Tales of the Shapeshifter

Viikonloppusuunnitelmia

2012-01-13T07:47:00.008+02:00

Tarkoitukseni oli päättää pitkä blogihiljaisuuteni kertomalla tämän vuoden tulevista puvuista, mutta enpä saanut merkintää kirjoitettua ajoissa loppuun ja Desucon Frostbite koputtelee jo nurkan takana. Siispä lyhyt esittely viikonlopun puvuista!

Shinou & Daikenja / Kyou Kara Maou!

Lauantaina pyörin puvussa, jonka tekemistä muutama vuosi sitten pohdin. Osasyynä tekemättömyyteen taisi olla parin puuttuminen, mutta kun Juusto lupautui tekemään Shinoun tälle vuodelle, niin eihän siinä sit mitään! Itse siis Daikenjana. Puku ei ole vielä iiihan valmis, mutta tälle päivälle ei onneksi jäänyt hirveää urakkaa.

Sunnuntaille olin tekemässä vihdoin valmiiksi Persona 3:n päähenkilön pukuni, mutta ehkä olin laiska joululomalla ja päätin mieluummin käyttää enemmän aikaa yhteen pukuun kuin vähemmän aikaa kahteen. Siispä mukaan lähtee jo valmis puku.

Shingo Makiba / Star Driver

Shingon pukua en ole muistaakseni tainnut edes mainita koko blogissa, koska CosplayGaalasta jäi ehkä jotenkin vähän merkintä tekemättä, mutta valmis on ja Gaalassa tosiaan käytetty jo kertaalleen. Katsoin Star Driverin viime vuonna muistaakseni pari viikkoa Desun jälkeen ja kun tuoreessa muistissa oli vielä, millaista Cainin puvun pitäminen on, oli hereillä ajatus jonkun helpommin pidettävän puvun tekemisestä. Kinnostuin Shingosta heti tämän nähdessäni, koska ~mysteerinen mustahiuksinen mies~, ja päätin sarjan loppuun katsottuani toteuttaa puvun, vaikkei Shingo paljastunutkaan hirveän eeppiseksi tyypiksi. :-D Mutta tästä joskus lisää! ~~Toivon mukaan.~~

Loppuun voisin todeta toimivani jälleen narikkavänkärinä. Tällöin molemmat hahmot saavat silmälasit, koska hommasin kerrankin värilliset piilarit, enkä tietty näe ilman vahvuuksia nenääni pidemmälle. Kyseiset piilarit eivät olleet ihan sitä, mitä kuvan perusteella toivoin, mutta täytyy tänään testata niitä ja toivoa parasta.

Tracon VI - vähemmän hengausta, enemmän backstagea

2011-09-07T08:37:00.007+03:00

Kun asuntoani katsoi kaksi päivää sitten, huomasi turhankin selvästi, että joku oli vissiin vähän tehnyt jotain pukuja täällä viime viikolla. Nyt kun todisteet tästä on saatu pitkälti hävitettyä, tekisi suorastaan mieli jo aloittaa seuraavaa pukua! Luultavasti historia toistaa itseään ja näin ei käy, mutta tulosta odotellessa on hyvää aikaa palata hetkeksi Traconiin. Vorona mainitsikin jo useita asioita, joista meinasin sanoa - kummallista, eihän me oltu yhdessä kuin n. 99% ajasta! -, joten luvassa on osittaista toistoa.

Viime viikko oli perseestä. Monta kertaa teki mieli vain heittää puvut nurkkaan ja mennä nukkumaan, unohtaa koko Tracon. Mutta koska kyseinen tilanne on aina omaa syytäni, ei luovuttaminen ole niin helppoa - varsinkaan, jos toisella puvulla pitäisi kisata ja toisella ryhmäillä. Zagi ei onneksi aiheuttanut enää erityisemmin päänvaivaa, koska olin repinyt pukua kasaan jo elokuun alussa - meillä oli Vesperia-photoshoot Kotkassa, mutta voi vähän olla, että joku allekirjoittanut jätti keskeneräisen puvun kotiin ja heilui kameran takana puolet ajasta. ":D" Saattoi vähän ketuttaa, kun näki upean puiston, jossa oli tarkoitus kuvata. Youjiroa sen sijaan ommeltiin enemmän kuin tarpeeksi vielä viime päivinä, ja jäipä pari pikkujuttua ihan puuttumaankin toistaiseksi. Nyt kehtaa tunnustaa, kun kisa on jo ohi!

Kirottua itseäni ja aikaansaamattomuuttani muutaman päivän ajan oli vihdoin aika huokaista helpotuksesta ja suunnata perjantai-iltana Tampereelle Voronan kämpille. Koska oli jo myöhä, en jaksanut alkaa katsoa Bakumatsua loppuun - kolme jaksoa vieläkin näkemättä, ups - mutta hyvinhän junassa istuessa pari jaksoa meni. (Oikeasti olisin kyllä katsonut mieluummin jotain vähän vähemmän vakavaa, sen verran väsytti.)

Kuvaaja: Ella

Aamulla teimme Voronan kanssa jännän havainnon - jännitys loisti hyvinkin pitkälti poissaolollaan. Yleensä jännitän ihan pirusti heti herättyäni, mutta ehkä matalammalle asetetut tavoitteet tekivät tehtävänsä. Kyllä se jännitys sitten vähän ennen lavalle astelemista vihdoin iski, mutta sitä ennen saimme hoitaa tuomaroinnit ynnä muut pois alta kaikessa rauhassa. Lavaharjoituksetkin menivät odotettua paremmin, mitä nyt sandaalieni kärjet hajoilivat puolestani ja niitä sitten vähän korjailtiin ja teippailtiin backstagella. Viikko ennen kisaa tuli myös huomattua, että mokomat kapistukset ovat vähän liukkaat, mutta en sentään lentänyt väärässä kohtaa nurin lavalla. Mitä nyt jossain kohtaa vähän liukastelua harrastin. :D

Kuten Vorona jo totesi, palautetta otetaan mieluusti vastaan.

Karsinnoista minulla ei ole sen suurempaa sanottavaa tähän väliin, joten tyydyn toivottamaan kovasti onnea voittajille! Ansaitsitte sen, ja olette vähintäänkin loistava edustajapari Suomelle! \o/

Sunnuntaina oli sitten vihdoin aika hypätä mukaan Vesperia-porukkaan. Luvassa oli rento päivä - kuvaamista, ruokaa, hengausta... NOT. Keskipäivän aikoihin minut ja Vorona kutsuttiin mukaan nettipukukilpailuun, joten yhtäkkiä sitä vapaata aikaa ennen kisaa olikin kaksi ja puoli tuntia. Ryhmämme kolme puuttuvaa jäsentä saapuivat onneksi pian tämän jälkeen paikalle, joten saimme kuvat kuvattua ja subitkin saatiin ajoissa Voronan mainitsemasta kassaepisodista huolimatta. Niitä sitten syötiinkin vielä silloin, kun olimme jo kisaajajonossa odottamassa saliin pääsyä... Ryhmämme Estelle oli tosiaan myös mukana kisassa, kun agentit tämän bongasivat pienten Vesperia-kuvaustemme jälkeen. Vesperia taisikin olla kisan edustetuin lähdeteos, haha. Kisaan mukaan pääseminen tuntui aika siistiltä, mutta kaikkien kolmen mukaan pääseminen vielä siistimmältä!

Ylärivi: Duke, Raven, Yuri, Estelle, Judith, Zagi

Alarivi: Rita, Patty, Karol, Repede

Zagin kohdalla suurin ongelmani on ja tulee aina olemaan ~~se helvetin peruukki ja irtoilevat blondit kuidut~~ ilmeet. Minä kun en ole erityisen ilmeikäs ihminen, varsinkaan muiden ihmisten ja/tai kameran edessä - Zagi sen sijaan on täysin kaheli, eivätkä tämän ilmeet ole poikkeus. Yritin sitten aina välillä irvistellä kameralle, mutten todellakaan tiedä, mitä niistä kuvista tuli. Tuntemattomille ihmisille irvistely on myös vähän kyseenalaista, koska aina ei voi olla varma siitä, kuvaavatko nämä Vesperiaa vai Yuria ja sen kavereita vai värikästä ryhmää. Jälkeenpäin vähän harmittaa, etten vetänyt ilmeitä täysillä, mutta helppohan se nyt on sanoa - itse tilanteessa on ihan eri fiilis. Katsotaan, saanko kasattua itseni lokakuun puoliväliin mennessä, silloin kun olisi luvassa vielä yksi photoshoot iltaisessa Jyväskylässä.

Se Traconista nyt! Yritän saada puvuista kasaan omia merkintöjään ennemmin ~~tai myöhemmin~~, nyt kun vihdoin olisi vaihteeksi jotain pukuja suunnilleen valmiina. Entäpä sen jälkeen? Ehkä CosplayGaalaa, viimeistään jotain talvista Desua. Pukusuunnitelmista puhutaan pidemmin sitten, kun niitä on vähän varmisteltu. Ensi vuosi näyttää kuitenkin hankalammalta kuin tämä vuosi, koska cosplay-motivaationi tuntuu viimein palailleen ja pukuvaihtoehtoja on taas enemmän kuin tarpeeksi! WCS-karsintoihin osallistuminen on suuri kysymysmerkki, sillä olen harkinnut puolen vuoden opiskelijavaihtoa ensi lukuvuodelle. Mutta näistä tosiaan lisää sitten, kun tiedän itsekin enemmän.

_{PS. Olis meillä kyllä jo yksi ideakin mahdollista karsintoihin osallistumista silmällä pitäen...}

Desucon - liikkumisvaikeuksia ja hermostuneisuutta

2011-07-01T14:35:00.000+03:00

No niin, saanpahan minäkin vihdoin aikaan merkintää Desuconista. Viivästyminen johtuu siitä, että olin viime viikon poissa kotoa, ja palattuani tänne rakas näyttöni ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Mutta nyt se on, uuden kaapelin ansiosta. \o/

Tämän vuoden Desucon sujui omalta osaltani hieman erilaisissa tunnelmissa viime vuosiin nähden. Narikkavänkäröinnin sijaan päädyin tänä vuonna pitämään sunnuntaina luentoa Minnan kanssa, mikä mahdollisti lauantaille vaikeasti pidettävän puvun. Ja kuten viime merkinnässä totesinkin, sunnuntaina jatkoin luonnollisesti Tales-linjalla, vaikkei Peony päässytkään kolmatta kertaa mukaan. ~~Ihan hyvä vaan, kun tuota peruukiksi kutsuttua takkukasaa katselee.~~

Oliko Cainin puku sitten hyvä valinta lauantain puvuksi? Jälkeenpäin ajatellen: kyllä. Lauantaina ajatellen: suurelta osin ei. Olin näemmä jo iloisesti unohtanut, millaista kyseisen puvun pitäminen on. Liikkuvuus luonnollisesti rajoittuu aika reippaasti, ja sen muistinkin, mutta unohdin esimerkiksi viitan olkapäihin kohdistavan painon. Asiaa ei myöskään auttanut se, että uusi selkäpanssarin pääkalloni painoi huomattavasti alkuperäistä enemmän. Tämä aiheutti sen, että viitta valui aika tehokkaasti alas, ja jouduin vähän väliä kiusaamaan Isaak Fernand von Voronaa, jotta tämä nostaisi viittaa. Jos siis näytin jollekulle hapanta naamaa, se johtui vain ja ainoastaan siitä, että pukuni ei ollut se mukavin pitää päällä. Ja oikeastaan vielä enemmän siitä viitan valumisesta, koska tunsin näyttäväni kovin tyhmältä, kun ylimmät siivet olivat lapaluiden sijaan jossain keskellä selkää. Oli hyvin turhauttavaa olla puvussa, jonka halusi saada näyttämään mahdollisimman hyvältä, mutta käytännössä homma ei vain toiminut ihan niin kuin olisi kuvitellut. Lopulta otinkin viitan pois jo joskus kolmen jälkeen, vaikka alkuperäinen suunnitelmani oli pitää koko pukua päällä loppuun asti.

Saumavaahtoa (tunnetaan myös nimellä uretaani), kittiä, gessoa, maalia. Kitti oli tosiaan vähän turhan painava päällystysmateriaali, mutten keksinyt tähän hätään mitään muuta. Rautalangat puolestaan olivat varakeino magneettilukolle, ja tulivatkin ihan hyödyllisiksi lukon poksahtaessa auki muutamaan otteeseen. Kallo ei ole kuvassa vielä loppuun asti maalattu, mutta ei just nyt jaksa mennä ottamaan kuvaa siitä.

Pukuvaikeuksistani johtuen en sitten päätynyt katsomaan yhtäkään ohjelmaa lauantaina, vaan vietin suurimman osan päivästä istuen Metsähallin nurkassa. EuroCosplay-karsinnat olisi ollut ihan kiva nähdä, mutten edes harkinnut sinne menemistä puvussa, joka vie vähintään kolme penkkiä tilaa. Mutta kuten jo totesin, näin jälkeenpäin minua ei harmita - Cainin puku oli sen verran suuri projekti, että oli mukavaa päästä vihdoin käyttämään sitä conissa.

Posevaihtoehtoja on monta, kun toinen osapuoli ei pysty erityisemmin liikkumaan ja on vielä liian lyhytkin toiseen verrattuna. :---D Kuvista vastaa Juusto, jollei toisin mainita. Kameroita tosin oli kaksi, joten katsomme ovelasti eri linsseihin. Otin muuten huomiooni Biitin kommentin ja hankin valkoisen jälkeen vaaleimman löytämäni kasvovärin. (Ylimääräinen punainen nauha puvussani on tyylikkäästi selkäpuolelle käännetty badge.)

Trinity Blood -pukujamme ei ikävä kyllä ole vieläkään shootattu kunnolla, ja Desussakin ehdimme ottaa vain kourallisen kuvia ennen kuin alkoi vaihteeksi sataa. Ns. oikea photoshoot on kyllä vielä suunnitelmissa, sillä minua saattaisi vaikka harmittaa, jos tällaisesta puvusta ei saa kunnon kuvia. Valitettavasti pukuni ei ole enää elämänsä kunnossa - erityisesti mattohitsauslangoista on hinkkautunut maalia irti joistakin kohtaa, ja hävitinpä yhden vyöstä roikkuvan osankin kokonaan Desussa. (Puuttui jo yllä olevassa kuvassa.) Puku on myös käytännössä korjauskelvoton, sillä olemassa olevia osia ei voi sprayata enää uudestaan, ja uuttakaan hävinnyttä osaa varten sitä spray-maalia ei yksinkertaisesti ole. Kyseistä osaa ei siis joko ole enää tulossa, tai vaihtoehtoisesti se on vaaleampi kuin muut osat. Sama koskee korjausmaalauksia. Meillä on myös hieman ongelmia kuvauspaikan ja kuvaajan suhteen - pukuni vieminen Jyväskylän ulkopuolelle on aina oma projektinsa, ja kuvaajamme taas ei vietä kesäänsä Jyväskylässä. Onpa ongelmana tosiaan ihan sekin, missä ihmeessä täällä voisi kuvata, tai missään muuallakaan. Kirkko olisi kiva, mutta edes minä en kehtaa mennä kirkkoon puvussa, jossa on kuusi siipeä ja muuta mukavaa.

Palatakseni jopa ihan aiheeseen siirryn Cainin pohtimisesta Desu-sunnuntaihin! Alkupäivästä pyörin siis paikalla Mapen Zelos Wilder -puvussa Tales of -luentomme takia. Näpertelyinnossani väsäsin pukuun sen, öh, lapaluiden kohdalla olevan jutun, jotta sain valita vapaasti kiinnitysmekanismin. Cainin jälkeen oli äärimmäisen vapauttavaa pitää päällä pukua, jota ei tarvitse olla vahtimassa joka ikinen hetki. Sen sijaan törmäsin erääseen puvusta riippumattomaan ongelmaan heti ensimmäisen kameran ilmestyessä kuvaamaan - inhoan hymyillä kuvissa, enkä ole siinä erityisen hyväkään. Ensimmäinen kuva menikin siis perusvakavalla ilmeellä, mutta muutamassa muussa otetussa kuvassa yritin sitten tsempata ja hymyillä väkinäiseltä näyttämisen uhallakin. Se oli erityisen vaikeaa kuvatessamme pientä Tales-porukkaamme ulkona, koska auringonpaiste ei juurikaan helpota ilmeiden kanssa työskentelyä.

Laiturikuva, pakollinen Desu-perinne! Decus, Zelos, Jade, Alice.

Decuksen ilme. :---D

Olin muutenkin hieman ulapalla Zeloksen kanssa, sillä vaikka tiedänkin hahmon pääpiirteet, en ollut ennen conia pelannut Tales of Symphoniaa muutamaa tuntia enempää ja olin melko hukassa esimerkiksi poseerauksen kanssa. (Ilmeeni, kun haluaisin melkein tehdä kyseisen puvun itsekin ihan vain sen käyttömukavuuden takia.) Viime päivien Symphonian tykittäminen ei tosin olisi ehkä mainittavasti auttanut, koska olen vain pelannut ja pelannut keskittymättä sen kummemmin cospaukseen liittyviin asioihin. Mitä nyt olen kävellyt ympäri asuntoa ja pohtinut, miten Yggdrasillin siivet saisi järkevästi tehtyä ja kiinnitettyä selkään, ja ehkä vähän tutkaillut paria muutakin pukua. :D

Itse luento menikin sitten odotettua paremmin! En ole koskaan erityisemmin pitänyt minkään valtakunnan esitelmien ja vastaavien pitämisestä, joten jännitin tapausta tiistaista lähtien ja pelkäsin epäonnistuvani täysin. Yllättävää kyllä jännitys katosi perjantai-iltana ~~koska Cainin puvun hienosäätäminen oli niin vittumaista~~, ja sunnuntaiaamuna olinkin lähinnä hyvällä tavalla hermostunut ja enemmänkin innoissani. Asiaa varmasti auttoi myös se, että pystyimme istumaan luennon ajan - ei ollut niin koulumainen fiilis. Toki muutamaan otteeseen teki mieli naamapalmuilla, kun huomasi selittävänsä jonkin asian turhan vaikeasti tai toistavansa jotain sanaa liian usein, mutta kaiken kaikkiaan homma oli lähinnä hauskaa. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että saliin ilmestyi niinkin paljon ihmisiä, ja saimme jopa pari kysymystä luennon lopuksi. Joku ihan oikeasti kuunteli! \o/ Oli myös hauska huomata, että ainakin osa ihmisistä selkeästi tunsi sarjan etukäteen. Missä kivenkoloissa te Tales-pelaajat oikein piileksitte?

Ihmisiä! Kuvaaja: Veera Kontiokari.

Kiitos siis kaikille luentoamme kuunnelleille, palautettakin saa antaa jos joku tätä lukeva eksyi paikalle! Ensi vuonna sitten jatkoluento Linear Motion Battle Systemistä eiku. Mutta ainakin kaikki 3DS:n omistavat ostavat loppuvuodesta vihdoin Eurooppaan saapuvan Tales of the Abyssin, ja ensi vuonna PS3-pelaajat hankkivat Tales of Graces f:n, eikö niin? ~~Ja ihan vain brassaillakseni on mainittava, että ennakkotilasin syyskuussa Japanissa julkaistavan Tales of Xillian, koska olen liian perso ennakkotilausbonuksille.~~

Luennon ja pikaisen minishootin jälkeen lähdin vaihtamaan vaatetustani, kuten viime merkinnässä jo uhkailinkin. Heitin siis päälleni viime vuonna Tokiosta mukaan tarttuneen... takin? sekä mustan peruukin, ja täydensin asun kaapista löytyvillä vanhemmilla vaatekappaleilla.

Kerrankin katsoin peiliin ennen ulos lähtemistä.

Sunnuntainakin mahdollisesti kiinnostavat ohjelmat jäivät sitten muun säätämisen alle, joten ainoaksi katsomakseni ohjelmakseni jäi viime vuoden tavoin päättäjäiset. Eeppiset olivat, tuttuun Desu-tyyliin. Kokeillaan sitten taas ensi vuonna, josko vihdoinkin näkisi vaikka EuroCosplay-karsinnat ja ehkä jotain muutakin ohjelmaa. Desucon Frostbite täytyy myös käydä kokemassa!

Seuraavana olisi sitten vuorossa Tracon kera WCS-karsintojen ja Tales of Vesperia -ryhmän. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ihan oikeasti, koska tällä kertaa puvut saisivat tulla valmiiksikin. En halua nähdä sitä päivää, kun joudun jättämään kisan tai ryhmän väliin aikaansaamattomuuteni takia. Ja ihan vain teidän kiusaksenne jätän kisapuvun salaisuudeksi Traconiin asti. >:3

Hyvä suunnitelma, vain vesitiivisteet uupuivat

2011-06-11T23:40:00.000+03:00

Merkinnän alun kunniaksi mainos kaikille japanilaisten roolipelien ystäville (sekä tietenkin muuten vaan asiasta kiinnostuneille!): jos ensi viikon suunnitelmiinne kuuluu Desu-sunnuntai, on Kuusi-salissa luvassa Tales-aiheinen luento klo 11:30-13:00. Kyllähän teitä kiinnostaa enemmän aluekoodeilla rasitettu pelisarja kuin parit kunniavieraat, eikö vain? Luennon pääosaa näyttelevät pääsarjan pelit, mutta mukaan mahtuu myös niin Escort-pelejä, taistelusysteemiä kuin muutakin sälää! Toisin sanoen vähän kaikkea, sillä ideana olikin esitellä sarjaa sitä vähemmän tunteville. Luvassa ei siis ole esimerkiksi syvällistä analyysia taistelusysteemin variaatioiden paremmuudesta, vaikka aiheesta oman luentonsa saisikin.

Sitten itse aiheeseen.

