Saatana saapuu musiikkimessuille

Vietin eilisen päivän käyden sisäistä kamppailua siitä, mitä minä nyt oikein sanoisin WCS-karsinnoista, enkä ole oikeastaan vieläkään löytänyt vastausta kysymykseeni. Päätin nyt kuitenkin kasata ajatuksiani sen verran, että saan jonkin sortin merkinnän aikaan ennen kuin unohdan puolet asioista, sillä niin käy harmillisen usein kun tapahtumasta on kulunut aikaa viikko tai kaksi.

Osallistuimme tosiaan Voronan kanssa karsintoihin, hahmoinamme Trinity Bloodin Cain ja Isaak. Puvun valitsemisesta ja tekemisestä teen myöhemmin erillisen merkinnän, joten en puutu siihen nyt sen kummemmin.

Vorona sanoikin jo sanottavamme messujen tiloista: lava oli huono niin instrumenttien kuin tumman taustankin takia ja tuoleja salissa oli jostain syystä älyttömän vähän, mutta pukuhuone oli valtava! Se olikin onni, sillä en mahdu edes kulkemaan normaalisti oviaukosta pukuineni, saati sitten pukemaan sitä jossain kolmen neliömetrin kopissa. :D Ja tosiaan, ne "paremmat valot" eivät todellakaan olleet paremmat valot, sillä ei niitä lupailtuja efektejä sitten koskaan saatu. Edellisvuosien sali oli sopinut omalle esityksellemme paljon paremmin. Kirja-/musiikkimessut ovat myös paikkana hieman kyseenalaiset johtuen siitä, että sinne ei tule kuin kourallinen cospaajia, ja tämä tuntuu näkyvän osallistujamäärissäkin. Kuusi paria oli tulossa, mutta vain neljä saapui paikalle. Neljä on pahin mahdollinen parimäärä, sillä vain yksi ei sijoitu. En tiedä, onko sijoitusjärjestelmää mahdollista muuttaa samana päivänä, mutta esimerkiksi jaettu kolmas sija ei olisi kuulostanut niin pahalta. Kenties tilanteeseen olisi osattu varautua, jos kaksi paikalle saapumatonta paria olisivat itse ilmoittaneet asiasta etukäteen – nyt asia selvisi vasta, kun parien perään soiteltiin aamulla.

Tiedän, etteivät kaikki pitäneet esityksestämme, mutta minähän en alistu olemaan huono tuosta vain vaan sanon jotain sen puolustukseksi. Tiedän nyt paremmin kuin hyvin, että se oli liian vaikeaselkoinen, ja sitä pelkäsimmekin jo ennen kisaa. Haluan kuitenkin sanoa, että jossain siellä vaikeaselkoisuuden takana oli oikeasti idea. Se ei ollut vain satunnaista heiluntaa, vaikka se siltä saattoikin näyttää. Valitettavasti se ei saisi näyttää siltä, eikä kolmen kuukauden harjoittelumme vaikuta siihen, mitä esitetään – ainoastaan siihen, miten esitetään. Pelkät hahmovalintamme tekivät koko esityksen suunnittelusta hankalaa, kun ulos rajautuivat automaattisesti niin asein taistelu kuin ystävyyskin. Kaiken lisäksi Cain ja Isaak ovat esiintyneet mangassa niin hurrrrjjjan paljon, että "täydellisen" hahmokuvan rakentaminen ilman omaa pohdintaa on käytännössä mahdotonta. (Romaaneissa olen törmännyt vasta Isaakiin, ja animesta ei edes puhuta.) Oma oli toki valintamme, mutta siitä tosiaan lisää myöhemmin.

Vaikka esitys ei loistanut, niin itseriittoiseksi leimaamisen uhallakin totean, että pukuni suhteen en kumartele yhtäkään toista kisaajaa. Vielä puoli vuotta sitten en uskonut, että siitä tulisi yhtään mitään, mutta kappas kummaa, sehän pysyy kasassa eikä se oikeastaan näytäkään pahalta. Naamaani ei lasketa pukuun. Tarkoitukseni oli pitää tarkkaa kirjaa puvun budjetista ja siihen käytetystä tuntimäärästä, mutta ensimmäisen kohdalla laskuni menivät lopulta sekaisin ja toisen kohdalla luovutin alkuunsa, kun pelkkien siipipohjien tekeminen kesti ja kesti. Viitteenä työmäärään voisin sanoa, että sen niskassa olevan piikkihärpäkkeen pohjamaalaaminen – siis kaksi kertaa per puoli – kesti suunnilleen neljä tuntia. Ajattelin myös laskea, montako erillistä osaa puvussani on, sillä hihitin kovasti kun yhdessä vaiheessa lattiallani oli 109 erilaista pikkuosaa maalausta odottamassa...

