Pidä kiinni siitä, mitä et koskaan saa

... sillä potentiaalisia cosplay-hahmoja on yksinkertaisesti liikaa, ei niitä kaikkia ehdi tekemään.

Ajattelin siis viettää iltaani kirjaamalla tähän murto-osan niistä hahmoista, jotka joskus haluaisin nähdä katsoessani peiliin, ja samalla kenties saatte hieman selkoa hahmovalintojeni syistä sekä mieltymyksistäni.

Aloitetaan kahdella erilaisen samanlaisella, tällä hetkellä toteuttamattomiskelvottomalla hahmolla.


Kuja (Dissidia: Final Fantasy) ; Testament (Guilty Gear -sarja)

Näillä kahdella hahmolla on minulle yllättävän paljon yhteistä, eikä nyt puhuta pelkästä puolialastomuudesta.

Ensinnäkin, molemmat hahmot kuuluvat sarjaani "pakkomielteen kehittäminen hahmoihin lähdeteosta tai hahmoa sen paremmin tuntematta". Toiseksikin, moinen hahmoihin tutustuminen oli molemmissa tapauksissa Voronan vika - tosin tämän ansiosta en ole koskaan saanut edes mahdollisuutta kyseenalaistaa Kujan miehekästä vaatepartta ja luulla häntä naiseksi. Se ei olisi ollut ihme, sillä olen erehtynyt hahmojen sukupuolesta hyvinkin useasti. Kolmanneksi... No, kävin molempien tapauksien ansiosta vähän peliostoksilla.

Ongelmana tosiaan se, etten tällä kropalla ihan heti lähde noissa tamineissa ulos ovesta. Laihdutusvinkkejä, anyone?


Krad (D.N.Angel)

Jos Kradia ei olisi, en usko, että olisin katsottuani D.N.Angel-animen vaivautunut aloittamaan sarjan lukemista. Olen aivan järkyttävän hahmovetoinen - yksikin hahmo, jota jään tuijottamaan haltioissani, riittää pitämään minut tarinassa kiinni, vaikka se muuten ei ehkä olisikaan mikään suosikki. D.N.Angel on toki mielestäni ihan jees, mutta ei se tosiaankaan kuulu top 10 -listalleni.

Sadistiset ja murhanhimoiset hahmot on vaan jotain liian vetoavaa.

Sen sijaan ongelmahiukset ei, joten tämä suunnitelma on jäissä kunnes jaksan edes harkita sopivan peruukin ja lisäkkeiden etsimistä.


Lugia (Pokémon 2: Yhden voimalla) ; Mewtwo (Pokémon - Mewtwon vastaisku) ; Dragoon (Kingdom Hearts II)

Off with your head!

Kyllä vain, näitä hahmoja yhdistää se, ettei niitä cossatessa tarvitsisi näyttää omaa pärstäänsä. Meowthin perusteella päättelin, että vaikka moiset puvut ovatkin näkemisen ja olemisen kannalta vaikeampia kuin inhimillisemmät puvut, on vapaus ilmeistä aivan mahtava asia. Saa näyttää vaikka haudasta nousseelta eikä kukaan näe sitä, kun koko asu on päällä. Senpä tähden saatan tulevaisuudessa väsätä jonkin näistä. Sitä paitsi Pokémon on aina Pokémon, ja Dragoon muuten vain erityisen komea. Mitä nyt pienistä... epäinhimillisistä piirteistä, joiden toteuttaminen ei oikein onnistu.

Ja olisin tietenkin järkyttävän eeppinen Mewtwo pitkän ruumiinrakenteeni vuoksi, kyllä.


Messiah (Persona 3)

Ei taida yllättää ketään, kun sanon, että tämä puku aiheuttaisi hieman käytännön ongelmia. Tai jos yllättää, niin kertokaa toki, miten tuon kanssa liikutaan ovista!

