiseen!

PS. Kävin eilen "Iwatobi" Iwamissa. Löysin tällaisia.

Kaloja kuivalla maalla. :O

Pientä ja suurta: Comiket ja Kincomi

Heippa pitkästä aikaa!

Comiketin vierähtämisestä on jo pieni ikuisuus, enkä ole kirjoitellut siitä oikein mitään missään. Cosplayta ei ole yksinkertaisesti tullut ajateltua erityisen usein, kun suurin osa aiheeseen liittyvästä omaisuudestani on toisella puolella mannerta. Viime aikoina cosplay-kärpänen on kuitenkin ehtinyt liitää Japaniin asti, joten raapustanpa vihdoin vähän Comiketista ja paikallisesta tapahtumasta Kincomista! (金コミ; romanisointi vedetty hatusta.)

Comiket ja Kincomi pyörivät molemmat fanituotosten ympärillä, mutta tapahtumien kokoero on valtava. Comiket on Tokyo Big Sightin useat hallit täyttävä jättiläinen siinä missä Kincomin myyntitilat koostuvat yhdestä, suuren luokkahuoneen kokoisesta tilasta. Comiketin valikoima pyörii pääasiallisesti doujinshien ympärillä, kun taas Kincomista löytyi suhteessa enemmän muunlaista taidetta. Tunnelma oli siis pitkälti taidekujamainen.

Koska Comiketissa riittää kävijöitä pilvin pimein, paikalle saapumiselle lienee kaksi hyvää ajankohtaa: joko mahdollisimman aikaisin, tai vasta tunnin-pari ovien avauduttua. Itse kokeilin molempia. Ensimmäisenä Comiket-päivänä saavuin puoli kahdeksan pintaan lähimmälle asemalle, tapasin Ayakon (johon tutustuin sattumalta Tokiossa viime marraskuussa, kiitos tästä Tales!), ja siirryin tämän kanssa jonon hännille. Tuona päivänä suunnitelmissani oli cosplay, joten paikalla kannatti olla ajoissa, jos meinasi mahtua pukuhuoneeseen jonottelematta; Japanissa kun tapahtumapaikalle ei yleisesti ottaen saa saapua puvussa. Cosplayn lisäksi paikalla kannattaa olla ajoissa, jos ostoslistalla on jotain todennäköisesti nopeasti loppuunmyyvää.

Sanoisin, että jono oli näillä kohdin noin kilometrin pituinen. Eikä se todellakaan loppunut siihen.

Tällaisia näkymiä narikkaan mennessä!

Cosplay-rekisteröinti maksoi muistaakseni 700 jeniä, ja halutessaan narikkaa saattoi käyttää sen täyttymiseen asti 500 jenillä per paikka, 800 jenillä isojen tavaroiden yhteydessä. Suosittelen esim. pientä matkalaukkua - itse jätin narikkaan sekä talvisaappaani että vaatekassini, joten jouduin maksamaan kahdesta paikasta. Pukuhuone puolestaan on käytännössä halli, jossa jokaisella käyttäjällä on hyvin rajatusti tilaa vääntäytyä pukuunsa. Ei siis kannata harkita ottavansa mukaan pukua, jonka pukeminen vaatii paljon tilaa. Ei myöskään sellaista, joka vaatii paljon tilaa ylipäänsä - cosplay-alue oli pitkälti tupaten täynnä ja hallit vaihtelijat väljästä siihen, että haluamaansa suuntaan pääsi vain väkisin tunkemalla.

Lauluprinssi jos toinenkin!

Eipä käynyt mielessä, että aurinkoisella säällä oma varjo saattaa päätyä kuvaan...

Talesiakin löytyi!

Kaiken kaikkiaan Comiket oli mielenkiintoinen kokemus, ja saattoipa sieltä mukaan napsahtaa doujinshi tai reilu kymmenen... Cosplayn kannalta se ei ole kaikista mukavin, koska tilaa on tosiaan melko rajatusti, mutta saattaisinpa silti heittää puvun niskaan jos toistekin tulee mentyä. Jotain vähän näyttävämpää tosin, Joshua ei ole se kaikista tunnistetuin yksilö. :D Kesän Comiketissa en ole ollut mutta uskallan väittää, että talven Comiket on lämpötilallisesti huomattavasti parempi idea. Ulkona oli hieman vilpoista t-paidassa, mutta en halua edes kuvitella, kuinka kuuma sisätiloissa on hellesäällä. Ayakokin sanoi, että käy enää vain talven Comiketissa, koska kesällä se on melko tuskaista hommaa.

Tälläistä tarttui mukaan firmojen myyntipöytäsalista.

Sitten Kincomista!