Viime aikoina minulla on ollut kovasti sellainen tunne, että olen joko laiskistunut entisestään viime vuodesta tai jostain syystä pukujen tekeminen yskii muuten vaan turhan paljon. Suomeksi sanottuna se Zagi on erittäin pitkälti kankaina ja erinäisinä palasina, eikä se ole kasautumassa Desuconiin mennessä. Suurimpana syynä tähän on Bakan jälkeen vallan ottanut "tässähän on vaikka kuinka paljon aikaa seuraavaan coniin!"-fiilis, josta karusti havahduin noin puolitoista viikkoa sitten ja huomasin, että tästähän voi seurata ongelmia. Ja kun Minnakin (Tales-luennon keksijä ja toinen pitäjä) totesi, ettei tämän Vesperia-puku näyttäydy Desuconissa, puvuntekomotivaationi romahti jokseenkin kasaan. Tällä hetkellä siihen vaikuttaa myös lamauttava helle, mutta kyllä minä Cainille sen uuden pääkallon tässä vielä ehdin... Aion nyt tosiaan raahata kyseisen puvun Desuun lauantaiksi, kun sain logistiikkasolmut aukaistua. Varoitan jo valmiiksi, etten oikein koskaan muista niitä siipipareja kääntyessäni ympäri. Jos ne siis yllättäen tervehtivät teitä, olkaa kilttejä älkääkä katkoko niitä. :D

Mitä sunnuntaihin tulee, hätä ei ole Zagin näköinen! Minullahan on jo kaapissa pari Tales-pukua, ja Peony-pukuni sopisi oikein hyvin Minnan Jade-puvun kanssa. (Tales of the Abyssia tuntemattomille: Peony on keisari ja Jade on tämän valtakunnan eversti sekä Peonyn läheinen lapsuudenystävä.) Peonyn kohdalla ongelmana on vain se, että kolmen conin (mm. molemmat aikaisemmat Desut!) ja parin shootin jälkeen kyseinen puku alkaa hiljalleen tuntua nähdyltä. Siispä vedimme hihasta suunnitelman X, ja lainasimme tällä hetkellä Japanissa vaihtarina oleilevan Mapen parin vuoden takaisin Zelos-puvun! Kiitokset siis tälle puvun lainaamisesta~

Zelos Wilder / Tales of Symphonia

Zeloksen valinnalle on myös ihan oikeasti syy. Syy nimeltään Viva - Tales of!. Viva - Tales of! on kokoelma jonkin sortin haastatteluja/puheohjelmia, jotka on toteutettu pelisarjan skittityyliin ja jota juontavat Jade sekä Zelos. Me emme tosin nähdäkseni aio trollata ketään, toisin kuin itse juontajat...

Jadetroll'd. (Kyllä, viittaan Jaderolliin.)

Muuta syytä Zeloksen valinnalle ei sitten oikeastaan olekaan. Hahmotietämykseni perustuu pitkälti juurikin tämän juontoihin, ja niiden perusteella Zelos putoaa kategoriaan "kanssani luonteellisesti yhteensopimattomat hahmot". Toisaalta Zelos ei ole yhtä paha kuin Zagi, koska Zagi on... ... No, siitä sitten joskus myöhemmin. Nyt mennään Zeloksena ainakin osa päivästä - vaihdan mahdollisesti puvun pois päältäni joskus luennon jälkeen. Jos näin teen, voi minua mahdollisesti bongata sen jälkeen jommassa kummassa japsitakissani ja mahdollisesti myös toisen peruukin alta. Kyllä, kaikki on mahdollista.

Desuconissa näkyillään!

BakaCon - ei ihan suunnitelmien mukaan + vähän muutakin

2011-05-18T14:03:00.000+03:00

Niinhän siinä sitten pääsi käymään, ettei BakaCon sujunut omalta osaltani ihan suunnitelmien mukaan. Kahden päivän ja kahden puvun sijaan lopputulos oli yksi päivä ja vajaa puku. Näin kävi, koska onnistuin sattumalta saamaan kuumeen viime viikon alussa palattuani Berliinistä. Sattumoisin olin myös vanhempieni luona, ja suurin osa puvuntekotarvikkeista oli luonnollisesti kotonani. Eivätkä ne puvuntekofiiliksetkään ehkä olleet huipussaan.

No, parin päivän viivästyksen jälkeen pääsin sitten kotiin jatkamaan puvun tekemistä. Tällöin tulin siihen tulokseen, että lauantaina ei taida olla asiaa Pieksämäelle, jos aion sunnuntaina pistää uutta pukua niskaan. Perjantaina tulin siihen tulokseen, että puvun ylimääräiset osat (hihanauha ja Evoker vöineen) saavat jäädä tältä erää pois. Lauantai-iltana tulin siihen tulokseen, että MP3-soitin kuulokkeineen ei valmistu ajoissa. Peruukkikaan ei ehtinyt juuri saksia nähdä. Puvun puuttellisuudesta huolimatta pakkasin sen kuitenkin päättäväisesti mukaan sunnuntaina. Keskeneräinen puku on toki keskeneräinen puku, mutta conipäivä ryhmineen painaa vaakakupissa kuulokkeita enemmän - ilman housuja sen sijaan en ehkä olisi kehdannut lähteä. :D

Housut on! Kuvista vastaa Juusto.

Bakailu jäi siis turhan lyhyeksi kokemukseksi omalta osaltani, mutta jotain sanottavaa minulla siitä on. Ensinnäkin huomasin ohjelmakarttaa etukäteen katsoessani sitä samaa, mitä muutkin ovat huomanneet: ohjelmaa oli vähänlaisesti. En ole ehkä uskottavin henkilö mainitsemaan asiasta, sillä käyn conien ohjelmissa harvoin - toisinaan en ollenkaan -, ja erityisesti nyt tapahtuman jäädessä osaltani yksipäiväiseksi vietin mieluummin aikaani kavereiden seurassa. Silti tuntui vähän ikävältä verrata ohjelmakarttaa rannekkeen hintaan. Olen käynyt coneissa vasta muutaman vuoden, mutta näinä vuosina pääsylippujen hinnat ovat tuntuneet kääntyneen jyrkkään nousuun. Jos ne eivät nykyiseltä tasoltaan räjähdä käsiin, ei minulla ole hirveästi valittamista aiheesta - jos lippujen hinnalle on jotain vastinetta. BakaConissa ei kuitenkaan tänä vuonna ollut nähdäkseni mitään Erityisen Erityistä, esimerkiksi kunniavieraita. En ehkä ymmärrä conibudjetin hienouksia, mutta kävijänä olisi kiva tuntea saavansa rahoilleen enemmän vastinetta, kävi niissä ohjelmissa sitten enemmän tai vähemmän.

Harkittuani useammankin ohjelman katsomista päädyin lopulta vain katsomaan sunnuntain cosplay-kisoja. Cosplay-kisoja, joiden osallistujamäärä oli todella vähäinen. Osallistujien vähyys ei tietenkään ole järjestäjien syy, ja oikeastaan on vain mukava nähdä erilaisia kategorioita. Herää kuitenkin kysymys, toimisiko vastaava järjestely paremmin suuremmassa tapahtumassa. Kisaajien vähyydestä huolimatta kisasta ei päässyt jäämään lyhyt fiilis, sillä juontajat käyttivät kiitettävän paljon aikaa puhumalla. Toisinaan iski jo sellainen olo, että vähän vähemmänkin juontoa riittäisi, mutta toisaalta juontajat olivat oikeasti hauskoja ja nauroin näille tuon tuostakin. Siispä vähän lyhyempiä versioita tällaisesta juonnosta, kiitos~!

Alla vielä muutama kuva P3-shootistamme ennen kuin siirryn muihin asioihin. Itse puku saanee oman merkintänsä sitten, kun se joskus mahdollisesti on täysin valmis. Kertauksen vuoksi kerratkaamme, että Mitsurun puvun takaa löytyy Minna ja Aigiksena toimii Aselea.

Päivän "muut asiat" tarkoittavat sitä, että minutkin tagattiin AG:n toimesta mukaan You are beautiful -haasteeseen. Hämmentävää, kiitän kunniasta!

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Tässä kohtaa moni varmaan olettaa näkevänsä cosplay-kuvia, mutta ähäkutti, lähdenkin selaamaan muita kansioita!

Ei, tämä ei periaatteessa ole kaappicosplay. Tämä on päähänpisto, joka seuraa uuden peruukin saamisesta juuri ennen yökoulua. (Pikemminkin "yökoulua", koska homma kesti vain illan.) decorumin minusta tuona iltana ottamat kuvat olivat yllättävän kivoja, ja tästä syystä yksi niistä pääsee tähän.

Kyllä vain, jopa minut saattaa nähdä joskus mekossa! Moinen ilmiö tosin rajoittuu ns. suuriin juhliin ja hyvin harvinaisiin aivovaurioihin, joten saatte pällistellä samalla yo-lakkia. Ja kyllä vain, vieressäni seisoo Vorona, joka ei toivon mukaan pahastu nakatessani tämän tänne. :D

Lisätäänpä tähän sitten vielä vasta pari viikkoa vanhentunut kuva, koska juurikasvuni on aika kaunis, eikö olekin? Kuva on Berliinin toisessa eläintarhassa otettu. Siinä eläintarhassa, jossa on jättipanda. Jättipanda, jota jäin haltioissani tuijottelemaan. Seuraava tavoite on nähdä moinen Kiinassa! (Mieluusti pennun kanssa~~) Kyllä, tämä liittyy melkein aiheeseen. Berliinistä löytyisi muuten kivoja photoshoot-paikkoja. Esimerkiksi Viktoriapark on melkoisen nätti.

Olen nyt aivan luvattoman tylsä enkä taggaa ketään johtuen siitä, että olen jo ehtinyt mennä sekaisin sen suhteen, kenelle tunnustus on annettu ja kenelle ei. Livahdan siis nyt törkeästi pois paikalta katsomaan, saisinko vihdoin siivottua asuntoani puvunteon jäljiltä ja sotkettua sen sitten uudestaan erään pinkkihiuksisen hiipparin tähden...

Sanokaa hei tulevaisuudessa hyvin erilaiselta näyttävälle peruukille ja keskeneräisille propeille!

Pikainen päivitys

2011-04-29T22:34:00.006+03:00

Pari viikkoa sitten kuvittelin voivani vaihtaa vapaalle saatuani kevään viimeisen tentin tehtyä. (Ainakin toivon mukaan tehtyä - arvosanaa ei ole vieläkään tipahtanut, mutta enpä toisaalta harrasta reputtamista.) Niinhän sitä luulis! Siinähän ne pari viikkoa sitten hujahtivat, stressaten vuorotellen esseen kirjoittamista ja pukujen tekemistä. Jotenkin minua ei myöskään yllätä se, että ne puvut olisivat saaneet edistyä vähän enemmän kuin ne ovat edistyneet. Tällä hetkellä näyttää hyvinkin mahdolliselta, että suunnitelmani Kiinan tekemisestä valmiiksi Bakaconiin mennessä lakastuvat vielä ennen conia - Minaton saaminen valmiiksi kun on tärkeämpää ryhmäilyn takia. Mutta kävi miten kävi, ajattelin ilmoittaa olevani yhä hengissä ja todeta Kiinan puvun edistyneen vähän sekä Minaton vähän enemmän. Tässä hieman esimakua tulevasta:

Kenkiä on työn alla kaksin kappalein. Kiinan kengät olivat alunperin valkoiset nauhakengät. Niiden pohjat eivät ole aivan sileät, mutten ole vielä päättänyt, hionko ne sileäksi vai en.

Minaton paita ja housut ovat jo hyvällä mallilla, mutteivat vielä valmiit. Sivuhuomautuksena voisin sanoa, että paidan alta kuultaa bindiliivi, jonka sain vihdoin aikaiseksi hankkia. Toivoisin sen bindaavan enemmän, mutta eipä tulos sideharsoja huonommaksi jää, ja bindiliivin käyttö on huomattavasti nopeampaa ja helpompaa. (On myös kyseenalaista, onko edes mahdollista bindata niin paljon, että olisin täysin tyytyväinen lopputulokseen.)

Sainpa tässä taannoin myös peruukit Minatolle ja Richardille. Elättelen toiveita, että Minaton peruukki tekee saman tempun kuin Kiinan peruukki ja alkaa näyttää tummemmalta ulkona - se kun näyttää selvästi tummemmalta esimerkiksi pussissa ollessaan. Richardin peruukki taas on liian pitkä johtuen siitä, että aion napsia ylimääräisestä kuidusta Zagin peruukkiin tarvittavat osat.

Pukujen ajoissa valmiiksi saaminenhan tuskin olisi mikään ongelma, jos viettäisin seuraavat kaksi viikkoa kotona. Sattuupa kuitenkin olemaan niin, että seuraavasta kahdesta viikosta vietän noin puolitoista sekä vanhempieni luona että Berliinissä, ja minähän en a) raahaa ompelukonettani mukaan muutaman päivän takia, enkä b) ompele äitini uudella ompelukoneella mieluusti mitään. Kuoppasin myös lopullisesti ajatuksen photoshootista Berliinissä. Kiinan kohdalla ongelmaksi tuli mahdollisen shoottipaikan liian kaukainen sijainti hotellilta, ja lopulta jätin Cielinkin pois laskuista todetessani, että eiköhän siellä kiirettä pidä muutenkin.

Näin tässä kuussa, josko toukokuun toisella puolikkaalla saisin jo Zagia hyvään vauhtiin! Cain myös vaatisi yhä vähän lisäsäätöä. Elättelen kovasti toiveita, että selviän erinäisistä kuljetus- ja pukemisongelmista ja saisin kyseisen puvun näytille Desuconiin. Mutta siitä lisää joskus toiste!

Silver Snowland

2011-03-23T23:05:00.002+02:00

Hiippailin tässä muutama viikko sitten ulos Peonyn puvussa jo neljättä kertaa saatuani viime vuoden puolella idean talvisesta shootista. Ympäristöä perustelen sillä, että Peony vietti lapsuutensa Keterburgissa, joka on ilmeisen luminen paikka. En ole ihan varma, palaako tämä sinne myös yhdessä mangaluvussa (Peony Gaiden), mutta johonkin lumiseen mestaan siinäkin mennään - vaikkakin vaatetukseen on lisätty edes jotain paremmin säähän sopivaa eli viitta. Mutta ei se mitään, hyvin pärjäsi ilmankin!

Nyt on siis vihdoin tännekin luvassa muutama kuva kyseisestä shootista. Kuvaajana toimi jälleen kerran decorum (vai pitäisikö sanoa Lulu?). Epämääräisestä valaistuksesta voitte syyttää minua, sillä eihän pelkkä talvi riittänyt - piti vielä ehdottomasti päästä kuvaamaan illalla!
_{Osasin myös melkein laittaa hiukset oikein ja muistin melkein nostella puntteja. Mokomilla on taipumusta valua.}

Ostin muuten vihdoin Peonylle oman meikkivoiteen shoottia varten, mutta kappas, se ei ollutkaan tarpeeksi tumma. Olisi vaan pitänyt ostaa se, mitä alunperin katsoin, eikä luottaa myyjään. :( Netin kautta tilattuna kun ei hirveästi tehdä empiirisiä kokeiluja...

Tämä kuva on niin epäpeonymainen, että se tekee siitä aika jännän. Demonikeisari Peony! (Tässä kohdassa unohdamme toki vampyyrifanartit ja muut vastaavat.)

P.S. Puvut ovat edistyneet vain materiaalihankinnoilla, ja silläkin saralla melko vähän. Mutta kyllä ne siitä! Ainakin sitten, kun saan vielä vajaa 2000 sivua historiaa ja vähän muutakin opiskelua pois alta...

2011 vol. 2

2011-02-28T23:33:00.000+02:00

Kuten edellisessä merkinnässäni totesin, olen pohtinut lisääväni tämän vuoden cosplay-listalleni vielä neljännen puvun. Asiat eivät kuitenkaan aina suju ihan suunnitelmien mukaan - neljäs puku löysi kyllä tiensä listalle, mutta niin löysi viideskin! Esittelyyn pääse ensin tämä viides puku.

Minato Arisato / Persona 3

(Käytän Persona 3:n päähenkilöstä tämän manganimeä, koska "päähenkilö" voi käytännössä viitata lukemattomiin hahmoihin.)

Minaton cospaaminen on käynyt aika ajoin mielessä suunnilleen siitä lähtien, kun sain Persona 3 FES:n käsiini reilu kaksi vuotta sitten ~~enkä ole vieläkään pelannut sitä loppuun~~. Hahmo ei ole kuitenkaan päätynyt ennen listalleni esimerkiksi siitä syystä, että pelin persoonat ovat cosplay-mielessä kiinnostavampia. Tähän tuli kuitenkin muutos, kun Aselea alkoi pohtia pelistä cossaamista. Totesin hänelle, että jos joskus jotain cospaat, niin ilmoita ja tulen messiin. Eihän siinä sitten kauaa mennytkään, kun Aselea päätyi Aigikseen, joten mitäs tässä sitten muuta kuin pukua kasaan! Ongelmaksi on muodostunut tosin heti mm. koko pirun puku, koska se on sen verran normaalin näköinen, että säätövara pienentyy verrattuna erikoisempiin pukuihin. MP3-soittimen modaan kenties vanhasta vähän samaa näköä omaavasta soittimestani, kun taas rannekelloksi saattaa päästä oma rannekelloni. Kuulokkeiden ajatteleminen aiheuttaa kovasti päänsärkyä, mutta niin tekee myös moni muu asia.

Mutta mikä puku vei neljännen puvun paikan? Jos on vähänkään puhunut kanssani Tales of Gracesista, hahmovalinnan ei pitäisi yllättää alkuunkaan...

Richard / Tales of Graces

En pelannut vuoden alussa noin kuukauteen mitään muuta kuin täälläkin hypettämääni peliä nimeltä Tales of Graces f. Jos haluaa tiivistää, mitä yleensä puhun kyseisestä pelistä, on se helppo sanoa yhdellä sanalla: "RICHARD!" Tämä alkoi kuitenkin jo ennen kuin edes sain kyseisen pelin. Viime vuoden heinäkuussa, Tales of the Abyss -photoshoottimme jälkeen, selailin Aseliaa ja katselin, mitkä hahmot näyttävät enemmän tai vähemmän cospattavilta. Vastaan tuli myös Richard. Jos yleensä mieluisen hahmon näkeminen herättää kevyesti horroksesta, Richardilla oli aseenaan vähintäänkin paistinpannu ja se läväytettiin täysillä päin pärstääni. Eli tuloksena melko pakkomielteinen "tätä cossaan joskus"-fiilis! Luin myös epätoivossani Aselian artikkelin Richardista, eihän Gracesia oltu luvattu koskaan julkaistavaksi täällä (ja vaikka olisikin, konsoli olisi ollut väärä). Artikkeli ei himmentänyt hahmon loistoa ~~ja nyt jälkeenpäin vähän harmittaa, että tuli taas kerran spoilaannuttua, mutta silloin pelin pelaaminen ei tosiaan näyttänyt todennäköiseltä~~. Jonkin aikaa myöhemmin kuulin ilmoituksen, jonka mukaan Tales of Graces portattaisiin PS3:lle laajennettuna versiona. Tässä vaiheessa innostuin kovasti, ja lopullinen päätös PS3:n hankkimisesta tuli hyvinkin pitkälti tehtyä. Ei se mitään, että peli on japaniksi - Richard tänne ja heti! (Nyt on myös tiedossa, että peli tullaan julkaisemaan ainakin Pohjois-Amerikassa.)

Richard oli loppujen lopuksi luonteellisesti hieman yllättävä kaveri verrattuna siihen, millaisen mielikuvan olin hahmosta saanut. Aluksi olin hieman ihmeissäni - etenkin pelin prologi aiheutti ristiriitaisia tunteita -, sitten jonkin aikaa hämilläni ja saavuttamani loppupäätelmä oli, että kyllä Richard on se suosikkihahmo Tales-sarjasta. Jätän kuitenkin ylistyslaulut laulamatta tältä erää teidän lukijoiden edun vuoksi.

Koska Richard pääsee ihmisten ilmoille, se jää nähtäväksi - debytoikoon sitten kun on valmis. Syynä tähän on esimerkiksi se, etten tiedä, kuinka kauan jaksan etsiä sopivaa takkikangasta. Richardin takki kun on toisinaan punertava ja toisinaan musta. Punertava olisi jees, mutta jos en löydä aivan täydellistä sävyä, siirryn luultavasti suosiolla mustaan. Itken myös verta takin ja viitan kuvioiden takia. Maalamiseen en ajatellut ryhtyä, mutta ainoa vaihtoehtoinen mieleeni tuleva toteutustapa on applikointi. Inhoan applikointia. Mutta mitäpä sitä ei pieni fanityttö tekisi Richardin tähden! (Kirjaimellisesti pieni - Richardin sääret näyttävät suunnilleen yhtä pitkiltä kuin koko jalkani. :---D)

2011

2011-01-30T23:20:00.004+02:00

Näin vuoden ensimmäisen kuun lopun kunniaksi on aika tarkastaa, miltä tämä vuosi tulee näyttämään cosplayn saralla. On vuoden 2011 pukulistan aika!

Ensimmäinen huomioni tästä vuodesta on, että pukuja ei ole tulossa ylettömiä määriä. Tällä hetkellä ns. varmojen pukujen joukossa on kolme pukua, tai oikeastaan kaksi sekä yksi "jos nyt löytäis vihdoinkin sen puuttuvan kankaan". Tähän on erinäisiä syitä, mutta ei sellaiset kuitenkaan ole kiinnostavia, joten hahmoja tiskiin! ... Itse asiassa kaikki kolme ovat jo esiintyneet blogissani, joten mitään yllättävää on tuskin luvassa.

Zagi / Tales of Vesperia

Edelleenkin siihen isoon ryhmään, josta puuttuu edelleenkin Flynn Scifo. Valitan asiasta niin kauan, kunnes sellainen löytyy!

Wang Yao / Axis Powers Hetalia

Tämä on se viime vuonna aloitettu "jos nyt löytäis vihdoinkin sen puuttuvan kankaan"-puku. Minulla on hieman kärhämää kultaisen kankaan metsätyksen kanssa, koska kangaskaupoista ei tunnu löytyvän sopivaa ja nettikauppojen selaaminen on hankalaa, kun ei pääse hypistelemään tuotteita. Jos jollain on siis kokemusta kultaisen kankaan etsimisestä ja löytämisestä, vinkkejä otetaan vastaan! Kuvassa kangas on melko epämääräisen värinen, mutta ajattelin tosiaan lähteä etsimään ihan sellaista kultaista, mitä voisi käyttää vaikka Code Geassin Lelouchin keisaripuvussa.

Akizuki Youjiro / Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheto

Niinhän siinä sitten kävi, että hahmon ensinäkemisestä aiheutuva "aika cospattavan näköinen!"-reaktio on tarkoitus muuttaa sanoista teoiksi. Tarvon ongelmien suossa jo nyt, vaikken ole edes aloittanut materiaalihankintoja. Syinä tähän ovat a) se, etten ole perinteisten japanilaisten vaatteiden suurin asiantuntija, b) puvun väri, joka voisi olla musta, mutta josta haluaisin animen mukaan tummansinisen ja yritä siinä nyt sitten löytää sopivan värinen kangas sekä c) miekka. En ole koskaan tehnyt huotraa, ja japanilaiset miekat ovat siinä suhteessa vähän haastavia, että huotran ja miekan pitää oikeasti sopia yhteen. Luvassa siis paljon säätöä ja kiroilua!

Aikomuksenani olisi lisätä listaan vielä ainakin neljäs puku, mutta vielä on auki, mikä puku se tulee olemaan. Toisaalta haluaisin vihdoinkin tehdä esimerkiksi Kandan (D.Gray-man) toisen uniformun, toisaalta taas voisin tehdä sen Cielin (Kuroshitsuji) kuudennen mangapokkarin kannen puvun, mutta toisaaltahan sitä voisi heittää ihan lonkalta jotain uutta! Esimerkiksi Gakupo (Vocaloid2) on herättänyt mielenkiintoani viime aikoina. Jään siis kypsyttelemään suunnitelmiani ja kerron niistä lisää sitten, kun kerrottavaa on.