En ole tietekään edes pelannut Persona 3:a vielä läpi, sillä koskas minä muka pelaisin pelit loppuun alle kymmenessä vuodessa. Olen kuitenkin innostuksissani selannut pelin persona-listan läpi ja leukani loksahti, kun törmäsin tähän kyseiseen personaan - lähinnä sen vuoksi, että olen katsonut Orpheusta "sillä silmällä" pelin aloittamisesta lähtien. Tämän kanssa ei tulisi ongelmia sen suhteen, että käsivarteni ja jalkani eivät ole paikoittain hyvinkin ohuet.

On muuten todella ahdistavaa, kun melko moni (vaikea?) toivepukuni on valkoinen. Valkoinen. Helposti likaantuva valkoinen!


Soldier Blue (Toward the Terra)

Laadukkaat kuvat on laadukkaita, mutta en ajatellut käyttää koko yötä niiden etsimiseen.

Toward the Terra menee ehkä vähän Pokémon-kastiin. Se on Toward the Terra. Ei sillä, että olisin tuntenut sarjan kakarasta asti - minähän katsoin tämän vasta alle pari vuotta sitten, ja mangaan en ole koskenutkaan. Mutta vaikka sarjan katsominen kesti kauan sen raskauden vuoksi, teki se loppujen lopuksi minuun lähtemättömän vaikutuksen. Johtuiko se tarinan koskettavuudesta, kenties - itken hyvin harvoin katsoessani sarjoja, mutta tämän kohdalla sai vuodattaa kyyneliä useampaan otteeseen. Viimeinen jakso, oh god!

Jos sarja on itsessään tärkeä, miksi juuri Soldier Blue? En tiedä. Jos katsotaan pukua, olisi Jomyn puku väreiltään parempi. No, enpä nyt satu Jomya ihannoimaan hirveästi, joten ei kiitos. Jos katsotaan hahmoa, tulee suunnilleen tasapeli aikuis-Tonyn kanssa. Tonyn tukkalaite on kuitenkin jokseenkin... ongelmallinen, joten siihen se sitten karahtikin.


Necromancer (Guild Wars -sarja) ; Count zu Heltzer (Guild Wars Factions) ; Razah (Guild Wars Nightfall)

Lisää sarjarakkautta!

Kaikessa lyhykäisyydessään: olen pelannut Guild Warsin neljää osaa tähän mennessä yhteensä reilu 500 tuntia, josta yli 300 tuntia on mennyt kuvassa näkyvän necromancerin kehittämiseen. Näiden reilu 500 tunnin aikana olen huomannut pelien sisältävän vähän turhankin paljon kivoja pukuja, ja aion vakaasti joskus toteuttaa niistä yhden tai useamman.

Jos jotain kiinnostaa hahmoni varustus, niin kyseessä on eliittiversio Canthan armorista, Wayward Wand sekä Droknar's Focus. Eli toisin sanoen yritän brassailla sillä, että olen päässyt neljästä pelistä jopa kaksi läpi! Count zu Heltzerille taasen lankeaa Smiting Staff. (Kyllä, väittäisin olevani nimenomaan aatelinen, en vain joku riviritualisti. Sauva sen kertoo.)


Naoji Ishizuki (Meine Liebe) ; Youjiro Akizuki (Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheto)

Hiljaiset japanilaiset pojat -kerho kokoontuu tänään klo 23.46. Muuta yhteistä en näille hahmoilla tähän hätään keksi.

Naojin kohdalla voin sanoa vain, että pitkissä mustissa hiuksissa ja hiljaisessa luonteessa on taikaa. Sekä sen, että luulin koko animen ajan, että hänen koulupukunsa on vihreä. Olikin sitten pieni ylläri pistää peli pyörimään ja huomata, että eihän se nyt taas ihan niin mennytkään.