Kincomiin tuli saavuttua iltapäivän puolella, Golden Weekin ruuhkasta ja lounaasta selvittyäni. Raahasin mukaani tuutorini, koska en halunnut uskaltautua paikalle yksin. Toisin kuin Comiketissa, Kincomin katalogi on pakollinen (500 jeniä), mutta cosplay-rekisteröinti puolestaan on ilmaista. (Comiketin katalogi maksoi tänä vuonna 2400 jeniä; ei tosiaan pakollinen, mutta ensikertalaiselle navigointi ilman sitä ei ole itsestäänselvää. Ei välttämättä konkareillekaan, jos jotain tiettyä pitäisi löytää.) Cosplay-pukuhuone oli oikein siisti pöytineen ja peileineen! En tosin muista havainneeni esim. silitysrautaa tai muita tarvikkeita, mutta itse en moisia olisi tarvinnutkaan, joten tässä tapauksessa se ei häirinnyt. Tavaroiden säilytystiloja Kincomista ei löydy pieniä kaappeja lukuun ottamatta, mutta hyvin se muovipussi kädessäkin meni kun ei ollut ruuhkaa.

Pääasiallisen huoneen ja pukuhuoneen lisäksi Kincomista löytyy pieni huone, jossa järjestettiin ilmeisesti ennen tuloamme huutokauppaa ja tultuamme cosplay-huonetta. Cosplay-huone tarkoitti käytännössä huonetta, johon vain cossaajat pääsevät ja jossa voi ottaa kuvia seinää vasten. Myöhemmin tämä huone muutettiin osaksi pukuhuonetta, ja myynnin loputtua pääasiallisessa tilassa sai alkaa kuvata. Otin hurjat kaksi kuvaa, ja pääsin vaihtamaan ensimmäistä kertaa cosplay-käyntikortteja! Teetin ko. käyntikortit Comikettia varten, mutta saatoin ehkä olla sosiaalisesti käsi enkä kysellyt keneltäkään moisia. Riittävät varmaan loppuelämäkseni ja ylikin voi jäädä, köh.

Titaanit olivat suosittuja.

En ollut aiemmin nähnyt Gakuen Basaran designeja, mutta äkkiäkös Daten tunnisti!

Eipä näistä tapahtumista sen kummempia. Loppuun bonuskuva!

Olipa kerran hanami, ja yhtäkkiä cossaajia Kanazawan keskustassa!

Olin viime kuun puolella Kanazawan Kenrokuen-nimisessä puutarhassa ihailemassa kirsikankukkia, ja sieltä ostoskadulle päin kävellessä silmiini osuikin cossaajapari! Olin lievästi sanoen yllättynyt, ja muutaman minuutin hermoilun jälkeen sain aikaiseksi hiippailla kaksikon luo pyytämään kuvaa. Aluksi nämä eivät vaikuttaneet kovin innostuneilta, mutta kun kuvan jälkeen totesin tykkääväni kovin Tales of Xillia 2:sta, äänensävy muuttui hyvinkin iloiseksi. Ajattelivat varmaan aluksi, että satunnaiset turistit haluavat ihmetellä erikoista vaatetusta, mutta eipäs niin ollutkaan!

Vielä vähän tulevista suunnitelmista. Viikonloppuna suuntaan Tokioon Tales of Festivalia varten, ja tiistaina pääsen vihdoin kuvauttamaan Joshuaa Shibuyassa! Kuvausaikaa ei tosin valitettavasti tule olemaan paljon ennen auringonlaskua, koska saksalaisen kaverini lento saapuu sen verran myöhään, mutta eiköhän siellä jotain saada aikaan. Elokuun alussa ajattelin puolestaan junailla itseni Nagoyaan tiirailemaan WCS-finaalia. En ole kyseistä reissua päässyt vielä varailemaan, mutta toivon mukaan onnistuu!

Like a stretch of water so silent and still...

... eli suomeksi sanottuna kuvia Jackista! (Kyllä, otsikko liittyy. Tietäjät tietää.)

Jackin koko puvusta ei tosiaan ole vielä kuvia Traconin ulkopuolelta, mutta ehdimme onneksi kuvailla kiireisestä sunnuntaista huolimatta. Eiköhän se joskus pääse ihan tapahtumien ulkopuolellekin kuvattavaksi koska haluan hypätä suihkulähteeseen! Itse puvusta aion vielä raapustaa kasaan omaa merkintäänsä, koska siitä voisi olla jopa sanottavaa proppeineen ja peruukkeineen.

Kuvaaja: Juusto

Jack Vessalius: allekirjoittanut

Glen Baskerville: Aselea

 

Ihan vain halkioiden esittelemiseksi. :-D

Vihdoinkin viikatepuku, jee!