P.S. Kevään aikana on tuskin luvassa mitään suuria puvuntekospurtteja syystä yliopisto. Suuressa viisaudessa jätin historian kurssien tenttimiset keväälle, joten lukemista riittää tuhansia sivuja. Eihän siinä sit mitään, lukemaan vaan!

WANTED: Flynn Scifo

2011-01-01T11:04:00.000+02:00

Uuden vuoden alkamisen kunniaksi on aika aloittaa hahmonmetsästys!

Kuten olen jo maininnut, olen ensi vuonna osa melko suurta Tales of Vesperia -ryhmää. Ryhmässämme on tällä hetkellä 14 jäsentä. Surullista on kuitenkin se, että meiltä puuttuu yhä yksi päähenkilöistä, nimittäin Flynn Scifo.

Jos sinua siis kiinnostaa, niin onneksi olkoon, sinut on juuri värvätty ryhmäämme! Ja jos ei kiinnosta, niin älä yritä, kuitenkin haluat! :---D Pituuseromme ovat jo aika lahjakkaasti metsässä, joten "yhyy oon liian lyhyt" ei ole validi syy olla olematta Flynn. (Jos jotakuta kuitenkin kiinnostaa, ryhmämme Yuri on ~174-senttinen.)

Ryhmämme on suunnitellut kokoontuvansa ensi syksyn Traconissa, päivästä emme osaa vielä sanoa. Suunnittelemme myös kahta photoshoottia, joista toinen olisi kesällä Kotkassa ja toinen syksyisenä iltana Jyväskylässä, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon tämän suhteen. (Ei, ryhmässä oleminen ei tarkoita, että sinun on pakko tulla näihin kaikkiin.)

Jos sinua ei nyt vaan millään kiinnosta miekkamiehenä heiluminen, siinä tapauksessa olet taatusti aina halunnut olla iso mies tai sinulla on ~~kaksonen~~ kaveri, jonka kanssa on kiva cossata!

Gauche & Droite sekä Clint.

Toki joukkoomme mahtuu aina muitakin vielä uupuvia Vesperia-hahmoja (Cumore! :---------D), mutta Flynn on ehdottoman ensisijainen haussa oleva hahmo päähenkilöstatuksensa takia. Emme myöskään etsi ns. tuplia, vaan yksi cossaaja per hahmo on aika sopiva määrä. Tästä syystä esittelen vielä ryhmästä jo löytyvät hahmot:

Yuri Lowell
Repede
Estellise Sidos Heurassein
Karol Capel
Rita Mordio
Raven
Judith
Patty Fleur
Duke Pantarei
Alexei Dinoia
Zagi
Yeager
Tison
Nan

Jos siis vähänkään kiinnostaa liittyä joukkoon ~~tummaan~~ värikkääseen, tervetuloa mukaan!

Joulu on taas, joulu on taas...

2010-12-24T09:15:00.002+02:00

En jaksanut pienestä pohdinnasta huolimatta alkaa väsätä joulu-Cieliä parissa viikossa, joten joulukuvaksi saatte tonttulakkisen synttäri-Cielin!

Tiedän, että 1800-luvun Englannissa oli taatusti pelikonsoleita, mutta...

... en voinut vastustaa uusien ystävieni näyttämistä hyvän ~~teko~~syyn varjolla!

Mainitsinkin jo joskus kyttäileväni Tales of Graces f:ää, ja pitihän se sitten ennakkotilata Play-Asiasta. Ilmeeni taisi olla aika priceless koko loppuillan pelin saavuttua, pitihän sitä vähän väliä tuijotella ja tutkailla ja hihittää. Ennustan, että peli ilmestyy myös cosplay-listalleni päivänä jonakin.

Valkyria Chroniclesista olen haaveillut siitä lähtien, kun pelistä tehtiin anime. Tuolloin minulla ei ollut aavistustakaan, tulenko koskaan saaman PS3:a (joka siis löytyy kuusen alta tänään), joten tyydyin vain harmittelemaan etten voi pelata sitä. Kun sitten olin ennakkotilannut Graces f:n ja näin Valkyrian parilla kympillä Anttilassa, ei ostopäätöstä tarvinnut hirveän kauaa tehdä. Mielenkiintoisinta pelissä on cosplayn kannalta se, että olen pohtinut kolmea hahmoa, mutta yleisestä hahmolinjastani poiketen kaikki kolme hahmoa ovat naisia. Itse asiassa olin yhdessä vaiheessa jo kovasti sitä mieltä, että cospaan ensi vuonna pelin päähenkilöä Aliciaa, mutta valitettavasti se taitaa jäädä vain ideaksi. En silti heitä kirvestä kaivoon, sillä mieluusti vielä joku päivä lisäisin tämänkin pelin pukulistalleni.

Jos joku keksii, kuinka Selvaria Blesin peitsen ja kilven voi toteuttaa, kuuntelen! Puku voisi olla hauska, mutta ilman kyseisiä proppeja se ei jaksa kiinnostaa. Jos kahvoihin saa vielä piilotettua valot ja peitsen kärkiosasta saa pyörivän (:----D), niin mikäs sen hienompaa! (Oikeastihan tekniset taitoni eivät riittäisi, mutta mitä turhia moisista yksityiskohdista välittämään.)

Päänsärkyä aiheuttavat propit, y/y?

Hyvää joulua kaikille~!

Happy birthday to...

2010-12-14T19:23:00.000+02:00

Ns. lahjapöytä.

Vinkki: Ciel on allerginen kissoille.

Kuvaaja: decorum

Kootut selitykset (aka "miksi tämä näyttää tältä vaikka sen pitäisi näyttää tältä" eli "tuli vähän kiire taas vaihteeksi") voi tällä kertaa lukea täältä.

(Ei, kahden metrin päässä olevaa reffua ei voi katsoa vaan kakun pitää aluksi olla väärällä puolella.)

From death, lead me to immortality

2010-12-03T00:15:00.000+02:00

Näitä kuvia on tullut tuijoteltua aika paljon viimeisen kahden vuoden aikana.

Vaikka oikea elämä painaakin päälle, sain kun sainkin vihdoin kasaan merkinnän Cainin puvusta! Henkisesti varautuminen on suotavaa, jos aiotte päästä loppuun asti. Osa kuvista on otettu kännykällä, joten laatu ei ole huippuluokkaa.

Peruukki ei ilmeisesti pitänyt viitan kauluksesta... Mustat huulet taas kärsivät syödessä. Se oli aika mielenkiintoinen projekti niillä kynsillä. Ignooratkaa myös kaunis pallonenäinen sivuprofiilini ja muu huomattava yhdennäköisyys Cainiin. :D

Ensinnäkin, meikeissä nyt ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin se, että hahmolla ylipäänsä on jotain naamassa. Peruukin stailaus oli huomattavasti nopeampaa ja helpompaa, kun parien saksien ja lakkapullon (got2b) lisäksi arsenaaliin lisäsi hiustenkuivaajan. Peruukkini ei ole lämmönkestävä, mutta pohtiessani asiaa tulin siihen tulokseen, että eiköhän se siedä jonkin asteen föönausta. Jostain syystä en vaan ikinä onnistu saamaan etuhiusten pienempää puolta pysymään järkevästi, vaan se haluaa aina leijua jossain korkealla otsan yläpuolella...
Peruukki on nähdäkseni joko tämä tai hieman pidempi versio samasta peruukista, väri 613 (Golden Blonde).

Yksi lempikohtiani puvusta? Korvakorut! Voi kuulostaa oudolta, mutta koko suunnitteluprosessin silmissäni ovat siintäneet vasemman korvan renkaat. Oikeassa korvassa on vain yksi koru, joka minultakin löytyi, ja se löytyy myös useimmilta muilta Caineilta. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt yhdenkään Cainin vasemmassa korvassa muutamaa rengasta enempää tavaraa, kun niitä on oikeasti kymmenen. (Kaikista näkemistäni puvuista en ole päässyt tarkastelemaan tätä yksityiskohtaa.) Minullakin on tosin vain yhdeksän jostain satunnaisesta syystä. Renkaat on tehty jonkin sortin korurenkaista, jotka leikkasin sopivan pituisiksi ja maalasin. Kiinnitys hoitui yksinkertaisesti puristamalla ja tavallisella liimalla. Vain yksi renkaista tippui kesken päivän, ja sekin jo peruukkia laitettaessa. Loppupäivän sekin pysyi kiltisti paikoillaan.

Posevalikoimani oli kovin laaja, suunnilleen tätä luokkaa koko päivän. Kuvaaja: Jussi Sorjonen.

Veikkaan, että kangasta kului vuorikangas mukaan lukien 8-9 metriä, mutta aivan tarkkaan en osaa sanoa. Kankaan valinta oli ongelmallista. Aluksi meinasin lähteä matkaan morsiussatiinilla, mutta Cainin kuvaa katsoessa alkoi raksuttaa, ettei se taida sittenkään olla paras vaihtoehto. Päädyin siis puuvillaan. Ongelmia? Kyllä. En meinannut millään löytää kangasta, jossa ei olisi mielestäni liiallista tekstuuria, joten mihin päädyin? Samaan kankaaseen kuin Syncin kanssa, Mallorca-puuvillaan. Ongelma? Se venyy. Jouduin vastuuseen valinnastani, kun kaikki reunat eivät olleet ihan niin suoria kuin olisivat voineet olla. Valitettavasti ompelun jälkeen työtä oli vielä luvassa, joten suurin intressini ei ollut alkaa ratkoa metrikaupalla saumaa. Harmittaa kyllä itseänikin, joten jos tapahtuu pieni ihme, ehkä näin jälkikäteen otan ratkojan kauniiseen käteen – jos siis löydän sen.

Satiininauhaa kului sellaiset vajaa 25 metriä. Takissa on myös 88 purjerengasta, kaikki äitini useaan otteeseen sprayaamia oikean värin saamiseksi. Olin positiivisesti yllättynyt, kun näin lopputuloksen!

Kultaiset ja hopeiset purjerenkaat joutuivat salaperäisen muodonmuutoksen uhreiksi...

Huivin ompelussa ei yllättäen ollut mitään mielenkiintoista, mutta sananen sen kuvioista. Satuin ostamaan piirtopöydän moisen nähdessäni n. puolitoista vuotta sitten, joten kuvioiden piirtäminen digitaalisesti kävi melko näppärästi. Paitsi etten osaa piirtää. No, tästä selvittyäni tulostin kuvat siirtopaperille ja silitin ne kankaaseen. Jouduin kuitenkin jättämään muutaman yksityiskohdan pois johtuen siitä, että parin millin kokoisten/levyisten osien silittäminen olisi käynyt hankalaksi. Idea siirtopaperista tuli alunperin Anikista, kun Lirlys pohti erään pukunsa kuvio-ongelmia ja ratkaisuksi ehdotettiin sitä. Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi. Viisi tummalle kankaalle tarkoitettua arkkia ~12,50€.

Olihan se kiva tihrustaa pikkuruisia kuvia ja yhdistellä niistä toimiva selkärakennelma... Kaiken lisäksi mokoma veti viittaa alaspäin hakaneulaesteistä huolimatta, joten siivet valuivat liian alas päivän mittaan.

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä siipipareista irrotettavat, mutta pelkäsin, ettei selkäpanssari kestä, joten päätin läväyttää kaikki siipiparit lopullisesti kiinni siihen. Se aiheutti vähän kuljetusteknisiä ongelmia, mutta siivet taipuvat onneksi melko nätisti. Pystyin istumaankin! Selkäpanssariin kuuluu myös vuohen pääkallo, mutta irroitin sen omaksi ilokseni kuvaa ottaessa. Se on nimittäin se osa puvusta, joka yksinkertaisesti epäonnistui, ja ajattelin löytää itseni tekemässä uuden tässä lähikuukausina. Tämän tehtyäni kokeilen tämänhetkiseen kalloon ala-asteella tekemääni puunuijaa. Katsotaan, saanko tästä hilpeydestä aikaan kuvamateriaalia. :D
Panssarista puuttuvat ns. hännät, sillä pelkäsin hirttäväni itseni jos lähden yrittämään niiden väsäämistä kaiken muun lisäksi. Näkisin kyllä mieluusti niin ne kuin peitsenkin lisänä puvussani, mutta valitettavan usein nämä "teen vielä tän ja tän myöhemmin"-tapaukset (sekä "teen tän puvun vielä joskus uudestaan"-tapaukset) jäävät toteuttamatta.

Siipiin palatakseni voisin kertoa niiden muotoutumisesta. Ensin tein kaavat paperista, jotka sen jälkeen kopioin pahville. Käytin pahviversioita hyväkseni leikatessani kanaverkosta sopivat palat siipiin. Sitten leikkasin pahviversioita sen verran, että niistä jäi yläreunaan melko kapea kaistale rungoksi, ja kiinnitin kanaverkon näiden runkojen päälle. Tämän jälkeen heitin ilmastointiteippiä koko komeuden ympärille, ja sen päälle tuli vielä valkoista lakanakangasta. Sitten alkoi rasittavin vaihe eli sulat. Otin tällä kertaa mallia Ilonasta ja tilasin Piikusta säkillisen hanhen höyheniä. Tässäkin oli ongelmansa: en ole koskaan tehnyt siipiä, joten minulla ei ollut aavistustakaan, paljonko sulkia/höyheniä kuluu. No, heitin sitten tilaukseen kilon, ja jäljelle jäi tämän verran...

Oho, taisi tulla pieni arviointivirhe.

Muutamia isompia sulkia lahjoittivat myös Voronan hanhet, sillä Piikun pussissa on lähinnä höyheniä tai pieniä sulkia. Suurkiitos muutenkin Voronalle, joka auttoi kovasti sulkien liimaamisessa! Olisin halunnut videomateriaalia aherruksestamme, sensuuriäänelle olisi ollut käyttöä suunnilleen joka toisen sanan kohdalla...
Sulkien liimailu vei meiltä kahdelta reilu 20 tuntia. Jos tämä homma lasketaan yhdelle hengelle (eli reilu 40 tuntia) ja lisätään mukaan vielä tuntikausien pohjien vääntäminen, niin kestihän niissä aika kauan. Itse asiassa se saattoi kestää kauemmin kuin yhdenkään aikaisemman pukuni tekeminen...

Pukua suunnitellessa yksi ongelma oli ylitse muiden: miten ihmeessä saada koko läjä pysymään kasassa? Lähinnä ihmettelin sitä, kuinka panssarit ja siivet saisi jokseenkin järkevästi kiinni viittaan. Halusin niistä irrotettavat, sillä viitan raahaaminen paikasta A paikkaan B kaikkine panssareineen ja siipineen oli liian tuskaisa ja pukua rikkova ajatus. Yritin kovasti tutkia muiden Cainien pukuja ja lukea niistä kirjoitettua kuvauksia, mutta ei, en löytänyt mitään ovelaa mekanismia. En itse asiassa edes enää muista, kuinka löysin ratkaisuni, mutta se on...

... magneettilukot! Vaihtoehtoisesti magneettinapit, käyttämäni nimitys vaihtelee. Nämä ovat siis niitä kapistuksia, joita löytyy mm. käsilaukuista. Ostin omani Hobby-Pointista, ja myyjä totesi, että tehtailenpas urakalla laukkuja. Tyydyin olemaan samaa mieltä, sillä en halunnut vaikuttaa täysin tärähtäneeltä vastaamalla "no eiku nää tulee panssareihin!" Puvussa taitaa olla 19 magneettilukkoa. Viitta puolestaan pysyi päällä kankaasta ompelemillani "nauhoilla", jotka kulkivat olkien ympäri ja selän takaa. Pukemisen helpottamiseksi virityksen saa auki edestä. Puvun pukeminen kesti silti kahden ihmisen voimin 45 minuuttia... Haluaisin käyttää pukuani uudestaan jossakin ensi vuoden tapahtumassa, mutta pukemisen vaikeus ja puvun koko tekevät asian hankalaksi. Saatan silti yrittää.

Seuraavaksi muutama (sata) sananen panssareista. Materiaalina niissä käytin softista. Softis yksinään ei kuitenkaan ole kovin tuhtia, joten heitin yleisliimaa panssarien nurjille puolille antamaan vähän pitoa. Muotoilu onnistui hellan päällä lämmittämällä, ja sen tein toki ennen liimausta. Pieniä yksityiskohtaympyröitä sai aikaan rei'ittimellä. Aluksi tein homman saksilla, kunnes äitini totesi, että on tuohon vähän helpompikin keino...

Keskeneräisiä panssareita ja Fabrica Theologiaen kirous – puku on erilainen jokaisessa kuvassa!

Maalaaminen oli kaksivaiheinen. Maalasin ensin käsin akryylimaalilla kahteen kertaan kaiken muun paitsi purjerenkaat ja metalliketjun. Tämän jälkeen äitin sprayasi kaiken. Miksi näin? Koska mielikuvani pronssista oli enemmänkin kupari kuin pronssi. En halunnut osista puhtaan pronssisia, mutten toisaalta myöskään niin ruskeita kuin taidekirjassa. Saattaa kuulostaa tyhmältä, sillä käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että tein jotain tietoisesti eri tavalla kuin referenssi sanoisi. Idean takana on kuitenkin muutama aivosolu: kaikkien muiden Trinity Blood -hahmojen yksityiskohdat vaikuttaisivat olevan kultaisia tai hopeisia. Eikö siis ole loogista, että Cainillakin on puvussaan jokin metalliväri? Kun puku oli jo työn alla, tuli mieleeni, että olisi voinut olla helpompaa hankkia suoraan kuparimaali. Akryylimaalin ja spraymaalin yhdistelmässä oli kuitenkin etunsa: pinnasta tuli "itsestään" elävän näköinen, eikä minun tarvinnut alkaa käsin tummentamaan tiettyjä kohtia. Spraypinta on tosin joistakin kohdin liiankin epätasainen, mutta kokonaisessa puvussa se ei vaikuta pistävän silmään turhan paljoa.
Panssareiden kuvioiden maalaaminen hoitui myös akryylimaaleilla ja (epämääräisillä) sabluunoilla. Lopputulos kärsii jälleen siitä, että piirtämis-/maalaamistaitoni eivät ole huippuluokkaa, mutta olisi se huonomminkin voinut mennä...

Edellä mainittujen osien lisäksi pukuun kuuluu vielä läjä kaikkea pientä sälää ja muutama vähän isompikin osa. Viitan niskassa on esimerkiksi viritys, jota nimitän piikkihärpäkkeeksi. Se ei valitettavasti näy edestä katsottuna samalla tavalla kuin sen kuuluisi. Selkäpanssarin pääkallon sarvien oli tarkoitus pitää se pystyssä, mutta ne jäivät liian alas. Tätäkin ongelmaa yritän korjailla, jotta puku on joskus kuvausvalmis. Ulkoilutettavaksi se ei tosin pääse ennen ensi kevättä, sillä en halua lähteä saapastelemaan maalatuilla kengillä keskelle lumihankea.

Softista, puutikkuja ja... purjerenkaita! Maalaminen vei nelisen tuntia, sillä yhden puolen kertaalleen maalaaminen kesti noin tunnin.

Toinen isompi jäljellä oleva osa on kengät. Alun perin mustat kengät pääsivät hurjaan muodonmuutosleikkiin, kun peliin liittyi maalipurkki ja softista. Softisten kiinnitys hoitui kaksikomponenttiliimalla ja silikonilla. Isäni auttoi tässä taistossa. Kärkiosien kanssa kävely vaati harjoittelua, mutta vahingoitta ne eivät silti selvinneet: toisesta kärjestä rapisi hieman maalia ja kärjet menivät kengän oman kärjen kohdalta kuopalle. Mutta pysyivätpä ainakin kiinni!

Jäljelle jäävät vielä satunnaiset sälät – korut, vyöt, nuolet, kynnet ja muut. En koe tarpeelliseksi selittää jokaista lätkää erikseen, joten yleinen selitys kelvannee. Materiaalina toimivat softis, puutikut ja... mattohitsauslanka! Äitini on sopivasti töissä RTV:ssä, joten hän ehdotti moista, kun pohdin, mistä repäisen jotain vastaavaa. Lankaa kului kymmenisen metriä, hinta taisi olla euron tai pari metriltä. (RTV on siis Riihimäellä rautakauppaan verrattavissa oleva pulju. Järkytykseni oli suuri, kun Jyväskylän vastaavassa ei näkynyt edes ketjuja. Mutta se onkin Riihimäen Tapetti ja Väri.) Vöistä voisin vielä mainita, että tein vyölenkit itse. Kaiken maailman kiinnityksissä on käytetty liimaa, niittejä, rautalankaa, neppareita ja haaranastoja. Oli melko ikävä projekti saada rautalanka läpi lähes jokaisesta mattohitsauslangan päästä. Ensin reikä pienellä neulalla, sitten keskikokoisella, sitten isolla ja sitten vasta rautalanka läpi... Neuloilla rei'ittäminen nosti todennäköisyyttä saada rautalanka menemään läpi nopeammin ja suoremmin.

Lattiallani oli 109 puvun kappaletta. Osa ulkona kuvasta.

Vielä pikainen sana hanskoista. Vorona tilasi meille molemmille hanskat eBaysta, kun kyllästyimme etsimään niitä. Hanskat olivat kuitenkin vähän turhan isot, joten pienensin niitä, ja kuviot on luonnollisesti maalattu kangasmaalilla.

Olisin varmaan voinut selittää vielä ummet ja lammet asioista, jotka eivät juuri nyt tule mieleeni, mutta ehkä tässä on tarpeeksi kertomusta tältä erää... Jos puvustani on vielä jotain kysyttävää, niin saa toki kysyä!

... Ikävä kyllä nämäkin houkuttelisivat, koska Cain on Cain. Eikä edes aloiteta pohtimaan, mitä muita pukuja voisin mahdollisesti tehdä sarjasta! Niitä on vähän turhankin monta. Materiaalia riittäisi vaikka omaksi merkinnäkseen...

Saatana saapuu musiikkimessuille

2010-11-01T10:35:00.002+02:00

Vietin eilisen päivän käyden sisäistä kamppailua siitä, mitä minä nyt oikein sanoisin WCS-karsinnoista, enkä ole oikeastaan vieläkään löytänyt vastausta kysymykseeni. Päätin nyt kuitenkin kasata ajatuksiani sen verran, että saan jonkin sortin merkinnän aikaan ennen kuin unohdan puolet asioista, sillä niin käy harmillisen usein kun tapahtumasta on kulunut aikaa viikko tai kaksi.