Bakumatsu Kikansetsu Irohanihohetosta olen tällä hetkellä katsonut noin puolet, joten Youjiron tarina on hyvinkin muistissa. Se on myös melko yksinkertainen. Vorona alkoi katsomaan sarjaa - minä kuulin näin sarjasta. Menin ja tutkailin sarjan kuvauksen. Näin Youjiron kuvan. Siinä sitä sitten jo mentiinkin, päätä pahkaa päin seinää ja nurkkaan juonittelemaan puvun tekoa tulevaisuuden varalle.

Nyt kun puhutaan näteistä pojista, voin esittää teille tekemäni havainnon.

Jos sarja vähänkin kiinnostaa minua ja siinä sattuu olemaan (paljon) nättejä mieshahmoja, todennäköisyys sarjan katsomiselle nousee hurjasti. Pidänhän aina silmäni auki potentiaalisten asujen varalta. Tämä kuitenkin aiheuttaa myös ongelmia.

Minun ei pitäisi keksiä koko ajan sarjoja, joista löytyy potentiaalisia pukuja, sillä...


Hajime Saito, Toshizo Hijikata (Hakuouki Shinsengumi Kitan)

... niiden potentiaalisten pukujen lista pidentyykin sitten vähintään muutamalla puvulla.

Vahtikoiria ja pandoja

Minun piti alkaa harjoittaa aikaista koneensulkemisaikaa, mutta eihän tästä taas tule yhtään mitään, joten nytpä teen mielessäni pyörineen merkinnän tänne. Teksti käsittelee tulevan kesän pukujani. Minun piti selostaa myös tulevaisuuden toivepuvuistani, mutta luulen tämän merkinnän olevan ihan sopivan pitkä muutenkin, joten se jääköön toiseen kertaan.

Aluksi pieni huomautus: Kuvaajamme lisäsi myös blogiinsa joitakin kuvia lauantaisesta shootistamme, ja Caroliina uhkasi lisätä pahamaineisia vähemmän onnistuneita kuvia omaansa. Sitä odotellessa.

Nyt jatkamme kuitenkin seuraavalla hahmollani, eli Ciel Phantomhivella sarjasta Kuroshitsuji / Black Butler. Itse käytän nimitystä Kuroshitsuji, koska olen tottunut siihen ja koen sen helpommaksi lausua. Lausumisen opetteleminen kesti kyllä jonkin aikaa... Sivumennen sanoen, lausun Cielinkin nimen japanilaisittain eli "shieru", koska häiriinnyin, kun jouduin aina puhumaan "siilistä".



Miksi? Kaksi asiaa: lyhyt hahmo ja mahtavia pukuja. Kerrankin olen oikeastaan liian pitkä jotain hahmoa varten, sillä en usko meneväni 12-vuotiaasta pojasta kirveelläkään! Tai ehkä juuri sillä. Näytän varmaan muutenkin rumalta lantioineni ja naamoineni, mutta parhaansa voi toki aina yrittää.
Kenen kanssa? Yksin.
Mihin? Näin alkajaisiksi Desuconiin, mutta aion kyllä tehdä enemmänkin kuin yhden puvun.

Yllä olevan kuvan puku ei muuten ole Desuconiin tuleva puku. Siihen minulla ei juuri nyt ole aikaa. Sen sijaan Desuconiin ilmestyy...

Surprise!~

Kyllä, olen tosissani, tämä ei ole aprillipila. Nähtyäni kyseisen puvun Yana Toboson blogissa en voinut vastustaa kiusausta. Vuodenaika tietysti vähän pissii, sillä kyseessä on Cielin syntymäpäiväkuva, mutta niin käy joskus. Muuta en kyseisestä blogimerkinnästä sitten ymmärräkään, koska taitoni japanin suhteen ovat tällä hetkellä melko rajatut. Jos minulle tulee kiire pukujen väsäämisen ja pääsykokeisiin lukemisen yhteydessä, saatan joutua jättämään kakun pois Desuconista, mutta toivokaamme parasta! Kauluspaidan tekemisestä tulee varmasti mielenkiintoista...