"Oho, ei se Caucus Racen kansipose ihan näin mennytkään..."

Vähän joutui vahtimaan, ettei letti tipu veteen!

PS. Suunnitelmissani olisi hiippailla joulukuun lopussa Comiketiin Joshuana, joten ehkäpä sieltä sitten saadaan aikaiseksi ensimmäinen (eikä toivon mukaan viimeinen) Japaniin liittyvä cossimerkintä!

Tra-tra-tracon!

Hopsan, Tracon-raapustelut venähtivät olettamaani venähtämistäkin pidemmälle. Mutta ei se mitään, tässä tulee!

Kahdesta suunnittelemastani puvusta vain Jack päätyi conikuntoon (erityiskiitokset Aselealle ja Minnalle, jotka pelastivat muutaman tunnin yöuniani ompelemalla koristenauhaa ja nappeja ♥), joten lauantaina päädyin olemaan hyvin kasuaali kaappiversio Wingullista. Sen oli tarkoitus olla kouluversio, koska koulupuku-DLC tuntuu nykyisin olevan sääntö Talesien kohdalla, mutta sihteeriversioksi se taidettiin lopulta nimetä. :D Toimisi oikeastaan aika hyvin AU:na, mutta ei siitä sen enempää spoilerivaaran takia.

Teknologia, Gaiuksen suurin vastus. Kuva: Juusto

Lauantainahan meillä siis piti olla isompikin Xillia-ryhmä, mutta koska muut siirsivät pukujaan jo aiemmin enkä itse saanut omaani valmiiksi, oli ryhmästä jäljellä vain Aselean suunnilleen valmis Gaius. Loppuryhmä suunnittelee pukujen valmistumista Frostiin, itse aion tehdä Wingullin loppuun Suomeen palattuani ja ottaa revanssin ensi Traconissa! Ellen sitten innostu liikaa ja lähetytä pukua ja lankoja tänne. Saattaa meinaa hetken kestää ommella käsin parikymmentä metriä nauhaa. Itkettää jo valmiiksi.

Wingull vahtii Gaius-manjuun promokuvauksia. Kuva: Minna

Lauantai oli pitkälti mukava hengauspäivä, mutta aika tuntui silti menevän nopeasti. Nopeasti se meni sunnuntainakin, mutta eri syystä – nimittäin siksi, että kiirettä pukkasi suunnilleen koko ajan! Se alkoi heti aamusta, kun coniin ajoissa ehtiminen veti vähän tiukille aamuvalmistelujen venähtäessä. Ehdimme kuitenkin onneksi Aselean kanssa ilmoittautumaan esityskilpailuun. Aamupäivän loppu vierähti tuomarien tapaamisessa ynnä muissa kisavalmisteluissa, tämän jälkeen päivä kului kuvaillessa ja syödessä ennen kisaa.

Kisavalmisteluista puheen ollen, en voi sanoa olleeni ihan tyytyväinen kisan sääntöihin. Päätimme kauan ennen Traconin kisainfoja osallistua esityskilpailuun, jos sellainen järjestetään. Jos olisimme tuolloin tienneet, ettei pukuja arvostella, olisi päätös voinut olla toinen. Rakastan Jackin designia ja olen yllättävän tyytyväinen pukuuni, joten harmitus oli suuri, kun kävi ilmi, ettei sillä tässä kisassa olisikaan painoarvoa. Emme kuitenkaan halunneet jättää kisaamatta, koska suunnitelma olisi siirtynyt turhan pitkälle, joten päädyimme kisaamaan säännöistä huolimatta.

Lavakuvat: Tapio Matikainen

Toinen harmillinen asia oli se, etteivät esityskisaajat saaneet harjoitella esitystä lavalla ennen kisaa. Itse asiassa ennen kisaa tämä ei harmittanut minua lainkaan, mutta esiintymisen jälkeen totesin, että se olisi voinut auttaa eliminoimaan yhden ikävän virheeni. Peruukkini oli nimittäin liian alhaalla, mutta teippien säätäminen kesken päivän olisi ollut hankala projekti, joten en tehnyt asialle mitään. Siirtelin otsahiuksia silmiltäni pitkin päivää, mutten älynnyt, että lavalle menoa varten ne kannattaisi ehkä pinnittää pois tieltä. Oma mokani, mutta jos esitystä olisi päässyt harjoittelemaan lavalla, olisin ehkä osannut tehdä tämän helpon päätelmän huomattuani, että näkökykyni on hyvin heikko hämärässä.