Osallistuimme tosiaan Voronan kanssa karsintoihin, hahmoinamme Trinity Bloodin Cain ja Isaak. Puvun valitsemisesta ja tekemisestä teen myöhemmin erillisen merkinnän, joten en puutu siihen nyt sen kummemmin.

Vorona sanoikin jo sanottavamme messujen tiloista: lava oli huono niin instrumenttien kuin tumman taustankin takia ja tuoleja salissa oli jostain syystä älyttömän vähän, mutta pukuhuone oli valtava! Se olikin onni, sillä en mahdu edes kulkemaan normaalisti oviaukosta pukuineni, saati sitten pukemaan sitä jossain kolmen neliömetrin kopissa. :D Ja tosiaan, ne "paremmat valot" eivät todellakaan olleet paremmat valot, sillä ei niitä lupailtuja efektejä sitten koskaan saatu. Edellisvuosien sali oli sopinut omalle esityksellemme paljon paremmin. Kirja-/musiikkimessut ovat myös paikkana hieman kyseenalaiset johtuen siitä, että sinne ei tule kuin kourallinen cospaajia, ja tämä tuntuu näkyvän osallistujamäärissäkin. Kuusi paria oli tulossa, mutta vain neljä saapui paikalle. Neljä on pahin mahdollinen parimäärä, sillä vain yksi ei sijoitu. En tiedä, onko sijoitusjärjestelmää mahdollista muuttaa samana päivänä, mutta esimerkiksi jaettu kolmas sija ei olisi kuulostanut niin pahalta. Kenties tilanteeseen olisi osattu varautua, jos kaksi paikalle saapumatonta paria olisivat itse ilmoittaneet asiasta etukäteen – nyt asia selvisi vasta, kun parien perään soiteltiin aamulla.

Tiedän, etteivät kaikki pitäneet esityksestämme, mutta minähän en alistu olemaan huono tuosta vain vaan sanon jotain sen puolustukseksi. Tiedän nyt paremmin kuin hyvin, että se oli liian vaikeaselkoinen, ja sitä pelkäsimmekin jo ennen kisaa. Haluan kuitenkin sanoa, että jossain siellä vaikeaselkoisuuden takana oli oikeasti idea. Se ei ollut vain satunnaista heiluntaa, vaikka se siltä saattoikin näyttää. Valitettavasti se ei saisi näyttää siltä, eikä kolmen kuukauden harjoittelumme vaikuta siihen, mitä esitetään – ainoastaan siihen, miten esitetään. Pelkät hahmovalintamme tekivät koko esityksen suunnittelusta hankalaa, kun ulos rajautuivat automaattisesti niin asein taistelu kuin ystävyyskin. Kaiken lisäksi Cain ja Isaak ovat esiintyneet mangassa niin hurrrrjjjan paljon, että "täydellisen" hahmokuvan rakentaminen ilman omaa pohdintaa on käytännössä mahdotonta. (Romaaneissa olen törmännyt vasta Isaakiin, ja animesta ei edes puhuta.) Oma oli toki valintamme, mutta siitä tosiaan lisää myöhemmin.

Vaikka esitys ei loistanut, niin itseriittoiseksi leimaamisen uhallakin totean, että pukuni suhteen en kumartele yhtäkään toista kisaajaa. Vielä puoli vuotta sitten en uskonut, että siitä tulisi yhtään mitään, mutta kappas kummaa, sehän pysyy kasassa eikä se oikeastaan näytäkään pahalta. ~~Naamaani ei lasketa pukuun.~~ Tarkoitukseni oli pitää tarkkaa kirjaa puvun budjetista ja siihen käytetystä tuntimäärästä, mutta ensimmäisen kohdalla laskuni menivät lopulta sekaisin ja toisen kohdalla luovutin alkuunsa, kun pelkkien siipipohjien tekeminen kesti ja kesti. Viitteenä työmäärään voisin sanoa, että sen niskassa olevan piikkihärpäkkeen pohjamaalaaminen – siis kaksi kertaa per puoli – kesti suunnilleen neljä tuntia. Ajattelin myös laskea, montako erillistä osaa puvussani on, sillä hihitin kovasti kun yhdessä vaiheessa lattiallani oli 109 erilaista pikkuosaa maalausta odottamassa...

Palautetilaisuudesta jäi positiivinen fiilis! Palaute oli erittäin tehokasta ja käyttökelpoista ja olin onnellinen, että puvustani pidettiin. Yhdestä sen osasta tosin ei, mutta ajattelin kyllä itsekin hajottaa sen puunuijalla kunhan saan uuden tehtyä... Kyseessä on siis selässä riippuva vuohen pääkallo, joka ei onnistunut ihan niin kuin olisi pitänyt. Se, ettei ero ensimmäiseksi ja toiseksi tulleiden parien välillä ilmeisesti ollut suuri, on kaksiteräinen miekka. Toisaalta on hienoa tietää, että ihan perusteetonta kisaan osallistuminen ei ollut – toisaalta harmittaa niin vietävästi, kun tietää, että esitystä parantamalla tilanne voisi olla toinen. Vaihtoehtoisesti tilanne voisi olla toinen, jos puvuilla olisi enemmän painoarvoa. Isäni itse asiassa ihmetteli, minkä takia esitys on pukua tärkeämpi, ja onhan se sinänsä jännä juttu jos miettii, että cosplay on ennen kaikkea niitä pukuja. Itseäni tosin on kismittänyt aina enemmän se, että varsinkin WCS-finaalin tasoisissa kisoissa näyttää joskus siltä, että hienoimmat/isoimmat/lukumäärällisesti suurimmat lavasteet voittavat, sillä eihän niillä ole välttämättä mitään tekemistä itse pukujen kanssa. Mutta en nyt ihmettele minkään valtakunnan arviointikriteerejä sen enempää. Älkää myöskään käsittäkö väärin – pidän esitystä tärkeänä, pelkät puvut eivät riitä.

Minua jäivät kalvamaan myös useampi arviointikriteereihin periaatteessa liittymätön asia, joilla ei sinänsä ole merkitystä ja joita ~suuri yleisö~ ei näe, mutta jotka harmittavat kun ne itse tietää. Jotten kuulosta liian katkeralta, haluan tehdä nyt selväksi, etten ihan oikeasti ole pettynyt voittajiin vaikka tekstini sävy saattaa kuulostaa muulta. Esitystä oli hauska katsoa, Vashin proppi oli huuuuge ja Rai-Dein itse tehty hattu oli jotain niin hienoa! :D En silti olisi hävennyt, jos se voitto olisi napsahtanut meille. Puvun tekeminen oli joskus mielettömän rankkaa henkisesti, kun erinäisten asioiden takia oli sellainen olo, että toiseksi jäädään kuitenkin. En kuitenkaan suostunut luovuttamaan vaikka välillä kaikki tuntuikin turhalta. Ei se ollut turhaa. Cain on tähän asti ollut suurin unelmani cosplay-pukujen saralla, ja nyt se on tehty. Sen takia oloni onkin nyt jotenkin tyhjä – mitä minä suunnittelen seuraavat kaksi vuotta? Seuraavat kaksi viikkoa saan ainakin suunnitella niitä useita koulutehtäviä, joita siirsin karsintojen takia. Pari tenttiä, lyhyt seminaarityö, verkkotehtäviä, esitelmä, virtuaalikursseja ja opintopäiväkirjoja... Kaikkea sitä pieni ihminen tekeekin cosplayn takia.

Jos muuten haluatte tietää jotain puvustani, voitte heittää kysymyksiä jo nyt ja vastaan niihin sitten pukumerkinnässä. Toisaalta mieleni tekisi olla ilkeä ja pitää kiinnitysmekanismini ammattisalaisuutenani, mutta no, menin jo tuomareille ne paljastamaan joten enpä taida jaksaa salailla. :D Oli muuten oikeasti vaikeinta keksiä, miten ihmeessä saan siivet pysymään kiinni, kun viitan läpi on hieman hankala alkaa laittaa mitään nauhoja olkapäiden ympäri. Mutta siitä sitten kunhan saan kaivauduttua pois tiiliskivikirjojen alta!

Ryhmässä cosplay tiivistyy

2010-09-29T00:23:00.001+03:00

Tarkoitukseni ei ollut venyttää seuraavan merkinnän kirjoittamista näin pitkään, mutta käyttäessäni vähäisen vapaa-ajan kirjoitusintoni – nyt kun saan taas kirjoittaa kynä sauhuten luennoilla ja hihittää professorin puheelle ~~Kratoksesta~~ kratoksesta – peleistä selittämiseen ja historian verkkotehtäviin se vaan taas venähti. Sen sijaan tarkoitukseni oli kirjoittaa ryhmäcosplaysta yleisesti, mutta tiettyjen syiden valossa – ihan oikeasti siis jotain muutakin kuin "mitäköhän mun edes piti tästä kirjoittaa" – hyppään objektiivisemman osuuden yli ja sukellan subjektiivisuuteen. Haluan siis kirjoittaa jotain Tales-ryhmästämme ja siitä, miten ryhmä on vaikuttanut minuun.

Tässä vaiheessa puolet lukijoista menettää mielenkiintonsa ja se(i)laa muille vesille – kuulostaahan "miten ryhmä on vaikuttanut minuun" jokseenkin suureelliseelta puheelta cosplay-ryhmästä. Mutta ei, en yritä väittää kyseisen vaikutuksen olevan mitenkään maailmaa mullistavaa tai elämän suuntaa kääntävää. Sattuupa vain olemaan niin, että muutamaan muuhun piirteeseeni yhdistettynä Tales-ryhmämme aiheuttaa ketjureaktion, joka pitkittää niin tulevaisuuden cosplay- kuin pelilistojakin enemmän kuin tarpeeksi. Merkintä tulee siis osittain eksymään sivuraiteille cosplaysta, mutta koska kyse on kuitenkin cosplay-ryhmästä, kehtaan tehdä sen.
_{Kukkaruukku: kolme neljästä ryhmästä, joihin olen osallistunut, ovat olleet Tales of the Abyss -ryhmiä. Tässä välissä voisin myös huomauttaa, että puhuessani "Tales-ryhmästämme" tarkoitan nimenomaan kymmenhenkistä dA-ryhmäämme.}

No mitä se nyt sitten vaikuttaa? Aloitetaan ~~pahasta~~ tavastani keräillä tai "keräillä" asioita – "keräillä" viittaa esimerkiksi sellaisten pelien pelaamiseen, joita en itse omista, mutta jotka olen haalinut lainaan kaveripiiristäni ja pelaamalla ne läpi "kerännyt" ne pelaamieni pelien listalle. Yleensä yhden pelin tai monisarjaisen animen tai mangan pelaaminen/katsominen/lukeminen aiheuttaa innon hankkia käsiini muutkin osat, sillä jostain syystä koen usein pakkoa fanittaa koko sarjaa sen yhden osan sijaan ja näin ollen on mielekästä tutustua muihinkin osiin. Talesien kohdalla olen kuitenkin juonitellut pelien hankkimista huomattavasti enemmän kuin muiden pelisarjojen kohdalla. Tämä johtuu hyvinkin pitkälti siitä, ettei ryhmämme ole tarkoitus lopahtaa kahteen ryhmään – tai no enhän minä noilta muilta ole hirveästi kysellyt, mutta tapanani onkin päättää ensin ja kysyä sitten –, joten useamman pelin tunteminen olisi vähintäänkin hyvä juttu tulevien ryhmien kannalta. Siitä voidaankin sitten olla montaa mieltä, kuinka tyytyväisiä muut ryhmän jäsenet ovat kovasti ajamaani Rebirth-ryhmään, kun joukkomme ainoa pelin pelannut henkilö näpyttää tässä kovaa vauhtia näppäimistöä... Mutta on esiaivopesuni tuntunut sujuvan melko hyvin, hoho!

Näitä tällä hetkellä kiikaroiden! Kahta jälkimmäistä tosin vain, jos saisin jotenkin selville, onko televisiossani NTSC-tuki. (Tales of Gracesista myös tosiaan F-versio, joka ei ole vielä ilmestynyt, täten Wiin kansikuva.) Vesperian kanssa pääsisi toki helpommalla englanniksi, mutta Xbox 360 vs. PS3 -taisto päättyi jälkimmäisen voittoon, pitkälti Noctiksen ansiosta. Krhm. Minulla ei tosin sitä PS3:a vielä(kään) ole, ja voi olla olematta vielä jonkin aikaa riippuen niistä television ominaisuuksista.

Miksi tästä ryhmästä ei sitten tullut vain sitä yksittäistä ryhmää, joka sen jälkeen hajoaa täysin omille teilleen? Voin toki puhua vain omasta puolestani, mutta uskon muidenkin ryhmäläisten jakavani ajatukseni ainakin osittain. Syitä lähden etsimään alusta, eli siis ryhmän alusta. Pohja sille luotiin jo viime vuonna joskus ennen Animeconia, kun Vorona ja Juusto löysivät yhteisen Abyss-sävelen – toisin sanoen minä ja Vorona sekä Juusto Minnan ja Mapen kanssa olimme pohtineet Abyss-pukuja, joten eikun ajatukset yhteen ja isompi ryhmä kasaan! Mukaan liitettiin myös Aselea sekä Animeconissa ensimmäistä kertaa tapaamani kolmen hengen porukka. Photoshootin lähestyessä mukaan värvättiin vielä Aselean toimesta yksi henkilö, jotta Aschin puku saisi käyttäjän. Lisäsinpä listalle myös sen äitini jossain välissä, mutta koska kyseessä ei ole ryhmän pysyvä jäsen, ei siitä sen enempää. Prisman pihalla ajaessa saa hassuja ideoita. ("Äiti, testataan, mahtuuks mun puku sulle!")

... Ja nyt kun olen ovelasti saanut teidän jo unohtamaan koko tekstin idean, voisin selittää, miksi kerroin moisen historiikin. Pointti on siis se, että ryhmä syntyi noin vuoden ennen sen toteutusta. Vuosi on pitkä aika. Se, että koko lössi pysyi kasassa niin kauan, todistaa jo jonkinlaista ryhmähenkeä. Asiaa tosin auttoi huomattavasti se, että ryhmän sisäiset pienporukat tunsivat/tiesivät toisensa jo entuudestaan, joten ryhmän sisällä oli pienempien ryhmien jatkumo, joka fuusioitui paremmin yhtenäiseksi ryhmäksi matkan varrella. Kaikki vaikuttivat tulevan toimeen kaikkien kanssa ja kaikilla vaikutti vieläpä olevan hauskaa! Erityisen hauskaa oli ns. jatkoilla, kun photoshootin jälkeen junailimme tiemme Voronan luo PS2:n ja Abyssin ääreen. Harvinaislaatuinen kokemus, kun joku mukava herra on päättänyt jättää pelin julkaisematta Euroopassa, joten kyllähän sen pelaamista olisi helposti tuijotellut pitkäänkin.

Omalla kohdalla ryhmässämme mukana oleminen aiheuttaa myös tiettyä eeppisyyden tunnetta johtuen siitä, että joskus törmäsin venäläiseen cosplay-ryhmään ja ihmettelin että mitäs mitäs, ai että jotkut ihmiset pitävät yllä ihan pitempiaikaisiakin ryhmiä? Ajattelin, että sellaiseen olisi varmaan hieno kuulua, mutta ajatus jäi unholaan kun en uskonut moisten syntyvän Suomessa kovin helposti. No, näemmä niinkin käy joskus. Näkemäni ulkomaiset ryhmät tosin tuntuvat tekevän jokaisen pukunsa ryhmää varten, joten oma ryhmämme ei ole niin sitouttava, mutta en minä toisaalta sitä haluaisikaan – saisi olla koko ajan tekemässä sarjakompromisseja. Olen siis varsin tyytyväinen ryhmäämme sellaisena kuin se on. Se ei ehkä ole niin "vakava" tai mahtava kuin ulkomaiset serkkunsa, kun se kasataan näillä näkymin lähinnä kerran vuodessa saman sarjan alle, mutta on siinä silti jotain niin pirun hienoa olla osa sitä!

Summa summarum: etukäteen tunteminen/tutustuminen + photoshoot + jatkot = success! Olipa meinaa niin success, että aiomme miitata vielä tämän vuoden puolella ihan siviilivaatteissa. Toisin sanoen emme ainoastaan tulleet toimeen, vaan myös ystävystyimme.

Peli summarum: Tales-sarja on ryhmän yhteinen kiinnostuksen kohde – minulla ja Voronalla se pikemminkin tuli kiinnostavaksi ryhmän kautta – ja näin ollen ryhmä on helppo pitää kasassa sen ympärillä. Abyss oli luonteva valinta, kun suunnitelmia kyseisestä pelistä oli jo, ja tuleva Vesperiamme osui kohdalle varmaankin sen takia, että osa ryhmästä tuntee sen ja osa on päätöksen jälkeen tutustunut. Mahdollinen Rebirth... koska minä sanon! :D

Toteutus jää nähtäväksi, mutta tällaisesta kymmenen hengen poppoosta minä haaveilen! Takataskusta löytyy toki myös muutama vaihtoehtoinen hahmo. Voisin todeta, että itselleni näistä kaavailemani hahmo ei ole se, joka tulisi luultavasti ensimmäisenä mieleen...

Siitä tulevasta Vesperia-hahmostani...

Tämä veitsipelle on siis Zagi ("se ärsyttävä tyyppi joka ei koskaan kuole") ja itken verta jo valmiiksi pohtiessani, kuinka revin itsestäni tarpeeksi ilmeitä tätä varten. Ei näytä kuvan perusteella niin vaikealuonteiselta, eihän? Kenties ensi kerralla todistan tämän ajatuksen vääräksi...
... Ja kyllä, lupaan sanoa tulevaisuudessa myös jotain noista mielenkiintoisista hiuksista.

Hornantuutin tarinat: X-files

2010-08-31T22:44:00.000+03:00

Tämän merkinnän tekeminen on ollut tarkoitukseni siitä lähtien, kun sain käsiini toisen valokuvaajamme kuvat taannoisesta Abyss-shootistamme. Vähemmän yllättäen muutto söi tehokkaasti aikomukseni tähän asti, mutta nyt huomista yliopiston alkua panikoidessa on hyvä istahtaa hetkeksi alas ~~vaikka voisi mennä nukkumaan~~ ja esitellä teille vielä muutama kuva niin kulissien takaa kuin niiden edestä ja välistäkin. Kuvissa pällistelevät lähinnä minä ja/tai äitini, mutta Van-senseistä ja tämän oppipojista saisi taatusti vaikka oman merkintänsä... Siitä näittekin otoksen jo edellisessä merkinnässä.

Pari kuvista on jälleen Caroliinan, muutoin ne ovat serkkuni aka Fumien ottamia.

Kuninkaallinen hiusharja Sync the Tempest.

Siinä on sinänsä jotain masentavaa, kun oma äitisi poseeraa sinun puvussasi paremmin kuin sinä itse. :---D

Hahmon luonteelle uskollisesti angstinen Sync tässä hei. (Mutta jos totta puhutaan, sarjassa on jotain tällaista! Uskokaa pois.)

Harva tiesi keisari Peonyn olevan metallimusiikin ystävä.

Kätsy nokka on kätsy.

ALL HAIL GAILARDIA-SAMA!

Äiti ja tytär. Korjaan, isä ja poika. Eiku siis mitä?

Sellainen tapaus tällä kertaa, ensi vuonna meitä näkee tosiaan Tales of Vesperian merkeissä - äitiäni lukuun ottamatta, kaapistani ei satu löytymään kahta Vesperia-pukua, eikä oikeastaan vielä sitä yhtäkään. Palailen asiaan kenties ensi merkinnässä, sillä mieleni tekisi turista ryhmäcosplaysta yleisesti. Mutta nyt voisin hiipiä unten maille, jotta jaksan huomenna palata normaalin päiväjärjestykseen n. puolen vuoden tauon jälkeen. Jännää. :0

Hornantuutin tarinat

2010-08-02T22:58:00.000+03:00

... kuten eräs ryhmäläisemme ilmaisi, kun pohdimme, millaista olisi pelata suomenkielistä Tales of the Abyssia. Omenageeli auttaa HP:n vilkkuessa ja Närkästyksellä hutkitaan vihollisia. Raportin photoshootista teille saattaa Myrskyn tahdistus.

Luulenpa, etten ole vielä valmis suomenkielisiin Tales-peleihin.

Nyt on siis aika kirjoittaa Abyss-shootistamme, joka suoritettiin pari viikkoa sitten Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä Suomenlinnaan, mutta sateen pelossa päätimme jäädä puutarhaan. Joukkoomme kuului 11 puku päällä hiipparoivaa henkilöä sekä kaksi kuvaajaa. Kuvia odotellessa en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään ("Kyllä ne kuvat kohta saadaan, teen sitten merkinnän!"), mutta nyt saatuani käsiini toisen kuvaajan kuvat voin sen tehdä. Alunperin tarkoituksenani oli selittää jotain myös puvustani, mutta eipä siinä oikeastaan ole mitään jännää selitettävää, joten mitä turhia. Kysykää, jos haluatte tietää jotain.

Mitä kuvanmuokkaukseen tulee - taitoni ovat lähinnä luokkaa "Kirkkaus/kontrasti", "Rajaa" ja "Kloonaa", joten mitään suurta kuville ei ole tapahtunut. Säädin joidenkin kuvien valotusta ~~huonoin tuloksin~~, piilotin pari satunnaista ohikulkijaa ja joitakin nimikylttejä sekä kajosin omaan pukuuni piilottaakseni maskin sivuosaa, sillä kyseisen kohdan päällä piti olla hiuksia. Kuinka ollakaan jätin joko tekemättä hiussiirron ennen joitakin kuvia tai tein sen huonosti, joten säilyttääkseni mielenterveyteni turvaudun nyt kuvankäsittelyllä huijaamiseen parissa kuvassa. (Kyllä, karsastan asun muokkaamista digitaalisesti niin paljon, että minun on tunnustettava tekoni tai saan omantunnontuskia.)

Mutta se näistä löpinöistä. On kuvien aika!

Kuvaaja: Caroliina

Ylärivissä:

Mystearica 'Tear' Grants
Sync the Tempest
Natalia Luzu Kimlasca Lanvaldear
Vandesdelca 'Van' Grants
Luke fon Fabre
Asch the Bloody
Guy Cecil
Peony Upala Malkuth IX
Jade Curtiss

Alarivissä:
Fon Master Ion
Mieu

Tässä ovat selkeästi sarjan protagonistit.

Kaksi puolta, kolikko, miten se nyt menikään.

Pakollinen omakuva.

Tässä kuvassa ei ehkä ole kovin monelle mitään erityisen jännää, mutta kyllä se minusta on jännää, sillä Peonyn rooliin joutui oma äitini. :---D

Puun takana virnuilu onpi hauskempaa!

Tätä et nähnyt sarjassa: Van-senseillä oli usein ongelmia fanipoikiensa takia.

Nyt seuraa päivän tarina.