Tämäkin peruukkiystäväiseni on eBaysta, luultavasti Hongkongista. Koska en osannut päätyä värissä harmaaseen enkä siniseen, päädyinkin siniharmaaseen! Olen ovela, kuten ne miljoona muutakin saman tempun tehnyttä. $29,99 + $12 postikulut.




Kankaat: Valkoinen: puuvillaa. 6,9€/m, kauluspaitaan. Ruskea: puuvillaa. 8,9€/m. Shortseihin ja liiviin. Tummanruskea: 50% puuvillaa, 50% polyesteriä. 13,3€/m. Liivin kaulukseen. Eurokankaasta.
Softis: Kolme valkoista levyä, 3mm, A3, 2,35€/kpl. Kaksi harmaata levyä, 2mm, A3, 1,6€/kpl. Yksi vaaleanpunainen levy, 2mm, A4, 0,9€/kpl. Hobby-Pointista.

Jos kenelläkään on ideaa siitä, mistä voisin saada nuo ruskeat nauhat, niin ehdotuksia otetaan vastaan. Valkoinen lanka on toisen nauhan kirjomiseen.




Tämä ei ehkä koske juuri tätä asua, mutta löysin tuollaisen näpsäkän sormuksen, jossa on edes kaukaisesti Cielin perintösormuksen näköä. Tai no, samankaltaisuus rajoittuu lähinnä väreihin - päätinkin ostaa tämän sormuksen sen takia, etten välttämättä vaan oikeasti onnistu replikoimaan sitä tyhjästä viisaan näköiseksi. Enkä ajatellut maksaa yli sataa euroa Square Enixin kauppaamasta replicasta. Kumma juttu.

Sitten siirrymme kohti Traconia!



Harr, kärsikää, uusi versio Kiinasta! Nähdessäni tämän hahmo-CD:n kannen ihastuin kovasti Yaon kenkälaitteisiin ja päätin toteuttaa ne. Saatan kuitenkin tehdä jotain pientä säätöä asuun... Minua esimerkiksi häiritsee se, että puku ei näytä kovin punaiselta, mutta punainen siitä tulee. Voi johtua kuvastakin, valokuvasta katsottuna se näytti oikeasti punaiselta. Yritän metsästää sekä hahmo-CD:n että varmaan kankaitakin Tokiosta muutaman viikon päästä. Näin minä Eurokankaassa kivan punaisen kankaan, mutta siihen menisikin sitten heti 50€, joten vaihtoehtoja etsiessä... Suzanne-satiinia en kyllä käytä, ei pelkoa.

Niin, tosiaan, lähden 17. päivä Tokioon äitini kanssa. Noin viikon aikana olisi tarkoitus tehdä pari ryhmämatkaa sekä vierailla Uenon eläintarhassa ja muutamassa kaupunginosassa. Metsästyksen kohteena ovat fanituotteet, mangat, PSP-pelit, levyt, vaatteet sekä kankaat ja peruukit ynnä muut cosplay-sälät. Loppuvatko rahat? Todellakin!

P.S. Koska aivotoimintani on vajaata tähän aikaan, unohdin mainita, että Traconin sunnuntaina olen jälleen Sync the Tempest. Meillä on ryhmä. Ja lauantaina seuranani olisi Hongkong.

他爱我...他不爱我

Voisin tietenkin mennä jo nukkumaan, mutta mitä turhia. Jos kirjoitan merkinnän tämänpäiväisestä photoshootistamme nyt, ei sitä tarvitse tehdä aamulla!

Itse shootista sanottakoon, että se oli pisin kokemani - hypimme ympäriinsä varmaankin noin kuusi tuntia, kun autoilut ja säätämiset lasketaan. Kävimme myös (onneksi) kesken kaiken hakemassa Subwaysta purtavaa, sillä olen nälkäisenä usein harvinaisen pahalla tuulella, ja se tuskin olisi auttanut kuvauksissa. Kuvaus oli myös ehkä hauskin ikinä, sillä kerrankin käytimme paria ympäristöä ja muutenkin oli lippuja ynnä muuta mukavaa proppia/rekvisiittaa. Oli se jännää hyppiä asutusalueen laidalta metsään/pellolle ilmakiväärin kanssa, vaikka se olikin toki lataamaton.