Esitys ei sitten mennytkään yhtä hyvin kuin toivoin. Osaltaan se johtui peruukistani. En ihan oikeasti nähnyt juuri mitään puolet ajasta, minkä vuoksi oloni oli epävarma, ja moinen fiilis siirtyy helposti liikkeisiin. Kerran taisin jopa lyödä ohi Aselean miekasta, koska en yksinkertaisesti nähnyt, missä se on. Lettini jäi myös hienosti jumiin miekkani kahvaan heti alussa, joten jouduin säheltämään sitä irti, mutta irtosi sentään ajoissa. :D Ristin kaatuminenkaan ei kuulunut suunnitelmaan, ja tämänkin ongelman olisi voinut poistaa aika helposti. Ristin liimaukset pettivät matkalla Tampereelle eikä se suostunut kuivumaan, vaikka pistin sen liimautumaan yöksi. Se kuitenkin pysyi pystyssä, kunhan sen iski suoraan paikalleen. No, aamupäivästä kerroimme sitten mammallemme, että ristin kuuluu olla suorassa koristepuoli yleisöön. Emme kuitenkaan muistuttaneet tästä juuri ennen kisaa ja ristin kuljetti lavalle toinen henkilö, joten risti-info ei mennyt loppupeleissä oikeaan osoitteeseen oikeaan aikaan. Esityksen kannalta tähdellisempää oli kuitenkin viikatteen oikea asettelu, jonka kanssa ei ollut ongelmia, joten loppu hyvin! Alkuperäinen tarkoituksemme oli myös maalata ristiin teksti ”Lacie”, joka olisi ehkä selvittänyt sen tarkoitusta, mutta se jäi viime viikkojen tuiskeessa tekemättä. Josko sitten ensi kerralla vedämme selkeämmät yhteydet lavasteiden ja esityksen välille! Henkilökohtaisesti minua ei kyllä haittaa ”turha” sälä lavalla, mutta ilmeisesti teatterikoulussa opetetaan, ettei tämä ole hyvä asia. Mene ja tiedä, tykkään sälästä. :D

”Nyt tulee turpaan!!1”

Videolta katsottuna esitys meni kuitenkin paremmin kuin miten se tuntui menevän, joten eipä se sitten aivan puissa ollut, vaikka katsomossa istuessa muulta tuntuikin. Tuomareilta ja muutamilta katsojilta saanut palaute piristi kovasti, koska katsomossa istuessa fiilis oli tosiaan se, että esitys meni todella pitkälle penkin alle. Olen kyllä kovasti katkera itselleni siitä, että kämmäsin suosikki-iskuni, eli viikatteen pään yli heilauttamisen. Se on helppo tehdä oikealla tekniikalla, mutta se menee myös helposti pieleen. Ehkä heikko näkökyky verotti itsevarmuutta tai ehkä muuten vain en keskittynyt tarpeeksi, lopputulos on joka tapauksessa sama. Viikateosion kehittäminen oli muutenkin hankalahkoa, koska viikatteen terä on Finnfoamia eli se ei kestä iskuja, ja toisaalta viikate on myös hitaampi ase kuin miekka. Harjoittelu jäi myös normaalia vähemmälle pitkälti minusta johtuen, mikä harmittaa, sillä lisäharjoittelu ei ole koskaan pahasta. Josko sitten seuraavalla kerralla derppaisin aikataulujeni suhteen vähemmän pahasti…

Esityksen teosta on vielä pakko mainita, että ääninäyttely oli yllättävän hankalaa hommaa. Repliikkejä harjoitellessa ne saattoivat kuulostaa ihan hyvältä, mutta äänittäessä lähes kaikki tunne lensi jonnekin… Puhumattakaan siitä, ettei äänen muuntaminen hahmolle sopivaksi oikein luonnistunut. Ääniraita oli siis todella työläs, kun puheen lisäksi sinne piti heittää vielä muutamat kymmenet ääniefektitkin. Mutta oli aivan mahtavaa päästä sisällyttämään esitykseen Bloody Rabbit! Kestosuosikkini Pandoran soundtrackilta Willin lisäksi, ja Will tulikin jo käytettyä Gaalan esityksessä.

Siinäpä ne Traconin päätapahtumat taisivat olla! Ehkä saan heiteltyä kuvia viimeisimmistä puvuista jo ensi kuussa. :-D

PS. Esityksestä saa luonnollisesti heittää palautetta!

PPS. Etsinnässä olisi kaksi matalaäänisiä mieshenkilöitä englanniksi ääninäyttelemään kykenevää henkilöä! Jos kuvausta vastaavia ihmisiä sattuu tätä lukemaan ja on kiinnostunut jelppimään, tiputa vaikka kommenttia.