CHEAGLESTUS

Cheaglenmetsästyskausi on alkanut! Tunnettu cheaglenmetsästäjä Luke ei aikaile, vaan käy 'kesyttämässä' itselleen ratsuksi yhden moisen.

Cheaglenmetsästäjä Luken oikea työ on kuitenkin keisari Peonyn lemmikeistä huolehtiminen. Tapansa mukaan kevyt kävelylenkki metsässä päätyy katastrofiin, ja cheaglenmetsästäjä Luken juuri kesyttämä ratsu pääsee karkuun.

Rappigit tunnetaan pahamaineisen itsepäisinä ja väkivahvoina otuksina. Kukaan ei tiedä, kuinka keisari Peony tulee toimeen kuuden moisen kanssa.

Päivän taistelun voittaa kirkkaasti rappig.

Shootin jälkeen siirryimme Voronan luokse kymmenpäisenä joukkona pelaamaan Abyssia, mässäämään pizzaa, selittämään ja pohtimaan ensi vuodeksi ryhmää Tales of Vesperiasta. Hahmovalintoja ei ole vielä oikeastaan tehty eikä toivottavasti tehdäkään muutamaan kuukauteen, sillä keskittymiseni uusien asujen valintaan on melko heikoilla muuttohässäkän ja kaikkeen siihen liittyvän kanssa. Tämä cosplayer muuttaa Jyväskylään yliopiston perässä!

Tokio - automaatteja ja karppeja

2010-07-11T22:06:00.021+03:00

Ehdin jo kirjoittaa ties kuinka pitkän tekstin Tokion-matkastani, mutta tulin siihen tulokseen, että moinen paikannimiä vilisevä päiväkirjamainen selostus on auttamattoman tylsää luettavaa, joten pois moinen. Jotta ei kuitenkaan jäisi ihan epäselväksi, missä kaikkialla kävin, niin tässä alkuun päiväohjelma:

26.6.-5.7, la-ma
Päivä 1: lähtö
Päivä 2: saapuminen ; Hamarikyun puutarha
Päivä 3: kiertoajelu (Meijin pyhäkkö, Imperial Palace Plaza, Asakusa Kannonin temppeli, Odaiba), Ginza
Päivä 4: Uenon eläintarha, Ginza
Päivä 5: Kyu-Shibarikyun puutarha, Ghibli-museo
Päivä 6: Shibuya, Tokyo Tower
Päivä 7: Shinjuku
Päivä 8: Akihabara, Ginza
Päivä 9: Harajuku, Ginza
Päivä 10: paluu

Matkaan sisältyi toki joka päivä hotellin läheisyydessä pyörimistä, sillä tien toisella puolella oli pari pilvenpiirtäjää ja kauppoja. Hotellinamme toimi Shimbashissa sijaitseva Park Hotel Tokyo, josta on lyhyt kävelymatka Ginzaan. Tästä syystä siellä tuli käytyä useampaan otteeseen.

Tässä kohtaa varoitan tekstin olevan pitkä, sillä mitä turhia pätkäisemään sitä kahteen osaan!

Jo ensimmäisenä päivänä huomasimme jänniä asioita Tokiossa. Ensinnäkin Japanissa on meneillään sadekausi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lämpöä riittää helposti 30 astetta päivässä ja ilmankosteus oli parhaimmillaan 85%. Että jos ihmettelette, miksi Japanissa myydään paljon viuhkoja ja pieniä pyyhkeitä... Itse sadetta tuli kuitenkin yllättävän vähän, mutta joka kerta, kun kävimme Ginzassa. Toiseksi huomasin, että matkaoppaassa lukenut "tokiolaiset ovat tyylikkäitä" oli kovasti enemmän totta kuin olin kuvitellut. Emme siis pistäneet silmään pelkästään ulkonäön, kielen ja tapojen takia vaan myös vaatetuksen kohdalla. Bändipaita ja mustat tai sinipunaiset housut vastaan tokiolaisten suosimat pitkät mekot, huomaakohan eron? Eihän siinä kehdannut edes mennä vähän hienommalta näyttäviin ravintoloihin tai kahviloihin, kun jo kadulla erottui joukosta yhtä vähän kuin fasaani varpusten keskellä.

Ensimmäisenä päivänä hotellin lähialueita tutkiessa kävi myös ilmi, ettei katukuvaa ole juuri roskakoreilla pilattu. Poissaolollaan loistivat kuitenkin myös roskat. Joillakin alueilla moisiakin löytyi, mutta Shimbashi-Ginza oli kovin siistin oloista. Myös kaksi puutarhaa, joissa vierailimme, olivat siistejä ja hyvin hoidettuja - aivan jotain muuta kuin suomalaiset puistot. Veteen katsoessa silmien edessä näkyi usein karppiparvi, joka odotti ilmiselvästi saavansa jotain syötäväkseen. Hamarikyussa oli vain tummia karppeja, sillä puiston vesi on suolaista. Kyu-Shibarikyussa oli myös oranssivalkoisia yksilöitä sekä vesikilpikonnia. Muissa puutarhoissa emme valitettavasti päässeet käymään. Keisarin palatsin itäpuutarhaan emme yksinkertaisesti ehtineet, ja Shinjuku Gyouenin kansallispuutarhaan emme tuntikausien tarpomisen jälkeen jaksaneet raahautua. Kyseessä on matkaoppaan mukaan Tokion hienoin puisto.

Karppeja Asakusa Kannonin temppelin pihalta.

Suuret suunnitelmani vain japanin puhumisesta katosivat nopeasti sekä jännityksen että huonon kielitaidon vuoksi. Olen niitä ihmisiä, jotka ovat mieluummin hiljaa kuin sanovat jotain väärin, ja jännityksen vuoksi oikeiden sanojen löytäminen olisi kestänyt iäisyyden. Englannilla ja osoittelemisella sekä parilla yksittäisellä japaninkielisellä sanalla pääsee pitkälle. Esimerkiksi ravintolassa ja kahvilassa listasta osoittelu on oiva tapa tilata. Asiaa tietenkin auttaa, jos lista on myös englanniksi. Jos ei, on japanilaisten tavumerkkien - tässä tapauksessa katakanojen - osaamisesta hyötyä, sillä monen ruoan ja juoman nimi on japlishiä etenkin länsimaisissa kahviloissa ja ravintoloissa. Reissumme koostuikin lähinnä länsimaisesta ruoasta, sillä sekä minä että äitini olemme enemmän "tuttua ja turvallista"-tyyppejä kuin kaikkea kokeilevia herkkusuita. Näin ollen myös suuret suunnitelmani pelkän japanilaisen ruoan syömisestä haihtuivat. Onigiriä maistettuani tulin siihen tulokseen, ettei merilevä todellakaan ole tehty minulle, ja saman totesi myös äitini käytyämme syömässä nuudeleita. Nuudelien syömiseni loppui muutenkin lyhyeen, kun kyllästyin välttelemään merilevää - tarjoilijallehan ei voinut vahingossakaan tilatessa sanoa, ettemme halua merilevää annoksiimme - ja japanilaisten hymyilevä tuijotus alkoi häiritä liikaa. Meitä jopa käytiin neuvomassa oikeaoppisesta nuudelien syömisestä ja haarukatkin olisimme saaneet. Liikaahan moinen oli valokeilaan tottumattomalle suomalaiselle, joten syötyäni annoksesta korkeintaan kymmenesosan tulin siihen tulokseen, ettei tästä tule nyt yhtään mitään, ja siihen loppui se leikki.

Akihabarassa puolikas vitsi maid-kahvilassa käymisestä muuttui todellisuudeksi, kun äitini päätti, että nythän me mennään moiseen oikeasti. Niiden löytäminen ei ole kovin ongelmallista, sillä kaduilla parveilee meidoja flyereita jakamassa, ja yhden flyerin sisältä löytyvän kartan avulla suunnistimme kulman taakse erääseen kahvilaan. Siellä sitä sitten istuttiin ja ihmeteltiin ja syötiin yllättävän hyvää ruokaa. Akiban katukuvasta löytyy meidojen lisäksi myös paljon pallomaatteja sekä pelihelvettejä. Jälkimmäisessä taustamusiikin volyymi on niin järkyttävän korkea, että kommunikoinnin saa hoitaa suunnilleen huutamalla ja korvatulpat alkavat kuulostaa mukavalta asialta. Koska kyseessä on elektroniikkakaupunginosa, löytyy sieltä tietenkin myös paljon pelejä. En tiennyt, mihin olisin katsonut, kun Suomessa surullisen vähän näkyviä PSP-pelejäkin löytyi hyllykaupalla, eivätkä ne määrällisesti tainneet hävitä DS-peleille lähellekään yhtä paljon kuin täällä. Siinä sai vähän hillitä itseään, ettei ostoksista löytynyt yhden tai kahden pelin sijaan kymmentä. Oli suorastaan vaikeaa jättää hyllyyn muutamia pelejä, joista ei ole luvattu eurooppalaista julkaisua tai joista ei ole edes amerikkalaista versiota. Yksi syy vain parin pelin ostamiseen on jo mainittu huono japanin taitoni - jos joku peli on saatavilla englanniksi, nousee ymmärrystaso erittäin paljon. Tällöin ongelmaksi tosin tulevat euron heikentyminen ja tullit... Mutta jospa nyt palaamme takaisin Tokioon.

Millaisen pallon tänään haluaisit?

Tokiossa liikkuminen ei ole kovin haasteellista, jos hotelli sattuu olevan sellaisen juna-aseman lähellä, jonka läpi kulkee Yamanote Line eli Tokion keskustaa kiertävä ympyrärata. Hoidimme kaikki itsenäiset liikkumisemme joko kävellen tai kyseisellä radalla lukuun ottamatta matkaa lentokentältä hotellille, jossa auttoivat Narita Express sekä taksi. Tokiossa kulkee myös muita junalinjoja sekä tietenkin metroja ja busseja. Metroon emme uskaltautuneet, sillä matkatoimiston virkailija kertoi metroyhtiöitä olevan useampia, joten lipunvaihdon kanssa pitää olla tarkkana. En tiedä, käykö metroissa Suica-kortti, jolla hoidimme junalla liikkumiset.

Jos Tokiossa liikkuu junalippuja ostamalla, täytyy tietää, paljonko matka pääteasemalle maksaa. Asemilla on toki infopiste sekä ilmeisesti jonkinlainen taksakartta, mutta koska rahan lataaminen korttiin tulee helpommaksi, ostimme Suicat heti ensimmäisen menopaluun jälkeen. Suica maksoi 2000 jeniä, josta 1500 jää käytettäväksi matkoihin. Korttiin voi ladata kerralla minimissään 1000 jeniä. Meillä Suica-matkoihin kului vajaa 2000 jeniä per henkilö. Suicalla pystyi maksamaan myös joissakin juoma-automaateissa sekä jopa eräässä kahvilassa, kävipä se myös jossain bussissa - kenties olisi loogista, että se kävisi busseissa yleisesti.

Juoma-automaatit olivat yleinen näky, mikä helpotti elämää kovasti kuumina ja kosteina päivinä. Puolen litran kokis maksoi 150 jeniä, kaupassa suunnilleen 100 jeniä. Halvempaa kuin Suomessa!

Rahasta puhuttaessa on hyvä siirtyä kauppoihin, joista ensimmäisenä voisin mainita Shibuyassa sijaitsevan Tokyu Handsin. Kyseessä on siis liike, jossa myydään kaikenlaista askarteluun, sisustukseen ja vähän muuhunkin liittyvää roipetta - kuulostaa siis cosplayerin kaupalta, eikö? Ensimmäisessä kerroksessa en oikein tiennyt, mitä olisin katsonut, kun huone oli täynnä kaiken maailman levyjä eri materiaaleista sekä ties mitä metallia ja rautalankaa. Mukaan tarttuikin muutamia koekappaleita.

Mitä näistä tulee, en ole aivan varma itsekään...

Shibuyan Tokyu Handsissa on seitsemän kerrosta, mutta kerrokset on jaettu kahteen tai kolmeen osaan, joten niitä oli yhteensä 20. Tokyu Hands löytyy myös ainakin Shinjukusta ja Ikebukurosta.

Toinen mainitsemisen arvoinen kauppa on tietenkin Square Enixin liike!

Liike sijaitsee Shinjukussa Koshu-Kaido -doorilla eikä sen löytäminen ole vaikeaa, kunhan sen sijainnin oikeasti muistaa eikä luulottele sen olevan teatterin vieressä... Liikkeen olemassaolon sain selville täysin sattuman kautta, kun säädin netissä jotain omaani. Siellä käynti oli pakollista jo liikkeessä majailevan Sephirothin takia, joka olikin hieman eri tavalla sijoitettu kuin oletin. (Jos ette halua tietää Sephirothin sijainnin salaisuutta, skippaatte loppukappaleen. Okei? Nyt lähtee.) Odotin herran majailevan lasiarkussa kuin Prinsessa Ruusunen ikään, mutta kun aloin katseellani etsiä moista arkkua, ei sitä löytynytkään. Sitten satuin katsomaan jalkoihini ja tajusin seisovani hyvinkin pitkälti erään hopeahiuksisen miehen naaman päällä... Kiva sisustuselementti, mistäköhän sellaisen voisi ostaa? Haluan ehdottomasti huoneeseeni.

Akihabarassa sijaitsevan suuren elektroniikkaliikkeen Yodobashi Akiban voi mainita jo sen takia, että se oli todellakin suuri. Olisin voinut selata niitä pelihyllyjä tuntikaupalla! Löysin myös todisteen erään pelin olemassaolosta, mutta koska kyseinen peli maksoi yli 8000 jeniä ja sen konsoli on PS2, ei sen ostamista tarvinnut edes harkita. Joka tapauksessa oli kiva hiplata kaikkia kivoja pelejä ja toivoa omistavansa ne.

Matkan aikana kävimme myös Ghibli-museossa, joka oli suoraan sanoen pettymys. Toivoin, että museossa olisi ollut paljon nähtävää monista elokuvista, mutta museo oli todella Totoro-painotteinen - enkä ikäni vuoksi pääse edes kissabussiin, pöh! Museossa oli toki hauskaakin nähtävää, mutta Henkien kätkemä -fanina olisin toivonut enemmän kyseiseen elokuvaan liittyviä asioita. Museon paras puoli oli lyhytelokuva. Tämänkertainen pätkä oli nimeltään Valastus - tosin vakavaa se ei ollut nähnytkään -, ja se kesti 16 minuuttia. Lyhytelokuva näytetään kolme kertaa tunnissa. Museossa saa kuvata ainoastaan ulkotiloissa, joten en paljasta sen enempää, jos vaikka satutte joskus pyörähtämään paikalla. Sen verran annan vinkkiä, että jossain päin museota on kissan tassun painauma sekä maailman pienin Totoro. ;)

Myös Harajukun Takeshita-doori uhkasi jäädä pettymykseksi, sillä odotin vähintäänkin rivillistä goottiliikkeitä. Takeshita-doori on kuitenkin nuorisomuodin katu, joten sieltä löytyi paljon sitä samaa tavaraa kuin Ginzan ostoskeskuksista. Löytyipä sieltä kuitenkin myös pari kotoisammalta tuntuvaa liikettä. Ensimmäinen oli Richärds, joka oli melkoisen kallis, mutta josta mukaan tarttui kuin tarttuikin takki. Toinen takki löytyi Bodylinesta, jossa oli ilmeisesti -80% alennusmyynti. Heinäkuun alku vaikutti muutenkin olevan alennusmyyntien aikaa Tokiossa. Bodylinesta olisi tehnyt mieli ostaa halvalla kaikkea muutakin mukavaa, mutta matkalaukun ylipainon pelossa muita vaatteita ei tullut ostettua. Sen sijaan ostin kaksi peruukkia. Lähdin ostamaan peruukkeja aiemmassa merkinnässäni mainitsemilleni Naojille ja Youjiroulle, mutta...

... kuten huomaatte, mustan peruukin otsahiukset ovat vähän turhan lyhyet ja ruskean peruukin väristä tuli jotain ihan muuta. (Bonuksena toinen ostamani takki.) Liikkeessä oli hieman hämärää enkä myyjien kiireen keskellä kehdannut turhan pitkäksi aikaa jäädä pohtimaan, ovatko peruukit hyvät, mutta eiköhän noistakin jotain keksitä. Itse asiassa minulle tuli peruukeista väkisinkin mieleen eräät hahmot.

Sunako Nakahara (The Wallflower / Yamato Nadeshiko Shichi Henge) ; Dietrich von Lohengrin (Trinity Blood)

Mustan peruukin hahmokohtalo jää vielä nähtäväksi, sillä saatan jollain taikatempulla vääntää sen etuhiukset Naoji-kuosiin. Ruskealle peruukille on perinteiset kolme vaihtoehtoa: etsi sopiva hahmo, värjää tai myy. Värjäämällä onnistuisi niin Youjiro kuin myös Cain Hargreaves (Godchild), mutta olisi tietenkin helpompaa olla ryhtymättä moiseen. Dietrichiä olen puvun takia harkinnut jo aiemminkin, mutta hahmo itsessään ei herätä kovin lämpimiä ajatuksia... No, saapi nähdä, heittäydynkö ensi vuonna masokistiseksi ja teen kuitenkin Trinity Bloodin taidekirjapuvun, jonka kanssa heikoilla jäillä liikkuisivat sekä taitoni että hermoni.

Loppukevennykseksi vielä muutama kuva osasta ostoksiani.

Tales of Rebirthiä en ole vielä saanut aloitettua, mutta Better Than It Sounds kertoo: "A White Haired Pretty Boy fights racism and screams his girlfriend's name in really dramatic fashion."

:---D

Ei, en vain pääse yli siitä, että Hetalia pitää mainita joka käänteessä ja mieluusti pilke silmäkulmassa.

Abyss-laatikosta paljastui Ion, jonka vaihdoin Voronan laatikosta paljastuneeseen Guy Ceciliin - lempihahmonsa kun on.

Jos jäitte jotain pohtimaan, kysyminen on aina sallittua. Jaksaisin jaaritella varmaan iät ja ajat kaikista mahdollisista yksityiskohdista, mutta ne eivät tähän tekstiin päässeet vaatimaan huomiota.

AZN

2010-06-25T22:57:00.001+03:00

Kerrankin puvun ompeleminen on suorastaan mukavaa, kun deadline ei häämötä nurkan takana - sitä ei oikeastaan ole. Minulla on kuitenkin vakaa aikomus saada uusi puku Kiinalle valmiiksi kesän aikana, sillä kaupunkimme auringonkukkapellot alkavat hiljalleen kasvaa, mikä tarkoittaa suorastaan loistavaa kuvaustaustaa! (Kyllä, raahaan jälleen Voronan mukaan kuvauksiin.) Usein tuntuu siltä, ettei Suomesta - eikä varsinkaan näiltä koordinaateilta - löydy sopivia kuvauspaikkoja, mutta tuntuupa niitä löytyvän välillä etsimättäkin.

Hyvin keskeneräistä pukua ette valitettavasti pääse juuri nyt näkemään, sillä pakkasin jo kamerani eikä siinä oikeastaan ole vielä mitään nähtävääkään. Entä miksi pakkasin kamerani? Kyllä vain, huomenna on uusi yritys suunnata kohti Tokiota! Saatte varmasti luettavaksenne paljon tarpeetonta tekstiä, kun palaan Suomeen, vaikkei Japani olekaan synonyymi cosplaylle. Katsotaan, mitä kaikkea jännää sieltä löytyy.

Nyt hyppäämme kuitenkin Japanista mantereelle takaisin Kiinaan, sillä Kiinan puvun aloittaminen sai minut jälleen muistamaan erään kovin nätin taidekirjapuvun, johon törmäsin sattumalta joskus taannoin.

Shito Tachibana (Zombie-Loan)

Olen useampaan otteeseen harmitellut Shiton tylsää mustaa pukua, jonka ainoa ero mihin tahansa bisnesmieheen on kaulassa roikkuva risti. Musta puku innostaa harvoin ompelukoneen ääreen, vaikka hahmo itsessään kiinnostaisi. Olin siis hyvin tyytyväinen löytäessäni yllä olevan kuvan, sillä nyt voisin yhdistää kauniin puvun itseäni kiehtovaan hahmoon. Puku ei ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäisten joukossa eikä se taatusti pukisi minua yhtä hyvin kuin Shitoa, muttakunseonniinnättiääh!

Kyseisen vaatekappaleen nimi on ilmeisesti changshan, jos Wikipediaa on uskominen. Naisten versio olisi cheongsam. En tiedä, onko niillä jotain muutakin eroa kuin käyttäjän sukupuoli. Myös työn alla oleva Kiinan puku olisi oletusteni mukaan siis changshan. Korjata saa, jos joku tietää paremmin.

Kun kerran Aasiaan päästiin, niin käydänpä saman tien vierailulla Intiassa ennen paluuta Suomeen.

Soma (Kuroshitsuji)

Soma on lellitty, rasittava ja täysin hyödytön ilman Agnia, mutta enkös minä mennyt tykästymään silti mokomaan intialaisprinssiin. Ilmeisesti pidän kyseisestä hahmotyypistä, sillä äskeisen kuvauksen kirjoittaminen toi mieleen kovasti Tales of the Abyssin pitkähiuksisen Luken... Soman puku/puvut toisi(vat) myös jotain uutta pukuiluuni, sillä en ole vielä maalannut ihoani tai muutenkaan tehnyt mitään juuri tuon tyyppistä pukua. Bonuksena se, että saisin olla ärsyttävä kakara koko päivän. _{Aivan kuin en normaalisti olisi.}

Ennen kuin kukaan pääsee sanomaan mitään mustavalkoisesta kuvasta, voitte ihailla nopeasti googlettamaani animekuvaa.

:---D

Desudesudesudesudesu

2010-06-14T23:41:00.007+03:00

Totesinpa tuossa isälleni, että oli jälleen kerran aika vaikea herätä coninjälkeisenä aamuna. Ja mitä toteaa hän? "Mikä siinä nyt niin rankkaa oli?" Narikassa työskentely ei kuulemma vaikuta lihaksiin ja ilmeisen helppoa puvuissa conittaminenkin on. Joo-o. Milläköhän saisin tuon vetämään puvun päällensä ja coniin? Tilataan peruukki ja tehdään tekoparta, niin saadaan Largo meidän Tales of the Abyss -ryhmään!
Mutta nyt takaisin itse aiheeseen eli Desuconiin.

Lauantai alkoi perinteisesti sillä, että heräsin ennen herätyskelloa jännitykseen, ja kuuden maissa alkoi valmistautuminen päivään. Ärsytyskynnyksen ylitti heti aamusta huonosti kiristävät bindit, sillä olen melko avuton laittamaan sideharsobindauksia itselleni. En kuitenkaan näytä hirveän tissi-Kiinalta edes ilman niitä, joten löysähkötkin bindit taisivat tehdä tempun.