Nyt henkilökunnan kautta itse kuviin! Niissä olikin selaamista, kun kuvia taisi olla yhteensä lähemmäs 700, joista tässä nähdään kymmenen. Kuvat ovat lähinnä kuvausjärjestyksessä, joten mahdolliset viittaukset historiaan eivät ole kronologisessa järjestyksessä. (Anteeksi, vaakakuvat leikkautuvat ilkeästi. Ei voi osata tähän aikaan yöstä. Mutta klikkaus vain ja ne aukeavat!)

Kuvaaja: decorum
Aseenkantaja: Caroliina
Ivan Braginsky: Vorona
Wang Yao: Allekirjoittanut itse.



"I wonder where Yao-kun went~"


"A-ha!"




Sino-Soviet Split aka Kiinan ja Neuvostoliiton ideologinen välirikko.




Upposin lumihankeen ihan vain pari kertaa, joten sideharsot eivät pysyneet kovin valkoisina.


Aikoinaan Kiina seurasi Neuvostoliiton kommunismimallia.


1991.





Sanokaa mitä sanotte, mutta Ivan ja Yao ovat kivoja~ Poseerausidea napattu Godchildin viidennen pokkarin kansikuvasta.


Olen liian väsynyt jakaakseni kanssanne järkyttäviä behind the scenes -kuvia tai muuten vain hassuja otoksia tai ylipäänsä enempää kuvia juuri nyt, joten totean tässä vaiheessa спокойной ночи ja menen nukkumaan. Jos joku välttämättä haluaa nähdä enemmän kuvia, kannattaa seurailla Voronan ja Caroliinan blogeja tai vihjaista, niin voin pistellä linkkejä tai ehkä jopa ladata lisää kuvia jonnekin.

P.S. Otsikko on kiinaa, "rakastaa, ei rakasta". Yllättäen napattu Wikipediasta.

There and back again - Tampere kuplii

Nyt kun keskipitkän ruotsin yo-kirjoitukset ovat enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi ohitse, voin vihdoinkin kirjoitella toissapäivästä - mikä hurjan pitkä aika odottaa merkinnän kirjoittamista tapahtumasta! (C'mon, YTL. Strömming. Silakka. Ei näin.)
Silakasta kukkaruukkuun, eli itse aiheeseen!

Olenkin jo selittänyt aiemmin hahmo- ja materiaalivalintojeni syitä, joten selviätte nyt helpolla ettekä joudu lukemaan asiasta sen enempää. Haluan kuitenkin hihittää nyt julkisesti sitä ihmettelevien "Mä en olisi ikinä uskonut, että sä cossaat Hetaliaa!"-lausahdusten tulvaa, jonka toveri Ivan sai osakseen.
Hihihi. >:3

Kiitos sinulle, Anni, kun suostuit tekemään asun jota sinun ei odotettu koskaan tekevän. ♥
Ja nyt moisten tunteilujen jälkeen jatkakaamme matkaamme kuplivaa Tamperetta kohti.

Kuvaaja: Hoothoot

Jotka eivät olleet paikalla saavat viimeistään nyt tietää, että minä tosiaan olin yksi cosplay-kisan tuomareista tapahtumassa. Homma lähti lähinnä siitä, kun totesin itsekseni "Hei, Anni oli tuomari viime vuonna, mäkin haluan kokeilla! >:(" Sitten hihitin itsekseni, että olisihan siinä ihmisillä ihmeteltävää, jos tuomaristoon soluttautuu Hetalia. No, hainpa sitten tuomariksi. Ja pääsin.
Tuomarointi oli hauska kokemus enkä olisi ollenkaan pahoillani, jos joskus pääsisin moiseen tehtävään uudestaan. Olin toki hiljainen, aluksi erittäin hiljainen. Jossain vaiheessa löysin kuitenkin taas äänihuuleni ja uskalsin kysellä eeppisiä "Miksi tämä hahmo?"-kysymyksiä Hoothootin esimerkkiä seuraten. Yritin myös ihan oikeasti ottaa vähän opikseni mahdollisista kysymyksistä ja sanomisista ja tulin myös siihen tulokseen, että minun täytyy oppia pukemaan sanoiksi se, mikä asussa on mielestäni hyvää ja mikä ei. Omia asujani ajatellen keksin myös tarvitsevani ilmeharjoituksia peilin edessä. Apua.