Palautetilaisuudesta jäi positiivinen fiilis! Palaute oli erittäin tehokasta ja käyttökelpoista ja olin onnellinen, että puvustani pidettiin. Yhdestä sen osasta tosin ei, mutta ajattelin kyllä itsekin hajottaa sen puunuijalla kunhan saan uuden tehtyä... Kyseessä on siis selässä riippuva vuohen pääkallo, joka ei onnistunut ihan niin kuin olisi pitänyt. Se, ettei ero ensimmäiseksi ja toiseksi tulleiden parien välillä ilmeisesti ollut suuri, on kaksiteräinen miekka. Toisaalta on hienoa tietää, että ihan perusteetonta kisaan osallistuminen ei ollut – toisaalta harmittaa niin vietävästi, kun tietää, että esitystä parantamalla tilanne voisi olla toinen. Vaihtoehtoisesti tilanne voisi olla toinen, jos puvuilla olisi enemmän painoarvoa. Isäni itse asiassa ihmetteli, minkä takia esitys on pukua tärkeämpi, ja onhan se sinänsä jännä juttu jos miettii, että cosplay on ennen kaikkea niitä pukuja. Itseäni tosin on kismittänyt aina enemmän se, että varsinkin WCS-finaalin tasoisissa kisoissa näyttää joskus siltä, että hienoimmat/isoimmat/lukumäärällisesti suurimmat lavasteet voittavat, sillä eihän niillä ole välttämättä mitään tekemistä itse pukujen kanssa. Mutta en nyt ihmettele minkään valtakunnan arviointikriteerejä sen enempää. Älkää myöskään käsittäkö väärin – pidän esitystä tärkeänä, pelkät puvut eivät riitä.

Minua jäivät kalvamaan myös useampi arviointikriteereihin periaatteessa liittymätön asia, joilla ei sinänsä ole merkitystä ja joita ~suuri yleisö~ ei näe, mutta jotka harmittavat kun ne itse tietää. Jotten kuulosta liian katkeralta, haluan tehdä nyt selväksi, etten ihan oikeasti ole pettynyt voittajiin vaikka tekstini sävy saattaa kuulostaa muulta. Esitystä oli hauska katsoa, Vashin proppi oli huuuuge ja Rai-Dein itse tehty hattu oli jotain niin hienoa! :D En silti olisi hävennyt, jos se voitto olisi napsahtanut meille. Puvun tekeminen oli joskus mielettömän rankkaa henkisesti, kun erinäisten asioiden takia oli sellainen olo, että toiseksi jäädään kuitenkin. En kuitenkaan suostunut luovuttamaan vaikka välillä kaikki tuntuikin turhalta. Ei se ollut turhaa. Cain on tähän asti ollut suurin unelmani cosplay-pukujen saralla, ja nyt se on tehty. Sen takia oloni onkin nyt jotenkin tyhjä – mitä minä suunnittelen seuraavat kaksi vuotta? Seuraavat kaksi viikkoa saan ainakin suunnitella niitä useita koulutehtäviä, joita siirsin karsintojen takia. Pari tenttiä, lyhyt seminaarityö, verkkotehtäviä, esitelmä, virtuaalikursseja ja opintopäiväkirjoja... Kaikkea sitä pieni ihminen tekeekin cosplayn takia.

Jos muuten haluatte tietää jotain puvustani, voitte heittää kysymyksiä jo nyt ja vastaan niihin sitten pukumerkinnässä. Toisaalta mieleni tekisi olla ilkeä ja pitää kiinnitysmekanismini ammattisalaisuutenani, mutta no, menin jo tuomareille ne paljastamaan joten enpä taida jaksaa salailla. :D Oli muuten oikeasti vaikeinta keksiä, miten ihmeessä saan siivet pysymään kiinni, kun viitan läpi on hieman hankala alkaa laittaa mitään nauhoja olkapäiden ympäri. Mutta siitä sitten kunhan saan kaivauduttua pois tiiliskivikirjojen alta!