Huomasin jo ensimmäisen narikkavuoroni aikana, että uniformun pitäminen narikassa kiireiseen aikaan ei voi aiheuttaa mitään muuta kuin läkähtymistä. Kaiken lisäksi puvun alla oli vähän muutakin vaatetta, "ettei tule kylmä". No siitä ei kyllä ollut pelkoa, ulos pääseminen työvuorojen välissä oli suuri helpotus. Hommaa tuntui narikassa riittävän enemmän kuin viime vuonna, mikä ei taida olla ihme tuplaantuneen kävijämäärän vuoksi. Yleensä tavarat kuitenkin löytyivät tai löysivät itselleen paikan mukavasti, toisinaan etsiminen kesti hieman pidempään. Jälleen kerran unohdin, että niitä laukkuja voi etsiä myös hattuhyllyltä, ne eivät välttämättä ole maassa.

Conin jännittävimmät hetket ajoittuivat myös ensimmäiselle narikkavuorolleni, kun Ilona saapui paikalle Ultimecian siipien kanssa. Muiden ihmisten proppien käsittely on aina vähän tulenarkaa puuhaa, koska niiden kestävyydestä ei tiedä, joten kannoin kisasiivet mahdollisimman varovasti hyllylle ja myöhemmin sieltä pois. On muuten vaikea käsitellä hattuhyllytavaroita, kun on näin mahdottoman pitkä. Joskus otinkin suosiolla tuolin avukseni.

Kaiken kaikkiaan vänkäröinti oli mukavaa puuhaa. Välillä ehti tylsistyä, kun narikassa ei käynyt ketään, välillä taas sai ravata pitkin käytäviä kaiken aikaa. Siinä alkoi jo askelkuviot painautua mieleen, kun piti aina hypätä sen yhden laukun yli, sitten astua sinne postimerkin kokoiselle lattiatilalle ja sitten kurkottaa viimeistä naulakkoa kohti. Paras parannus viime vuoteen nähden oli ravintola ja vänkäreiden saamat lounasliput. Rrrrrruokaa!
Nimilappuni oli muuten kahvilatyöntekijän lappu, koska syystä tai toisesta nimilappuani ei oltu tulostettu. Näytinkin tosi meidolta, hoho.

Ainoa katsomani ohjelma oli päättäjäiset. En ole kovin suuri ohjelmissa kävijä, mikä on toisaalta hyvä asia, koska minun ei sen ansiosta tarvitse pelätä työvuorojen ja ohjelmien päällekäisyyttä. Eurocosplay-karsintojen esityksiä olen vilkuillut osittain YouTubesta, ja hyvältähän se vaikutti. Voittajapuku oli erittäin komea, onnea vain Lontooseen!

Sibeliustalo on conipaikkana mielestäni oikein sopiva, ja Desucon on muutenkin hyvin järjestetty tapahtuma. Viereinen parkkipaikka on aivan mahtava, sillä sen ansiosta pääsin seurueeni kanssa ajamaan yöksi kotiin nukkumaan. Ensimmäinen kerta, kun ajan itse itseni coniin, ooh! Juna on tutumpi kulkuväline, ja junissa ihmetyksen herättäminen puku päällä. Pidän myös paikan pukuhuoneista. Varustetasoista en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä pidin itselläni kaiken tarvittavan mukana. Yleisesti ottaen en halua pukea asujani conissa päälle, koska koen sen helpommaksi kotona, mutta Desuconin pukuhuoneisiin tutustuin jo viime vuonna ja tiesin moisen mahdolliseksi. Viime vuonnakin pukeuduin luonnollisesti tapahtumapaikalla, koska olin siellä silloin kaksi yötä.

Yksi Sibeliustalon hyvistä piirteistä on valoisuus, sillä ikkunat ovat suuria. Suuret suunnitelmani ihmisten kuvaamisesta tosin hävisivät matkan varrella johonkin, mistä syystä tämä merkintä onkin huomattavan kuvaton. Muutama bongaamani puku ehti hävitä coninäkymästä ennen kuin päätin, että nyt otetaan kamera käteen ja lähdetään kuvaamaan. Enpä sitten jaksanut kauaa kuskata pandaanikaan mukanani lauantaina, sillä laukku, kamera ja pehmolelu alkoivat työllistää käsiä liikaa. Kuvien sijaan avasin sanaisen arkkuni joidenkin ihmisten kanssa, mikä on aina yhtä jännää. Keskustelun aloittaminen tuntuu aina olevan yhtä vaikeaa minulle, mutta jos pääsen vauhtiin, niin käy melkein sääliksi sitä ihmistä, joka uskaltautui jotain sanomaan. Mutta vain melkein.

Satunnaisina asioina voisin mainita ostaneeni Zombie-Loanin kahdeksannen osan sekä Trinity Blood -romaanin Judgement Day. Nyt pitäisi vielä jaksaa aloittaa niiden lukeminen, sekin on aina yhtä hankalaa. Mutta romaanissa vaikutti olevan paljolti Rosenkreuz Ordenia, joten eiköhän se vielä luonnistu. Voisin myös mainta, että sunnuntaiaamuna olin kovin tyytyväinen kenkiini, sandaaleihin, kun muut kopistelivat korkokengissä. Päivän aikana kuitenkin palasi mieleeni sellainen pieni yksityiskohta, että ne sandaalitkin hiertävät aika pahasti. Jos kävelyni siis näytti sunnuntai-iltapäivänä kummalliselta, löytyi syy siitä.

Sync olisi ollut huomattavasti parempi jatke ryhmälle, mutta en usko, että kyseinen puku ja narikassa työskentely olisivat sopineet yhteen. Kuvassa siis Asch the Bloody (Aselea), Natalia Luzu Kimlasca Lanvaldear (Dynamo), Guy Cecil (Elec), Tear Grants (Sieg) sekä Peony Upala Malkuth IX (allekirjoittanut). Kuvaajana Vorona.

Sain myös enemmän tai vähemmän hienon idean Dissidia-turnauksesta! En tosin ole ollenkaan varma, että minusta olisi moisen pitäjäksi, joten luultavasti unohdan moisen idean seuraavan kahden päivän sisällä.

Yhteenveto: Desucon pwns. Conikesäni alku ja loppu.

Kun lavan läpi hiihtäminen ei riitä

2010-05-31T23:22:00.004+03:00

Cosplay-esitykset kiehtovat minua jostain syystä kovasti, vaikka olenkin nähnyt vain muutaman kisan sekä satunnaisia YouTube-videoita. Siitäpä syystä päätin, että haluan kirjoittaa aiheesta tänne, ja nyt vihdoin sain asian kokoon. Tämän tekstin tarkoituksena ei ole tuoda kisaesityksistä ilmi jotain uutta ja luovaa, vaan ainoastaan kasata omia mielipiteitäni. En myöskään itse ole erityisen hyvä lavalla poukkoilija, mutta jonkinlaiset aivot minulla on. Sivuraiteille eksyminen on todennäköistä, sillä yksi asia tuo usein mieleen toisen.

Ensimmäiset valinnat

Esityksen lähtökohdista mieleeni tulee kolme asiaa: sarja, hahmot ja musiikki.

Sarja

Sarjavalinta antaa kehykset itse esitykselle, sisältäähän se niin tarinan tapahtumat kuin hahmojen väliset suhteetkin. Sarjavalinta määrittää siis yhdessä hahmovalintojen kanssa sitä, kuinka vaikea esitykselle on kehittää oma tarinansa. Sarjavalinta luo myös ennakkokäsityksiä - osa yleisöstä pitää sarjasta, osa ei, osa ei ole koskaan kuullutkaan siitä. Olisi tietenkin hienoa, jos yleisölle jäisi positiivinen mielikuva esityksestä, joten sen pitäisi jotenkin kyetä miellyttämään mahdollisimman monia ihmisiä näistä kolmesta ryhmästä - sekä voittoa toivoessa tietysti tuomaristoa, joka katselee esitystä erityisen kriittisellä silmällä, ei pelkästään huvin vuoksi.

Hahmot

Hahmovalinnat ovat esityksen kannalta ratkaisevia. Lavalla olevat henkilöt esittävät kyseisiä hahmoja, joten samastuminen ja hahmojen herättäminen henkiin on tärkeää. Ujon ihmisen voi olla vaikea lähteä esittämään totaalisen psykopaattista hahmoa - tätä kynnystä voi toki poistaa harjoittelemalla, joten se ei ole missään nimessä mahdotonta. Yleensä on kuitenkin helpompaa olla uskottava sellaisen hahmon roolissa, joka jo valmiiksi muistuttaa esiintyjää luonteellisesti.

Erityisesti pariesityksissä hahmojen välinen suhde on tärkeä elementti, sillä tällöin koko esitys pyörii enemmän tai vähemmän sen ympärillä. Alla on mieleeni tulevia esimerkkejä erilaisista suhteista:
Viholliset. Esityksen suunnittelun ei pitäisi olla turhan vaikeaa, koska tappeleminen on aina mahdollista. Ongelmaksi tulee kuitenkin se, että pelkkä taistelu käy usein tylsäksi ja sen uskottavaksi tekeminen voi olla vaikeaa, jos ei ole harrastanut esityksen lajia. Eikä sitä toista esiintyjää ehkä kannata hakata toimintakyvyttömäksi, mikä vaikeuttaa aitouden luomista entisestään.
Kaverit. Ne on, no, kavereita. Hyppivät lavalla iloisesti ja leikkivät yhdessä. Kaverisuhteen kohdalla sarjan tarina päättää, onko esityksen keksiminen helppoa vai vaikeaa. Toisin sanoen kyse on siitä, kuinka paljon esitykseen sopivia asioita kaverukset puuhaavat sarjassa.
Rakastavaiset. Traaginen rakkaustarina on toki usein helppo muuttaa esitykseksi, mutta teema voi alkaa kyllästyttää ihmisiä. Jotain uutta pitäisi keksiä.
Epämääräinen/"vaikea" suhde. Tähän kategoriaan kuuluu nippu erilaisia suhteita. Jos hahmot tapaavat sarjan aikana vain (muutaman) kerran tai eivät ollenkaan, on suhde määritelty hieman epämääräisesti ja hahmojen samaan esitykseen tuominen muuttuu vaikeaksi. "Vaikeaan" suhteeseen taas tiputan esimerkiksi yksipuoliset tunteet (Sync ja Ion: Sync haluaa hakata Ionin, Ion ei halua hakata takaisin), jotka pitäisi nitoa yhteen jokseenkin uskottavasti. Vaikka tämä kategoria kuulostaa aluksi vaikealta, on se ehkä loppupeleissä etu - esityksen keksimiseen on pakko käyttää ajatusta, joten siitä ei tule niin herkästi tylsä. Toisaalta siitä voi tulla mielettömän outo...

Musiikki

Hyvänkin esitysidean voi tappaa väärällä musiikilla. Musiikki luo esityksen tunnelman ja tahdin, joten balladin valitseminen taisteluesityksen taustalle ei kuulosta kovin vakuuttavalta. Välttelisin myös Caramelldansenia viimeiseen asti, ellei se ihan aikuisten oikeasti sovi esitykseen.

Itse suosittelisin keksimään ensin ideanpoikasen esitykselle, sitten valitsemaan musiikin ja vasta sitten hiomaan esitystä enemmän. Voi olla hankalaa löytää sopivaa musiikkia, jos esitys on jo muuten kasassa. Instrumentaalit tuntuvat usein sopivan hittibiisejä paremmin - sanoitettujen kappaleiden ongelma kun piilee siinä, että sanojen pitäisi jotenkin korreloida esityksen kanssa, mutta biisiä tuntemattomat eivät välttämättä saa niistä selvää. Sanat eivät siis saa olla niin tähdellinen osa esitystä, että ajatus jää huomattavan epäselväksi ilman niiden ymmärtämistä. Sarjojen musiikit (sisältää alku- ja lopputunnarit) ovat myös vähän kysymysmerkkejä muiden sarjojen yhteydessä käytettynä. Kyllä niitä voi käyttää, mutta ne yllättäen yhdistävät yleisön ajatukset siihen alkuperäiseen sarjaan, mikä voi häiritä esityksen katsomista. Ei siinä mitään, ihan hyvin voisin kuvitella käyttäväni abingon boys schoolin HOWLINGia jonkun muun sarjan kuin Darker than BLACKin (jota en ole edes katsonut) yhteydessä, mutta tiettyyn sarjaan/hahmoon tiivisti liittyvät musiikit kuten Marukaite Chikyuu ja One-Winged Angel toimivat paljon paremmin alkuperäisessä yhteydessään. Tuntuu jo tarpeeksi tyhmältä, kun Dissidiassa soi taustalla "SEPHIROTH!" eikä kyseinen hahmo ole edes tappelussa mukana.

Nyt kun esityksen suunnittelusta on tehty mahdollisimman pitkä ja hankala prosessi, voimme siirtyä itse esitykseen ja lavalle.

Itse esitys ja lavalla keikkuminen

Loppupeleissä esityksen kohtalon ratkaisee se, mitä siinä tapahtuu ja miten hyvin se tapahtuu.

Ymmärrettyys

Jos yleisöllä ei ole esityksen jälkeen pienintäkään havaintoa siitä, mitä esityksessä mahdollisesti tapahtui, ei se välttämättä jää (positiivisesti) mieleen. Esityksessä saa olla asioita, jotka aukeavat vain sarjaa seuranneille, kunhan ne eivät dominoi koko esitystä. Lähtökohtana kannattaa siis pitää sitä, että myös sarjaa tuntemattomat voivat ymmärtää esityksen jollakin tavalla.

Jos esitys on puhtaasti koreografinen, ymmärrettävyysongelmaa tuskin on. Se onkin sitten eri asia, jaksaako yleisö katsoa esitystä, joka on pelkkää tanssia. Tämän takia itse suosittelisin yhdistämään koreografian juoneen. Koreografia voi olla hyvinkin hallitseva piirre esitystä, mutta siihen saa silti liitettyä jonkinlaista tarinaa. Koreografian vakava ongelma on kuitenkin se, että pienetkin ajoitusvirheet aiheuttavat facepalmia sekä esiintyjälle että yleisölle.

Mielenkiintoisuus

Jos yleisö haukottelee, esitys ei taatusti jää positiivisesti mieleen. Tämän vuoksi lavalla kannattaa tehdä jotain muutakin kuin pönöttää paikallaan ja ladella monotonista monologia. Esityksessä täytyy tapahtua tarpeeksi - toisaalta siinä ei saisi tapahtua liikaa, ettei yleisö tipu kärryiltä. Esityksen ei myöskään tarvitse olla nopeatempoinen ollakseen mielenkiintoinen, sillä kaikille hahmoille ei yksinkertaisesti sovi sadan metrin pikajuoksu ympäri lavaa. Esimerkiksi pidin helmikuisessa CosplayGaalassa nähdystä W.I.T.C.H.-esityksestä, jonka hidastempoisuus sopi siihen aivan loistavasti.

Phobos ei juokse. Kuvaaja: Eetu Lampsijärvi

Monologista puheen ollen - puhuminen esityksessä tuntuu kääntyvän helposti esitystä vastaan etenkin jos a) esiintyjät crossaavat, b) ääniraita on äänitetty epäselvästi tai c) ääniraitaa ei ole, esiintyjät puhuvat lavalla (mikkiin). Jos sinulla siis on kimakka ääni, olet esityksen Sephiroth ja haluat välttämättä puhetta, suosittelen harjoittelemaan äänen muuntamista tai kokeilemaan, josko isäsi osaisi kuulostaa eeppiseltä.

Draama ja huumori

Näkemistäni cosplay-esityksistä olen saanut mielikuvan, jonka mukaan esitykset jakautuvat kahtia draama- ja huumoriesityksiin. Esityksessä voi olla molempia, mutta toinen piirre on selvästi hallitseva. Esitystä suunniteltaessa kannattaakin pohtia, haluaako siitä tehdä hauskan vai vakavan. Huumoriesitys on riskialttiimpi, koska huono huumori on yksinkertaisesti huonoa ja jää helpommin mieleen kuin huono draama, jota näkee televisiosta joka päivä - arkisin puoli kahdeksalta. Huumoriesitykset eivät myöskään välttämättä ole kovin sarjauskollisia, mikä ei toimi kisoissa, joissa sarjauskollisuudesta saa erikseen pisteitä.

Ilmeet ja eleet

Itse olen suorastaan järkyttävän huono ilmeiden ja eleiden suhteen, mutta peräänkuulutan silti niiden harjoittelua ja merkitystä esityksen kannalta. Se, että on huono jossain, ei vapauta esiintyjää asian yrittämisestä ja harjoittelemisesta. On helpompi aloittaa luonteellisesti/ilmeellisesti itsensä kaltaisesta hahmosta ja siirtyä kehityksen myötä johonkin radikaalimmin erilaiseen hahmoon. Harjoitella voi toki kotona peilinkin ääressä, sen ei tarvitse olla harjoittelua nimenomaan esitystä varten.

Kun olet lavalla, olet lavalla. Et kävele kadulla, vaan yrität parhaasi mukaan vakuuttaa yleisölle olevasi fiktiivinen hahmo X. Liikkeet pitää sopeuttaa siihen. Kuten useimpiin tapauksiin, harjoittelu auttaa tähänkin. Itseäni auttaa ehkä eniten fiilis siitä, että olen lavalla, olen esiintymässä. Tällöin liikkumisesta tulee automaattisesti edes himpun verran eeppisempää ja esityksen kannalta uskottavampaa.
You're on stage, walk like it!

Yaoi

Yleisesti ottaen vastaus on ei, yaoi ei sovi esityksiin. Itsestään selvänä perusteluna toimii jo se, että se tuhoaa sarjauskollisuutta (ellei kyseessä ole sitten itse genreen kuuluva sarja, mitä tuntuu harvemmin tapahtuvan). Yleisöäänestyksessä yaoilla voi kalastella ääniä, mutta tuomaristo on tuskin hirveän riemuissaan asiasta. Raja siinä, onko vihjailua liikaa vai ei, on veteen piirretty viiva. Määrä jää ryhmän itsensä harkittavaksi.

Soveltaminen

Soveltamista joutuu tekemään jo esitystä suunniteltaessa hahmojen suhteen: kuinka pitkälle hahmoja voi kehittää? Saako kroonisen iloinen hahmo olla surullinen? Saako tappaa hahmon, joka ei kuole sarjassa? Entäpä miten asia on eri kisojen suhteen? CosplayGaalassa linja on luultavasti tiukempi kuin Animeconissa, koska siellä sarjauskollisuus on yksi pistekategoria. Itse en haluaisi allekirjoittaa hahmon totaalista sarjaan jumittamista - eivät oikeat ihmisetkään ole yksiulotteisia. Hahmojen kehityksen pitäisi kuitenkin olla jokseenkin looginen, ja esityksissä on hyvä pitäytyä siinä perusluonteessa. Godchildin Cain ei hypi tulppaanipellolla iloisesti laulellen, vaikka kuinka haluaisit. Ei edes fanartissa, tai sitten kyseessä on pahemman luokan parodia.

Soveltamaan joutuu myös itse kisoissa, kun puku hajoaa tai esitys ei mennytkään ihan niin kuin sen piti. Puvun hajoamiseen kannattaa kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota, sillä yhtäkkinen paniikki jää helposti ihmisten mieleen. Se on tietenkin toinen tarina, jos koko puku hajoaa... Mutta sovitaan, ettei niin käy. Jos esityksessä tapahtuu jotain muuta kuin pitäisi, silloin on nopean improvisaation paikka ja suunnitelman mukaan jatkaminen seuraavasta mahdollisesta kohdasta.

Loppusanat

Harjoittelu kannattaa aloittaa ajoissa. Ihan oikeasti. Esityksen kehittymistä voi olla vaikea havaita itse, mutta jos harjoittelee pari-kolme kuukautta kerran viikossa, on ensimmäisen ja viimeisen harjoittelukerran välissä taatusti jonkinlainen kehitys. Puvun ei tarvitse olla valmis ensimmäisestä harjoittelukerrasta lähtien, mutta erityisesti liikkumista rajoittavat osat kannattaa yrittää tehdä harjoituskuntoon ennen viimeistä iltaa. Ei ole kovin mukavaa huomata silloin, että kappas, en minä nyt voi pitää tätä osaa päälläni koska en pysty tekemään sitä ja tätä sen kanssa. Myös mahdolliset hajoavat osat on kiva huomata ajoissa.

Kuten jo todettu, en ole nähnyt kuin muutaman pari-/ryhmäkisan ja YouTubeakaan en ole kovin paljoa harrastanut, mutta alla oleva Hetalia-esitys jokseenkin räjäytti tajunnan. Se ei ole täydellinen ja sen ymmärtämiseksi tarvitsee tuntea historiaa ja hahmot, mutta minun näkökulmastani se toimii aivan loistavasti. Se ei ole edes humoristinen, joten huonoa Hetalia-huumoria pelkäävätkin voivat katsoa.

Tilannekatsaus

2010-05-28T22:12:00.006+03:00

Puku tulee valmiiksi Desuconiin mennessä:
[ ] kyllä
[x] ei

Täten voimme olettaa, että Desuconiin ilmestyy lauantaina Hetalian Kiina ja sunnuntaina Tales of the Abyssin Peony, toivon mukaan uuden vyön kera. Ei tekisi mieli edes katsoa tuota vanhaa.

Kasvaa paine liian suureksi ja kaiken tämän keskellä tulen hulluksi

2010-05-19T19:52:00.004+03:00

Päätin pistäytyä ilmoittamaan, että tämän blogin hiljaiselo ei johdu äkkikuolemasta tai ideoiden puutteesta. Se johtuu ennen kaikkea seuraavasta reseptistä ja sen aiheuttamasta motivaation puutteesta tehdä mitään ajatusta vaativaa ylimääräistä työtä.

Stressikeitto

Ainekset: kesätyöt, pääsykokeet, cosplay-asu, yo-juhlat

Kaiva aluksi esiin pääsykoekirjat, mielellään aikaisintaan noin 1½ kuukautta ennen itse kokeita. Kirjojen yhteispituuden tulisi olla vähintään 700 sivua. Lisää ne keittoon. Viikon hiljaisen porinan jälkeen voit lisätä kesätyöt (suositus: kuukauden kestävät kaupungin puutarhatyöt - sisältävät mm. roskien keräämistä ja trimmausta). Cosplay-asua voit lisätä hiljalleen omaan tahtiin - viivyttely ja virheet (joita et jaksa, viitsi tai ehdi korjata) tehostavat vaikutusta.