Toinen asuvalintojamme koskeva askarruttava asia mielessäni ennen tapahtumaa oli se, joudummeko tekemisiin muiden Hetalioiden kanssa. Kas kummaa, emme joutuneet - ehkä Hetalioille harvinainen enemmän tai vähemmän vakava auramme yhdessä Hoothootin kanssa pitivät ihmiset loitolla, ken tietää. Tai sitten meistä ei vain pidetty. Keksin meille hyvän iskulauseenkin: "We're invading your fandom, making things serious." Mietittyäni asiaa tulin myös siihen tulokseen, että parina cossaaminen on ovela juttu - harva kehtaa tulla napsimaan toista osapuolta mihinkään ja jättää näin toista yksin.
... Toisinaan minusta tuntuu, että pohdin asioita, jotka eivät ihan oikeasti kiinnostaa ketään muuta. :D Ajattelen paljon ja selitän vielä enemmän.

Well hello there! Kuvaaja: Hoothoot

Lauantaina vuorossa olisi tosiaan photoshoot, sitä ennen peruukki kaipaa hellää harjausta ja ehkä jokin muukin kohta asua vähän fiksausta. Joten viikonloppuna suuntaamme jonnekin suuntaan proppeinemme ja yritämme tallentaa digitaaliseen muotoon hahmojemme niin ystävällisemmät kuin sotaisemmatkin suhteet. Pitäisi varmaan jo kirjoittaa ideoita ylös, ettei tarvitse sunnuntaina kirota, kun huomaa unohtaneensa puolet haluamistaan kuvista.

Sivuhuomautuksena tähän loppuun voisin sanoa, että Desuconiin tosiaan ilmestyy Ciel Phantomhive - version paljastan täällä luultavasti vähän myöhemmin - ja Traconiin kenties punaisempi Kiina, mahdollisesti hahmo-CD:n kannesta.

Maapallo pyörii yhä

Minun kyllä piti seuraavaksi joko a) raportoida ensi lauantain asustani tai b) kirjoittaa kehityksestäni cosplayn parissa, mutta kun nyt kerran viikon sisällä aion pukeutua cosplaypiireissä hyvinkin huonon maineen saaneen sarjan pukuun, niin ajattelin ottaa asian esille. Kehtaan lähteä siitä oletuksesta, että tätä tekstiä lukevat tietävät Hetalian perusidean, koska siltä on ollut huomattavan vaikea välttyä tämän vuoden kuluessa.

Hetalia on luultavastikin saanut huonon maineensa kahdesta syystä. Toinen on huonosti tehdyt puvut, mutta vielä enemmän väittäisin maineen johtuvan fanien päivänvaloa huonosti kestävästä käytöksestä. Nämä asiat ovat faktoja enkä yritä kiistää niitä. Itse asiassa minuakin hatuttaa moinen. Ei kuitenkaan pelkästään edellä mainittujen asioiden itsensä vuoksi, vaan sen tähden, että kaikki Hetaliasta innostuneet tai sitä cossaavat eivät ole niitä, jotka aiheuttavat kyseisen maineen. Oikeastaan minulla ei ole oikeutta edes valittaa asiasta, koska olen itsekin huokaillut Narutojen määrää. Kenties Hetalia on kuitenkin auttanut minua havaitsemaan, ettei suuri määrä cossaajia automaattisesti tarkoita, että sarjaa tulee paheksua. Nyt tiedän, miltä niistä ihan hyvin tehdyistä ja hyvin käyttäytyvistä Narutoista tuntui. Toivotaan, että otin opikseni.