Kun keitto on porissut yhteensä noin viisi viikkoa, on aika lisätä soppaan ensimmäinen koe - se, johon luit 500-sivuisen kirjan - ja heti tämän jälkeen yo-juhlien siivousurakka. Lepääminen on tässä vaiheessa kiellettyä, joten noin kahden päivän kertauksen jälkeen on aika suunnata seuraavaan kokeeseen (jota varten lukemastasi kirjasta ymmärsit ehkä puolet). Palatessasi kotiin jostain satojen kilometrien päästä luulet, että kaikki on taas hyvin (paitsi ettet tule saamaan paikkaa yliopistosta). Kotiin päästyäsi löydät kuitenkin vierashuoneesta puolivalmiin puvun ja lopetat normaalin elämän jälleen kahdeksi päiväksi, jotta puku tulisi valmiiksi ja ehdit vielä nukkumaankin ennen sen päälle pukemista - ethän toki halua ajaa Lahteen liian vähäisten yöunien jälkeen. Aiheutat vielä kolarin!

-----

Itse puvusta voisin todeta, että se ei tosiaan ole edes puolivalmis, ja virheitä on jo havaittavissa. Sanat "korjaaminen" ja "koekappale" kuuluvat sanakirjaani hyvin rajoitetusti - useimmiten sen tähden, että aloitan liian myöhään. No, jos minä vaikka ensi kerralla mittaan saumavarat kunnolla ja harjoittelen, kun alan ompelemaan jotain, mitä en ole koskaan ommellut. Luultavasti en.

Puku myös valmistuu tällä hetkellä mentaliteetilla "jos tulee conivalmiiksi ajoissa, tulee conivalmiiksi ajoissa", sillä en jaksa alkaa ylityöllistämään itseäni tai tekemään asioita vielä huonommin kuin yleensä. Jos puku ei ole käyttämiskunnossa (hatusta olen jo luopunut Desuconia ajatellen, myöhemmin sitten), palloillen viikonlopun luultavasti Kiinana. Oikeastaan taidan palloilla toisen päivän joka tapauksessa Kiinana, koska idea hikisestä viikonlopusta kauluspaidassa ei houkuttele...

Nyt olen röyhkeä ja vietän loppuillan Hakuoukin, Kingdom Heartsin sekä teen parissa. Puoli kymmeneltä nukkumaan, sillä herätys on puoli viideltä. Kyllä työnteko on mukavaa!

P.S. Ei liity mitenkään aiheeseen, mutta jos ihmettelette otsikkoa.

Pidä kiinni siitä, mitä et koskaan saa

2010-04-21T00:50:00.000+03:00

... sillä potentiaalisia cosplay-hahmoja on yksinkertaisesti liikaa, ei niitä kaikkia ehdi tekemään.

Ajattelin siis viettää iltaani kirjaamalla tähän murto-osan niistä hahmoista, jotka joskus haluaisin nähdä katsoessani peiliin, ja samalla kenties saatte hieman selkoa hahmovalintojeni syistä sekä mieltymyksistäni.

Aloitetaan kahdella erilaisen samanlaisella, tällä hetkellä toteuttamattomiskelvottomalla hahmolla.

Kuja (Dissidia: Final Fantasy) ; Testament (Guilty Gear -sarja)

Näillä kahdella hahmolla on minulle yllättävän paljon yhteistä, eikä nyt puhuta pelkästä puolialastomuudesta.

Ensinnäkin, molemmat hahmot kuuluvat sarjaani "pakkomielteen kehittäminen hahmoihin lähdeteosta tai hahmoa sen paremmin tuntematta". Toiseksikin, moinen hahmoihin tutustuminen oli molemmissa tapauksissa Voronan vika - tosin tämän ansiosta en ole koskaan saanut edes mahdollisuutta kyseenalaistaa Kujan miehekästä vaatepartta ja luulla häntä naiseksi. Se ei olisi ollut ihme, sillä olen erehtynyt hahmojen sukupuolesta hyvinkin useasti. Kolmanneksi... No, kävin molempien tapauksien ansiosta vähän peliostoksilla.

Ongelmana tosiaan se, etten tällä kropalla ihan heti lähde noissa tamineissa ulos ovesta. Laihdutusvinkkejä, anyone?

Krad (D.N.Angel)

Jos Kradia ei olisi, en usko, että olisin katsottuani D.N.Angel-animen vaivautunut aloittamaan sarjan lukemista. Olen aivan järkyttävän hahmovetoinen - yksikin hahmo, jota jään tuijottamaan haltioissani, riittää pitämään minut tarinassa kiinni, vaikka se muuten ei ehkä olisikaan mikään suosikki. D.N.Angel on toki mielestäni ihan jees, mutta ei se tosiaankaan kuulu top 10 -listalleni.

Sadistiset ja murhanhimoiset hahmot on vaan jotain liian vetoavaa.

Sen sijaan ongelmahiukset ei, joten tämä suunnitelma on jäissä kunnes jaksan edes harkita sopivan peruukin ja lisäkkeiden etsimistä.

Lugia (Pokémon 2: Yhden voimalla) ; Mewtwo (Pokémon - Mewtwon vastaisku) ; Dragoon (Kingdom Hearts II)

Off with your head!

Kyllä vain, näitä hahmoja yhdistää se, ettei niitä cossatessa tarvitsisi näyttää omaa pärstäänsä. Meowthin perusteella päättelin, että vaikka moiset puvut ovatkin näkemisen ja olemisen kannalta vaikeampia kuin inhimillisemmät puvut, on vapaus ilmeistä aivan mahtava asia. Saa näyttää vaikka haudasta nousseelta eikä kukaan näe sitä, kun koko asu on päällä. Senpä tähden saatan tulevaisuudessa väsätä jonkin näistä. Sitä paitsi Pokémon on aina Pokémon, ja Dragoon muuten vain erityisen komea. Mitä nyt pienistä... epäinhimillisistä piirteistä, joiden toteuttaminen ei oikein onnistu.

Ja olisin tietenkin järkyttävän eeppinen Mewtwo pitkän ruumiinrakenteeni vuoksi, kyllä.

Messiah (Persona 3)

Ei taida yllättää ketään, kun sanon, että tämä puku aiheuttaisi hieman käytännön ongelmia. Tai jos yllättää, niin kertokaa toki, miten tuon kanssa liikutaan ovista!

En ole tietekään edes pelannut Persona 3:a vielä läpi, sillä koskas minä muka pelaisin pelit loppuun alle kymmenessä vuodessa. Olen kuitenkin innostuksissani selannut pelin persona-listan läpi ja leukani loksahti, kun törmäsin tähän kyseiseen personaan - lähinnä sen vuoksi, että olen katsonut Orpheusta "sillä silmällä" pelin aloittamisesta lähtien. Tämän kanssa ei tulisi ongelmia sen suhteen, että käsivarteni ja jalkani eivät ole paikoittain hyvinkin ohuet.

On muuten todella ahdistavaa, kun melko moni (vaikea?) toivepukuni on valkoinen. Valkoinen. Helposti likaantuva valkoinen!

Soldier Blue (Toward the Terra)

Laadukkaat kuvat on laadukkaita, mutta en ajatellut käyttää koko yötä niiden etsimiseen.

Toward the Terra menee ehkä vähän Pokémon-kastiin. Se on Toward the Terra. Ei sillä, että olisin tuntenut sarjan kakarasta asti - minähän katsoin tämän vasta alle pari vuotta sitten, ja mangaan en ole koskenutkaan. Mutta vaikka sarjan katsominen kesti kauan sen raskauden vuoksi, teki se loppujen lopuksi minuun lähtemättömän vaikutuksen. Johtuiko se tarinan koskettavuudesta, kenties - itken hyvin harvoin katsoessani sarjoja, mutta tämän kohdalla sai vuodattaa kyyneliä useampaan otteeseen. Viimeinen jakso, oh god!

Jos sarja on itsessään tärkeä, miksi juuri Soldier Blue? En tiedä. Jos katsotaan pukua, olisi Jomyn puku väreiltään parempi. No, enpä nyt satu Jomya ihannoimaan hirveästi, joten ei kiitos. Jos katsotaan hahmoa, tulee suunnilleen tasapeli aikuis-Tonyn kanssa. Tonyn tukkalaite on kuitenkin jokseenkin... ongelmallinen, joten siihen se sitten karahtikin.

Necromancer (Guild Wars -sarja) ; Count zu Heltzer (Guild Wars Factions) ; Razah (Guild Wars Nightfall)

Lisää sarjarakkautta!

Kaikessa lyhykäisyydessään: olen pelannut Guild Warsin neljää osaa tähän mennessä yhteensä reilu 500 tuntia, josta yli 300 tuntia on mennyt kuvassa näkyvän necromancerin kehittämiseen. Näiden reilu 500 tunnin aikana olen huomannut pelien sisältävän vähän turhankin paljon kivoja pukuja, ja aion vakaasti joskus toteuttaa niistä yhden tai useamman.

Jos jotain kiinnostaa hahmoni varustus, niin kyseessä on eliittiversio Canthan armorista, Wayward Wand sekä Droknar's Focus. Eli toisin sanoen yritän brassailla sillä, että olen päässyt neljästä pelistä jopa kaksi läpi! Count zu Heltzerille taasen lankeaa Smiting Staff. (Kyllä, väittäisin olevani nimenomaan aatelinen, en vain joku riviritualisti. Sauva sen kertoo.)

Naoji Ishizuki (Meine Liebe) ; Youjiro Akizuki (Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheto)

Hiljaiset japanilaiset pojat -kerho kokoontuu tänään klo 23.46. Muuta yhteistä en näille hahmoilla tähän hätään keksi.

Naojin kohdalla voin sanoa vain, että pitkissä mustissa hiuksissa ja hiljaisessa luonteessa on taikaa. Sekä sen, että luulin koko animen ajan, että hänen koulupukunsa on vihreä. Olikin sitten pieni ylläri pistää peli pyörimään ja huomata, että eihän se nyt taas ihan niin mennytkään.

Bakumatsu Kikansetsu Irohanihohetosta olen tällä hetkellä katsonut noin puolet, joten Youjiron tarina on hyvinkin muistissa. Se on myös melko yksinkertainen. Vorona alkoi katsomaan sarjaa - minä kuulin näin sarjasta. Menin ja tutkailin sarjan kuvauksen. Näin Youjiron kuvan. Siinä sitä sitten jo mentiinkin, päätä pahkaa päin seinää ja nurkkaan juonittelemaan puvun tekoa tulevaisuuden varalle.

Nyt kun puhutaan näteistä pojista, voin esittää teille tekemäni havainnon.

Jos sarja vähänkin kiinnostaa minua ja siinä sattuu olemaan (paljon) nättejä mieshahmoja, todennäköisyys sarjan katsomiselle nousee hurjasti. Pidänhän aina silmäni auki potentiaalisten asujen varalta. Tämä kuitenkin aiheuttaa myös ongelmia.

Minun ei pitäisi keksiä koko ajan sarjoja, joista löytyy potentiaalisia pukuja, sillä...

Hajime Saito, Toshizo Hijikata (Hakuouki Shinsengumi Kitan)

... niiden potentiaalisten pukujen lista pidentyykin sitten vähintään muutamalla puvulla.

Vahtikoiria ja pandoja

2010-04-01T22:15:00.016+03:00

Minun piti alkaa harjoittaa aikaista koneensulkemisaikaa, mutta eihän tästä taas tule yhtään mitään, joten nytpä teen mielessäni pyörineen merkinnän tänne. Teksti käsittelee tulevan kesän pukujani. Minun piti selostaa myös tulevaisuuden toivepuvuistani, mutta luulen tämän merkinnän olevan ihan sopivan pitkä muutenkin, joten se jääköön toiseen kertaan.

Aluksi pieni huomautus: Kuvaajamme lisäsi myös blogiinsa joitakin kuvia lauantaisesta shootistamme, ja Caroliina uhkasi lisätä pahamaineisia vähemmän onnistuneita kuvia omaansa. Sitä odotellessa.

Nyt jatkamme kuitenkin seuraavalla hahmollani, eli Ciel Phantomhivella sarjasta Kuroshitsuji / Black Butler. Itse käytän nimitystä Kuroshitsuji, koska olen tottunut siihen ja koen sen helpommaksi lausua. Lausumisen opetteleminen kesti kyllä jonkin aikaa... Sivumennen sanoen, lausun Cielinkin nimen japanilaisittain eli "shieru", koska häiriinnyin, kun jouduin aina puhumaan "siilistä".

Miksi? Kaksi asiaa: lyhyt hahmo ja mahtavia pukuja. Kerrankin olen oikeastaan liian pitkä jotain hahmoa varten, sillä en usko meneväni 12-vuotiaasta pojasta kirveelläkään! Tai ehkä juuri sillä. Näytän varmaan muutenkin rumalta lantioineni ja naamoineni, mutta parhaansa voi toki aina yrittää.
Kenen kanssa? Yksin.
Mihin? Näin alkajaisiksi Desuconiin, mutta aion kyllä tehdä enemmänkin kuin yhden puvun.

Yllä olevan kuvan puku ei muuten ole Desuconiin tuleva puku. Siihen minulla ei juuri nyt ole aikaa. Sen sijaan Desuconiin ilmestyy...

Surprise!~

Kyllä, olen tosissani, tämä ei ole aprillipila. Nähtyäni kyseisen puvun Yana Toboson blogissa en voinut vastustaa kiusausta. Vuodenaika tietysti vähän pissii, sillä kyseessä on Cielin syntymäpäiväkuva, mutta niin käy joskus. Muuta en kyseisestä blogimerkinnästä sitten ymmärräkään, koska taitoni japanin suhteen ovat tällä hetkellä melko rajatut. Jos minulle tulee kiire pukujen väsäämisen ja pääsykokeisiin lukemisen yhteydessä, saatan joutua jättämään kakun pois Desuconista, mutta toivokaamme parasta! Kauluspaidan tekemisestä tulee varmasti mielenkiintoista...

Tämäkin peruukkiystäväiseni on eBaysta, luultavasti Hongkongista. Koska en osannut päätyä värissä harmaaseen enkä siniseen, päädyinkin siniharmaaseen! Olen ovela, kuten ne miljoona muutakin saman tempun tehnyttä. $29,99 + $12 postikulut.

Kankaat: Valkoinen: puuvillaa. 6,9€/m, kauluspaitaan. Ruskea: puuvillaa. 8,9€/m. Shortseihin ja liiviin. Tummanruskea: 50% puuvillaa, 50% polyesteriä. 13,3€/m. Liivin kaulukseen. Eurokankaasta.
Softis: Kolme valkoista levyä, 3mm, A3, 2,35€/kpl. Kaksi harmaata levyä, 2mm, A3, 1,6€/kpl. Yksi vaaleanpunainen levy, 2mm, A4, 0,9€/kpl. Hobby-Pointista.

Jos kenelläkään on ideaa siitä, mistä voisin saada nuo ruskeat nauhat, niin ehdotuksia otetaan vastaan. Valkoinen lanka on toisen nauhan kirjomiseen.

Tämä ei ehkä koske juuri tätä asua, mutta löysin tuollaisen näpsäkän sormuksen, jossa on edes kaukaisesti Cielin perintösormuksen näköä. Tai no, samankaltaisuus rajoittuu lähinnä väreihin - päätinkin ostaa tämän sormuksen sen takia, etten välttämättä vaan oikeasti onnistu replikoimaan sitä tyhjästä viisaan näköiseksi. Enkä ajatellut maksaa yli sataa euroa Square Enixin kauppaamasta replicasta. Kumma juttu.

Sitten siirrymme kohti Traconia!

Harr, kärsikää, uusi versio Kiinasta! Nähdessäni tämän hahmo-CD:n kannen ihastuin kovasti Yaon kenkälaitteisiin ja päätin toteuttaa ne. Saatan kuitenkin tehdä jotain pientä säätöä asuun... Minua esimerkiksi häiritsee se, että puku ei näytä kovin punaiselta, mutta punainen siitä tulee. Voi johtua kuvastakin, valokuvasta katsottuna se näytti oikeasti punaiselta. Yritän metsästää sekä hahmo-CD:n että varmaan kankaitakin Tokiosta muutaman viikon päästä. Näin minä Eurokankaassa kivan punaisen kankaan, mutta siihen menisikin sitten heti 50€, joten vaihtoehtoja etsiessä... Suzanne-satiinia en kyllä käytä, ei pelkoa.

Niin, tosiaan, lähden 17. päivä Tokioon äitini kanssa. Noin viikon aikana olisi tarkoitus tehdä pari ryhmämatkaa sekä vierailla Uenon eläintarhassa ja muutamassa kaupunginosassa. Metsästyksen kohteena ovat fanituotteet, mangat, PSP-pelit, levyt, vaatteet sekä kankaat ja peruukit ynnä muut cosplay-sälät. Loppuvatko rahat? Todellakin!

P.S. Koska aivotoimintani on vajaata tähän aikaan, unohdin mainita, että Traconin sunnuntaina olen jälleen Sync the Tempest. Meillä on ryhmä. Ja lauantaina seuranani olisi Hongkong.

他爱我...他不爱我

2010-03-28T00:30:00.007+02:00

Voisin tietenkin mennä jo nukkumaan, mutta mitä turhia. Jos kirjoitan merkinnän tämänpäiväisestä photoshootistamme nyt, ei sitä tarvitse tehdä aamulla!

Itse shootista sanottakoon, että se oli pisin kokemani - hypimme ympäriinsä varmaankin noin kuusi tuntia, kun autoilut ja säätämiset lasketaan. Kävimme myös (onneksi) kesken kaiken hakemassa Subwaysta purtavaa, sillä olen nälkäisenä usein harvinaisen pahalla tuulella, ja se tuskin olisi auttanut kuvauksissa. Kuvaus oli myös ehkä hauskin ikinä, sillä kerrankin käytimme paria ympäristöä ja muutenkin oli lippuja ynnä muuta mukavaa proppia/rekvisiittaa. Oli se jännää hyppiä asutusalueen laidalta metsään/pellolle ilmakiväärin kanssa, vaikka se olikin toki lataamaton.

Nyt henkilökunnan kautta itse kuviin! Niissä olikin selaamista, kun kuvia taisi olla yhteensä lähemmäs 700, joista tässä nähdään kymmenen. Kuvat ovat lähinnä kuvausjärjestyksessä, joten mahdolliset viittaukset historiaan eivät ole kronologisessa järjestyksessä. (Anteeksi, vaakakuvat leikkautuvat ilkeästi. Ei voi osata tähän aikaan yöstä. Mutta klikkaus vain ja ne aukeavat!)

Kuvaaja: decorum
Aseenkantaja: Caroliina
Ivan Braginsky: Vorona
Wang Yao: Allekirjoittanut itse.

"I wonder where Yao-kun went~"

"A-ha!"

Sino-Soviet Split aka Kiinan ja Neuvostoliiton ideologinen välirikko.

Upposin lumihankeen ihan vain pari kertaa, joten sideharsot eivät pysyneet kovin valkoisina.

Aikoinaan Kiina seurasi Neuvostoliiton kommunismimallia.

1991.

Sanokaa mitä sanotte, mutta Ivan ja Yao ovat kivoja~ Poseerausidea napattu Godchildin viidennen pokkarin kansikuvasta.

Olen liian väsynyt jakaakseni kanssanne ~~järkyttäviä~~ behind the scenes -kuvia tai muuten vain hassuja otoksia tai ylipäänsä enempää kuvia juuri nyt, joten totean tässä vaiheessa спокойной ночи ja menen nukkumaan. Jos joku välttämättä haluaa nähdä enemmän kuvia, kannattaa seurailla Voronan ja Caroliinan blogeja tai vihjaista, niin voin pistellä linkkejä tai ehkä jopa ladata lisää kuvia jonnekin.

P.S. Otsikko on kiinaa, "rakastaa, ei rakasta". Yllättäen napattu Wikipediasta.

There and back again - Tampere kuplii

2010-03-22T22:19:00.007+02:00

Nyt kun keskipitkän ruotsin yo-kirjoitukset ovat ~~enemmän tai~~ vähemmän menestyksekkäästi ohitse, voin vihdoinkin kirjoitella toissapäivästä - mikä hurjan pitkä aika odottaa merkinnän kirjoittamista tapahtumasta! (C'mon, YTL. Strömming. Silakka. Ei näin.)
Silakasta kukkaruukkuun, eli itse aiheeseen!

Olenkin jo selittänyt aiemmin hahmo- ja materiaalivalintojeni syitä, joten selviätte nyt helpolla ettekä joudu lukemaan asiasta sen enempää. Haluan kuitenkin hihittää nyt julkisesti sitä ihmettelevien "Mä en olisi ikinä uskonut, että sä cossaat Hetaliaa!"-lausahdusten tulvaa, jonka toveri Ivan sai osakseen.
Hihihi. >:3

Kiitos sinulle, Anni, kun suostuit tekemään asun jota sinun ei odotettu koskaan tekevän. ♥
Ja nyt moisten tunteilujen jälkeen jatkakaamme matkaamme kuplivaa Tamperetta kohti.

Kuvaaja: Hoothoot

Jotka eivät olleet paikalla saavat viimeistään nyt tietää, että minä tosiaan olin yksi cosplay-kisan tuomareista tapahtumassa. Homma lähti lähinnä siitä, kun totesin itsekseni "Hei, Anni oli tuomari viime vuonna, mäkin haluan kokeilla! >:(" Sitten hihitin itsekseni, että olisihan siinä ihmisillä ihmeteltävää, jos tuomaristoon soluttautuu Hetalia. No, hainpa sitten tuomariksi. Ja pääsin.
Tuomarointi oli hauska kokemus enkä olisi ollenkaan pahoillani, jos joskus pääsisin moiseen tehtävään uudestaan. Olin toki hiljainen, aluksi erittäin hiljainen. Jossain vaiheessa löysin kuitenkin taas äänihuuleni ja uskalsin kysellä eeppisiä "Miksi tämä hahmo?"-kysymyksiä Hoothootin esimerkkiä seuraten. Yritin myös ihan oikeasti ottaa vähän opikseni mahdollisista kysymyksistä ja sanomisista ja tulin myös siihen tulokseen, että minun täytyy oppia pukemaan sanoiksi se, mikä asussa on mielestäni hyvää ja mikä ei. Omia asujani ajatellen keksin myös tarvitsevani ilmeharjoituksia peilin edessä. Apua.

Toinen asuvalintojamme koskeva askarruttava asia mielessäni ennen tapahtumaa oli se, joudummeko tekemisiin muiden Hetalioiden kanssa. Kas kummaa, emme joutuneet - ehkä Hetalioille harvinainen enemmän tai vähemmän vakava auramme yhdessä Hoothootin kanssa pitivät ihmiset loitolla, ken tietää. Tai sitten meistä ei vain pidetty. Keksin meille hyvän iskulauseenkin: "We're invading your fandom, making things serious." Mietittyäni asiaa tulin myös siihen tulokseen, että parina cossaaminen on ovela juttu - harva kehtaa tulla napsimaan toista osapuolta mihinkään ja jättää näin toista yksin.
... Toisinaan minusta tuntuu, että pohdin asioita, jotka eivät ihan oikeasti kiinnostaa ketään muuta. :D Ajattelen paljon ja selitän vielä enemmän.

Well hello there! Kuvaaja: Hoothoot

Lauantaina vuorossa olisi tosiaan photoshoot, sitä ennen peruukki kaipaa hellää harjausta ja ehkä jokin muukin kohta asua vähän fiksausta. Joten viikonloppuna suuntaamme jonnekin suuntaan proppeinemme ja yritämme tallentaa digitaaliseen muotoon hahmojemme niin ystävällisemmät kuin sotaisemmatkin suhteet. Pitäisi varmaan jo kirjoittaa ideoita ylös, ettei tarvitse sunnuntaina kirota, kun huomaa unohtaneensa puolet haluamistaan kuvista.

Sivuhuomautuksena tähän loppuun voisin sanoa, että Desuconiin tosiaan ilmestyy Ciel Phantomhive - version paljastan täällä luultavasti vähän myöhemmin - ja Traconiin kenties punaisempi Kiina, mahdollisesti hahmo-CD:n kannesta.

Maapallo pyörii yhä

2010-03-15T18:52:00.006+02:00

Minun kyllä piti seuraavaksi joko a) raportoida ensi lauantain asustani tai b) kirjoittaa kehityksestäni cosplayn parissa, mutta kun nyt kerran viikon sisällä aion pukeutua cosplaypiireissä hyvinkin huonon maineen saaneen sarjan pukuun, niin ajattelin ottaa asian esille. Kehtaan lähteä siitä oletuksesta, että tätä tekstiä lukevat tietävät Hetalian perusidean, koska siltä on ollut huomattavan vaikea välttyä tämän vuoden kuluessa.

Hetalia on luultavastikin saanut huonon maineensa kahdesta syystä. Toinen on huonosti tehdyt puvut, mutta vielä enemmän väittäisin maineen johtuvan fanien päivänvaloa huonosti kestävästä käytöksestä. Nämä asiat ovat faktoja enkä yritä kiistää niitä. Itse asiassa minuakin hatuttaa moinen. Ei kuitenkaan pelkästään edellä mainittujen asioiden itsensä vuoksi, vaan sen tähden, että kaikki Hetaliasta innostuneet tai sitä cossaavat eivät ole niitä, jotka aiheuttavat kyseisen maineen. Oikeastaan minulla ei ole oikeutta edes valittaa asiasta, koska olen itsekin huokaillut Narutojen määrää. Kenties Hetalia on kuitenkin auttanut minua havaitsemaan, ettei suuri määrä cossaajia automaattisesti tarkoita, että sarjaa tulee paheksua. Nyt tiedän, miltä niistä ihan hyvin tehdyistä ja hyvin käyttäytyvistä Narutoista tuntui. Toivotaan, että otin opikseni.

Puvut
Hetalia-puvut ovat hankalia jo sen tähden, että ne ovat suurimmaksi osaksi uniformuja tai maiden perinteisiä pukuja - niillä on siis oikeasti vastine oikeassa elämässä. En nyt tarkoita, että kaikkien Hetaliaa pukuilevien täytyy tehdä viiden sivun taustatutkielma valitsemansa uniformun historiasta ja sen vaikutuksesta ajan koiriin, mutta mielestäni järkeä saa silti käyttää. Voisin vuodattaa tuskaani huonosti tehdyistä Kiinan perinteisistä puvuista, mutta jätän sen väliin, koska a) en halua loukata ihmisiä turhaan ja b) ajattelin tehdä asun itsekin, joten kaivan vain hautaa itselleni valittamalla nyt ja tekemällä sitten itse kaikki samat virheet! :D
Itsehän sorruin heti ensimmäisenä värikompromissiin - no, onhan siitä harmaasta uniformusta sentään yksi kuva.

Todistusaineistoa!

No, enpä nyt kangasmateriaaleistakaan voi kovin paljoa nurista, koska sopivia uniformukankaita oikeissa väreissä on melko rajoitetusti. Se ei kuitenkaan estä sitä, etteikö lakanakankaalle voisi etsiä vähän parempaa vaihtoehtoa.
Ongelma tulee kuitenkin esiin siinä vaiheessa, kun sitä pukua tehdään. Puolihuolimattomat puvut näyttävät harvoin hyvältä - niitä on Hetaliasta näkynyt aivan liikaa. Inhottavin piirre tässä on tietenkin se, että koskaan ei voi tietää, onko joku asu oikeasti huolimattomasti tehty vai onko henkilö yrittänyt parhaansa. Minä en koskaan lopeta yrittämistä kokonaan, mutta asun vimeistely jää usein viimeiseen yöhön, ja tietenkin tällöin tulee huolimattomampaa jälkeä - toivon vain, että yritys tuottaa tulosta silloinkin.

Käytös coneissa
En ole itse (onneksi) joutunut todistamaan pusupiirejä tai muuta häiritsevää käytöstä kovinkaan vakavissa muodoissa, mutta se ärsyttää minua silti. Conit eivät ole tekosyy älyttömälle fanipalvelulle. Kyllähän sitä ihmiset julkisesti pussailevat ja se on sallittua, mutta kaikella on rajansa. Ei minua kiinnosta nähdä Kiinaa ja Venäjää nuolemassa julkisesti vaikka pidänkin kyseisestä parista. Itse asiassa minua kiinnostaa kyseisten maiden historiassa eniten juuri se niiden eroaminen, Sino-Soviet Split aka Kiinan ja Neuvostoliiton ideologinen välirikko. Tähän väliin sopisi myös mainita se, että itse pidän erityisesti sellaisista Hetaliaan liittyvistä asioista, joilla on oikeasti historiallista pohjaa - koko sarjan ideahan on historia, olkoonkin huumorimielessä. Kommunisti-Suomi voi mielestäni hyvin kuvastaa Suomen sisällissodan punaisia. Sen sijaan en ole kuullut, että Suomella olisi historiallista taustaa Hongkongin kanssa. Kyllä, olen nähnyt kyseisen parituksen. En toki itsekään ole kaikkitietävä historoitsija, mutta minun oli aivan pakko googlettaa Japanin ja Kreikan väleistä sen jälkeen, kun näin parin Hetaliassa.
Käytöksestä minulla ei ole sen enempää sanottavaa. Julkisilla paikoilla saa käyttää järkeä.

Ehkä menen nyt jatkamaan asuani, ettei tarvitse painua maan alle lauantaina muistellessani tätä tekstiä.

Asun takana on vain ihminen

2010-03-13T21:24:00.005+02:00

Olen jo jonkin aikaa tiennyt tulevani ennemmin tai myöhemmin kirjoittamaan tänne aiheesta cosplay ja ulkonäkö. Huomattuani, ettei 30STM:n keikan jälkeisenä päivänä saa aikaan mitään enemmän hyödyllistä (= asun ompelua tai kirjoituksiin lukemista), päätin sen hetken koittaneen nyt. Tai ainakin kohta, kunhan lopetan Tales of Eternian pelaamisen...
... No niin, asiaan. Käsittelen aihetta oman peilikuvani kautta.

Cosplayn idea on pukeutua joksikin hahmoksi tai henkilöksi ja yrittää näyttää esikuvaltaan mahdollisimman paljon. Tämä johtaa ristiriitaan hahmon ja cossaajan ulkonäöllisissä eroissa - vaikuttaako cossaajan geeniperimä tämän harrastukseen?

Vastaus kysymykseen on kyllä - samakin asu näyttää erilaiselta sen kantajasta riippuen. Mutta. Me kaikki saamme itse päättää, onko meille tärkeämpää asun vai asussa hyppivän henkilön oikeanlainen ulkokuori. On ihmisiä, joiden mielestä vain kauniit aasialaiset saavat cossata. Minä en kuulu kyseiseen joukkoon. Miksikö? Sitä ei liene vaikea arvata. Mutta kerron kuitenkin.

Olen 162-senttinen tyttö. En ole kaunis enkä laiha. Suurin osa hahmoista, joihin tai joiden asuihin ihastun erityisen paljon, ovat vähintään 175-senttiä bishouneneita. Miehiä, pitkiä, kauniita, laihoja. Kaikkea sitä, mitä minä en ole. Jos kauhistuisin aina nähdessäni naamastaan hahmolta vähän vähemmän näyttävän ihmisen, niin kuinka minä sitten itse pystyisin pukeutumaan edellä mainitun hahmotyypin asuun ja vielä hymyilemään, että tämähän on hauskaa?

En kuitenkaan yritä väittää, ettei ulkonäöllä ole minulle merkitystä asun kannalta. On sillä, koska minulla on silmät päässäni. Katsoessaan cossaajaa näkee väkisinkin myös itse ihmisen, ei pelkkää asua. (Tämän ongelman voi toki kiertää olemalla meccha, jolloin oma pärstä ja kroppa eivät pääse vaikuttamaan kokonaisuuteen.) Olen kuitenkin myös huomannut, että nätti naama ja huonosti tehty puku näyttävät silmissäni paljon pahemmalta kuin vähemmän nätti naama ja hyvin tehty puku.

Minua henkilökohtaisesti eniten koskeva asia hahmoissani on varmaankin pituus, koska en tosiaan ole mikään lyhtypylväs. Viime aikoina olen jopa päättänyt tehdä muutaman hahmon, jotka joko sopivat pituudelleni tai joilla on sopiva pituusero parini hahmoon. En tosin ole välttämättä turhan tarkka edes pari- tai ryhmäcosplayn yhteydessä - Sync ja Ion katsovat maailmaa oikeasti samalta tasolta, kun taas Rem ei taida olla Misaa lyhyempi. (Tässä yhteydessä voidaan unohtaa se, ettei Rem ollut asunakaan mikään maailman taidokkain...) Pituuserojen häiritsevyydessäkin on toki eroja - ei ne Mellon ja Mattin väärät pituudet ole niin huomattava juttu kuin se Rem ja Misa.

Pituusongelmiakin voi toki kiertää, mutta se ei aina ole se kaikista järkevin vaihtoehto. Lyhyt Kanda tai järkyttävän korkeat korot/platformit, make your choice!

Itsessäni myös kiinnitän huomiota siihen, että minulla on lantio - kas kummaa, sinulla ei varmaan ole! Naisen lantio nyt sattumoisin on yleensä miehen lantiota leveämpi. Kaikissa asuissa se ei ole ongelmallista - toisissa taas on. Haluaisin kovasti joskus cossata esimerkiksi Zombie-Loanin Shito Tachibanaa. Ikävä puoli vain on se, että miesten puku ei välttämättä ole crossausta parhaimmillaan päälläni. Eikä varsinkaan, jos hahmo on laiha poika, kuten se tuppaa useimmiten olemaan. No, ehkä jonain päivänä nielen kyseisen ongelman ja pistän asun kasaan - tai sitten teen sen ihanan taidekirjaversion, jossa Shitolla on älyttömän kaunis kiinalainen puku ja viuhka. Ei toki sillä, että se tällä naamalla näyttäisi niin nätiltä, mutta aina ei voi voittaa.

Lantion leveyttä voi tietenkin häivyttää vyötärön leventämisellä, mutta en nyt sitten tiedä, onko Lelouch silloin yhtään uskottavamman näköinen - hahmo kun on piirretty epäinhimillisen laihaksi. Sen sijaan tissit voi aina lytätä kasaan, ja tarpeeksi pienellä kuppikoolla se voi jopa onnistua aika hyvin! Sopii minulle oikein hyvin, koska harvemmin edes potentiaalisten asujen listalle pääsee naishahmoja.

Tarkoituksenani oli myös pureutua naamaan, mutta tajusin, että voin lyhentää asian näin: naamani on rupinen ja pallonenäinen, en osaa meikata. Jos täydellisiä kasvoja rakastavat ihmiset haluavat nyrpistää nenänsä, niin antaa palaa vaan.

Ilmaisenpa nyt vielä mielipiteeni laihuudesta. Itse olen tosiaan melko normaalin kokoinen ihminen - en erityisen laiha enkä lihava. En kuitenkaan tarpeeksi laiha sitä unelma-asuani Kujaa varten. Mitä ihmisten ympärysmittään tulee, näen lähinnä ihmisen omana asiana päättää, millaisessa asussa astuu ovesta ulos. Minä tosiaan vältän vatsaa/reisiä paljastavia asuja niin kauan, että joku kaunis päivä otan itseäni niskastani kiinni ja alan kuntoilla - niin siis jos alan. Valitettavasti itsekurini ei ole samurain tasoa, vaikka Kuja ja Testament kuuluvat ehdottomasti toiveasujeni kärkisijoille. Mello nyt vielä meni jotenkuten ja Shienillä oli sideharsot, mutta en nyt ihan puolialasti kehtaa hyppiä coneihin tällä mahalla. Voin sanoa, että se Mellokin otti jo koville, mutta päätin kuitenkin tehdä sen.

Hävytöntä itsensä mainostamista

2010-03-12T09:47:00.004+02:00

Ajattelin vain ilmoittaa, että minun ja rikostoverini esitys CosplayGaalan ryhmäkisasta löytyy muiden esitysten tavoin tätä nykyä YouTubesta. Enkä toki myönnä postanneeni linkkiä sataan muuhunkin paikkaan, ehen! (Olen paatunut multipostaaja.)

Pakko kyllä sanoa, että tuo video on kuvattu vähän... hassusti. Eli jos ette tajua jotain, johtuu se siitä, että a) me feilaamme tai b) toinen meistä ei näy kuvassa, vaikka se olisikin ymmärrettävyyden kannalta hyvä asia.
Nyt en saa tietää, miltä nokkafail näytti. Toisaalta, kukaan muukaan paikan päällä olematon ei pääse sitä hihittelemään. \o/

Kiinasta sen verran, että housut on viittä vaille valmiit, takkia on aloiteltu ja aikaa on viikko. Ensi viikolla on myös kirjoitukset maanantaina ja keskiviikkona (esseekoe ja saksa), Tampere kupliin jälkeen on ruotsi heti maanantaina. Hmm. Ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä. Olisi taas vaan kannattanut käyttää lukuloma lukemiseen eikä nukkumiseen. Ja ruotsin jälkeen on viikko aikaa päntätä venäjää. До свидания!

Draw a circle, there's the earth...

2010-02-22T19:08:00.008+02:00

Cossaajat ympäri maailman ovat luultavasti kuulleet kyseistä laulua hoilattuna japaniksi jo kyllästymiseen asti. Siitä vain, minä kyllä jaksan kuunnella - kunhan pidätte sen Amerikan version kaukana minusta.

Ajattelin siis nyt pureutua hieman tarkemmin seuraavaan pukuuni, joka on tosiaan Hetalian Kiina aka Wang Yao. (Käyttämäni nimitys hahmosta vaihtelee jostain syystä Yaon ja Kiinan välillä.) Sitä ei ole vielä oikeastaan aloitettu, mutta osa materiaaleista löytyy ja ajatustyötä on tehty. Ajatustyöhän auttaa huomattavasti cosplayssa: tulee vähemmän ikäviä yllätyksiä ("Mitä, onko tässä asussa tuollainenkin osa?!") viimeisinä päivinä ennen conia ja asua on muutenkin helppo rakentaa, kun tietää paremmin, mitä pitää tehdä. Myös muistilistat ovat käteviä - kun pikkuasiatkin on listattu, tuntuu asu edistyvän, kun yliviivattavaa riittää! Erityisen tärkeitä ne ovat tosiaan viimeisinä päivinä, ettei conissa tarvitse huomata jonkin asian unohtuneen.

Krhm. Nyt siihen asuun.

Miksi? Koska Hetalia on tehnyt minulle saman kuin niin monelle muulle suomalaiselle - varastanut aivoni. Alunperin halusin cossata Englantia, sitten Liettuaa, sitten Japania, Kiinaa, taas Japania, Kiinaa, Japania, Kiinaa... No, nyt tulee sitten Kiina. Lempihahmoruletti sattui häneen pysähtymään.
Kenen kanssa? Tulette näkemään seurassani Venäjän/Neuvostoliiton/Ivan Braginskyn/... Kyllä te tiedätte. Sen yandere-miehen, jota kannattaa pelätä syystä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Voisin tässä myös mainita, että kyseistä henkilöä cossaava henkilö tuskin tekisi Hetalia-asua, jos en olisi puhunut asiasta paljon, luvannut jopa tehdä kyseisen asun ja muutenkin manipuloinut. Mutta ehkä parempi, että Anni tekee pukunsa itse... Ei tarvitse sitten vikana iltana kahta asua vääntää.
Mihin? Tampere kupliiseen. Photoshootteja myös luvassa myöhemmin, ehkä hahmon eri asuissakin.

Peruukki: Kävin mieletöntä sisäistä taistelua mustan ja ruskean peruukin välillä, mutta päädyin ruskeaan. Tämä näyttää tavallisen hehkulampun valossa vähän... epäsopivalta. Kimaltelee välillä iloisen vaaleana. Muutenkin peruukki saisi olla ehkä vähän tummempi, mutta eiköhän tuo mene. Katsoo vain hieman, missä asua kuvaa. Peruukki on eBaysta, Hongkongista taisi tulla. $28,99.
Kangas: Kuten jo mainitsin edellisessä merkinnässä ja kuten nyt huomaatte, kangas on tosiaan harmaata. Sillä Yaosta on harmaapukuinenkin kuva! Mutta miksi harmaa, kun Kiinan armeijan uniformut ovat kerran vihreitä? Koska vihreitä kankaita kyllä oli kaupassa pilvin pimein, mutta kaikki olivat mielestäni väärää sävyä tai huonoa materiaalia. Joten päädyin tähän harmaaseen. Tämäkin kangas on kyllä melko ohutta, mutta ei sentään lakanakangasta. Jostain laarista sen löysin Helsingin Eurokankaasta - 16€/kg.
Muuta: Teurastan varmaankin punaisen t-paidan hihanauhaa varten. Sen tähdestä tulee valkoinen, jotta pysyn samassa referenssikuvassa koko ajan - toivon mukaan löydän vaikka silitettävän paikan, josta sen voisi tehdä. Kengistä tulee ehkä vähän ongelma, koska ne ovat referenssissä vaaleanruskeat, eli päällystystyötä teettäisi... Äiti ei vaan taida tykätä, jos menettää teräskärkiset maiharinsa.

Panda, käsiase ja lippu - siitä on pienet Kiinat tehty! Panda ei ehkä ole yhtä söpö ja pieni kuin referenssikuvan, mutta tuo sattui löytymään huoneestani valmiiksi. Se onkin kovispanda! Käsiaseen sain alunperin Annilta, kun cossasin Melloa. (Anni oli Matt.) Kiinalla ei ehkä pyssyä paljon nähdä, mutta en satu omistamaan wokkipannuakaan, joten otetaan eeppisiä Sino-Soviet Split -kuvia sitten tämän ja ilmakiväärin kanssa. Lippu on eBaysta, Ameriikasta tullut. $13,90.

Tässä talostamme sattumoisin löytyviä itämaisen oloisia tavaroita, joita voisi ehkä hyödyntää photoshootissa. Voi tosin olla, että nämä vaativat Yaon punaisen asun - uniformu ja päivänvarjo eivät ehkä oikein sovi yhteen? Kysymys kuuluu, onko se nyt cheongsam vai mandariinitakki ja ovatko Yaon housut sen kanssa mustat vai valkoiset. Itse asiassa muistaisin nähneeni kuvia molemmista. Cheongsamin haluaisin - sen tekemisessä kyllä pitää ajatella jo kaavojakin... En tosiaan väännä useinkaan uusia kaavoja asuja tehdessäni, vaan muokkaan suoraan vanhoja.
Jossain täällä huoneessa on vielä pari kiinalaista viuhkaa, mutta tällä hetkellä ne ovat tosiaan... jossain. Taitaa pari kiinalaista posliinikissaakin löytyä.

Ja minä kun luulin, ettei tästä aiheesta saisi paljoa tekstiä! No, tapanani onkin selittää huomattavasti enemmän kuin tarkoitus oli. Katsotaan, josko saisin lähipäivinä jo aloitettua asun tekemisen (ja kokeisiin lukemisen), tällä hetkellä selkäni tut mir weh. Onneksi kylmägeeli ja särkylääke auttaa! Mutta olin vielä kuumeessakin viime viikolla ja missasin penkkareiden rekka-ajelun. Ketuttiko? KYLLÄ.

"You look ridiculous!"

2010-02-19T20:26:00.010+02:00

Vain aloittaminen Kujan Dissidia-lausahduksella on kyllin eeppistä kompensoimaan tämän blogin epäeeppisyyttä.

Eli moi vaan kaikille, täällä kirjoittelee Luca. 18-vuotias cossaaja Etelä-Suomesta, liikkuu netissä useimmiten nimellä Elzy tai Elzy-Zen tai jollakin jälkimmäisen variantilla. Oikea nimenikään ei - yllätys! - ole Luca, kyseistä nimeähän viljellään lähinnä pojille. Minä olen sattumoisin vastakkaista sukupuolta, mutta koska olen kovin ihastunut kyseiseen nimeen, niin sillä mennään täällä.

Tulin tänne, koska halusin turista cosplaysta. Asujeni tekemisestä, coneista, mistä vaan aiheeseen enemmän tai vähemmän liittyvästä. Tulette myös näkemään kuvia, sekä keskeneräisistä että valmiista asuista. Jotta pääsen kunnolla vauhtiin, saattekin heti kuvan:

Peony Upala Malkuth IX / Tales of the Abyss
Desucon 2009, kuvaajana Anni.

Ei ehkä se kaikista mahtavin asuni, mutta kyseisestä kuvasta pidän kovin. Asujahan olen tähän mennessä saanut kasaan kymmenen, ja palkintojakin löytyy takataskusta kaksin kappalein. Ensimmäinen napsahti kunniamainintana Helsingin kirjamessuilta vuonna 2009, kun päätin kasata Pokémonista tutun kissan Meowthin. Kyseisen asun päätarkoitus oli tämän kevään penkkarit, mutta kuume päättikin ottaa vallan enkä voinut mennä itseäni vilustuttamaan rekan lavalle, täytyi tyytyä koulussa käväisemiseen. Toinen oli CosplayGaalan ryhmäkisan ensimmäinen sija rikostoverini Annin kanssa, hahmoina Sync the Tempest ja Fon Master Ion sarjasta Tales of the Abyss. Kyseinen asu tosin vaatii vielä vähän työstöä ennen ensi kesän Abyss-ryhmäämme.

Mutta se siitä tältä erää! Loppuun sanottakoon, että ensimmäinen tämän blogin perustamisen jälkeen tekemäni asu tulee olemaan kaikkien rakastamasta tai vihaamasta sarjasta Axis Powers Hetalia, hahmovalinta osui Kiinaan. Referenssikuvana se profiilikuva, jossa kyseisen herran uniformu on harmaa. (Kyllä vain, aion olla ilkeä ja tehdä HARMAAN uniformun. Miksi? ... Koska en osannut valita vihreistä kankaista sitä sopivinta.)
Moimoi, aru!