Puvut
Hetalia-puvut ovat hankalia jo sen tähden, että ne ovat suurimmaksi osaksi uniformuja tai maiden perinteisiä pukuja - niillä on siis oikeasti vastine oikeassa elämässä. En nyt tarkoita, että kaikkien Hetaliaa pukuilevien täytyy tehdä viiden sivun taustatutkielma valitsemansa uniformun historiasta ja sen vaikutuksesta ajan koiriin, mutta mielestäni järkeä saa silti käyttää. Voisin vuodattaa tuskaani huonosti tehdyistä Kiinan perinteisistä puvuista, mutta jätän sen väliin, koska a) en halua loukata ihmisiä turhaan ja b) ajattelin tehdä asun itsekin, joten kaivan vain hautaa itselleni valittamalla nyt ja tekemällä sitten itse kaikki samat virheet! :D
Itsehän sorruin heti ensimmäisenä värikompromissiin - no, onhan siitä harmaasta uniformusta sentään yksi kuva.

Todistusaineistoa!

No, enpä nyt kangasmateriaaleistakaan voi kovin paljoa nurista, koska sopivia uniformukankaita oikeissa väreissä on melko rajoitetusti. Se ei kuitenkaan estä sitä, etteikö lakanakankaalle voisi etsiä vähän parempaa vaihtoehtoa.
Ongelma tulee kuitenkin esiin siinä vaiheessa, kun sitä pukua tehdään. Puolihuolimattomat puvut näyttävät harvoin hyvältä - niitä on Hetaliasta näkynyt aivan liikaa. Inhottavin piirre tässä on tietenkin se, että koskaan ei voi tietää, onko joku asu oikeasti huolimattomasti tehty vai onko henkilö yrittänyt parhaansa. Minä en koskaan lopeta yrittämistä kokonaan, mutta asun vimeistely jää usein viimeiseen yöhön, ja tietenkin tällöin tulee huolimattomampaa jälkeä - toivon vain, että yritys tuottaa tulosta silloinkin.

Käytös coneissa
En ole itse (onneksi) joutunut todistamaan pusupiirejä tai muuta häiritsevää käytöstä kovinkaan vakavissa muodoissa, mutta se ärsyttää minua silti. Conit eivät ole tekosyy älyttömälle fanipalvelulle. Kyllähän sitä ihmiset julkisesti pussailevat ja se on sallittua, mutta kaikella on rajansa. Ei minua kiinnosta nähdä Kiinaa ja Venäjää nuolemassa julkisesti vaikka pidänkin kyseisestä parista. Itse asiassa minua kiinnostaa kyseisten maiden historiassa eniten juuri se niiden eroaminen, Sino-Soviet Split aka Kiinan ja Neuvostoliiton ideologinen välirikko. Tähän väliin sopisi myös mainita se, että itse pidän erityisesti sellaisista Hetaliaan liittyvistä asioista, joilla on oikeasti historiallista pohjaa - koko sarjan ideahan on historia, olkoonkin huumorimielessä. Kommunisti-Suomi voi mielestäni hyvin kuvastaa Suomen sisällissodan punaisia. Sen sijaan en ole kuullut, että Suomella olisi historiallista taustaa Hongkongin kanssa. Kyllä, olen nähnyt kyseisen parituksen. En toki itsekään ole kaikkitietävä historoitsija, mutta minun oli aivan pakko googlettaa Japanin ja Kreikan väleistä sen jälkeen, kun näin parin Hetaliassa.
Käytöksestä minulla ei ole sen enempää sanottavaa. Julkisilla paikoilla saa käyttää järkeä.

Ehkä menen nyt jatkamaan asuani, ettei tarvitse painua maan alle lauantaina muistellessani tätä tekstiä.